Kotimaa http://leenakrohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Thu, 24 May 2018 11:58:50 +0300 fi Mitä poliitikot eivät osaa tai ymmärrä? http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255770-mita-poliitikot-eivat-osaa-tai-ymmarra <p>Mikkelin suuren pojan Erkki Liikasen (Mikkelin Pallo-Kissat) jälkeen ollaan Suomen Pankin pääjohtajaksi nimittämässä Brysselin vallan oma mies Olli Rehn (Mikkelin Palloilijat).&nbsp; Molemmat ovat savolaisen mafian miehiä ja siis heidän puhuessaan vastuu siirtyy kuulijalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Nimitys on poliittinen ja vastaa jälleen kerran huonosti pääministeri Juha Sipilän valtansa alkuvaiheessa ilmaisemaa periaatetta, jonka mukaan hänen hallituksensa ei tee poliittisia virkanimityksiä. Kun demarit saivat vallassa ollessaan Suomen Pankin valtiaaksi Erkki Liikasen, nyt on saamisvuorossa kepu.</p><p>&nbsp;</p><p>Entisen oman keskuspankkimme ja nykyisen Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttorin (siis Suomen Pankin) pääjohtaja vastaa Euroopan keskuspankissa Suomen rahapolitiikan kurista ja järjestyksestä. Käytännössä Suomen poliitikoilla ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta Emussa virkamiehille monopolisoituun rahapolitiikkaan, joka on elintärkeä osa nykyistä finanssikapitalismia.</p><p>&nbsp;</p><p>Finanssikapitalismi on tämän päivän reaalikapitalismia, jossa kansantalous jakaantuu kahteen osaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhtäällä on finanssitalous, johon kuuluvat pankit uudenlaisine finanssituotteineen, insitutionaaliset sijoittajat veroparatiiseineen, kasinotalous miljardilottoarvontoineen ja nyt viimeisimpänä riskilähteenä tyhjästä luodulla rahalla toteutettu bittielvytys.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalla on sitten reaalitalous, jossa tehdään työ, josta saadaan toimeentulo ja jossa työntekijöitä verotetaan &ndash; toisin kuin finanssitaloudessa &ndash; yhteiskunnan ylläpitämisen ja yhteiskuntarauhan turvaamisen rahoittamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Finanssikapitalismi elää oma itsenäistä elämäänsä, tulee toimeen ja on riippumaton reaalitaloudesta. Politiikka, jonka demokraattisilta toimielimiltä on viety valta, on pelkkä talouspoliittinen kölipaino siinä kansantalouden laivassa, joka on ajautumassa törmäykseen markkinoiden jäävuoren kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Reaalikapitalismissa on poliitikoita viety valta johtaa kansantaloutta. He ovat systeemin renkejä, joiden mielenkiinto keskittyy jonkun pienessä maassa täysin tarpeettomalta tuntuvan ja todennäköisesti vielä eurovaalejakin alhaisemmaksi jäävän äänestysinnon leimaaman maakuntavaalin ajankohtaan. Kun puolellakaan poliitikoistamme ei riitä kykyä ja tarmoa nähdä sitä valtavaa muutosta yhteiskuntapolitiikassa, jota edustaa kansanterveysjärjestelmän privatisoiminen sijoitusyhtiöiden osinkomagneetiksi ja meidän kalliilla kouluttamiemme lääkäreiden harjoittaman sote-rahastuksen päivätyövoimaksi, politiikka on ylittänyt poliitikkojen käsityskyvyn.</p><p>&nbsp;</p><p>Samalla tavalla mutta vielä totisemmin on sanottava poliitikkojemme kyvystä ottaa kantaa Suomen rahapolitiikkaan, jota ei ole olemassa. Emu-maat ovat ainoita valtioita maailmassa, joilla ei ole omaa rahapolitiikkaa. Runsaat 200 vuotias vanhus eli Suomen Pankki ei ole itsenäinen keskuspankki vaan Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttori.</p><p>&nbsp;</p><p>On lähes yhdentekevää, kuka on Suomen Pankin pääjohtaja. Siinä virassa asianomainen henkilö on Euroopan keskuspankin (EKP) hallintoneuvoston jäsen ja saa sieltä tietoa siitä, mitä EKP aikoo toimia markkinoilla, Hän ei kuitenkaan saa kertoa kokousten kulusta edes työtovereilleen Suomen Pankin johtokunnassa saati kansanvaltaa edustavalle eduskunnan pankkivaltuustolle. Kansanedustajilla on sangen mitätöntä korvausta vastaan rahapoliittinen pussi päässä niin että he eivät kuule eivätkä näe rahapolitiikan koukeroista saati että osaisivat ja osaisivat kertoa niistä ryhmätovereilleen.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa ei ole monta poliitikkoa, joka ymmärtäisi, mistä puhutaan, kun puhutaan rahapolitiikasta. Niin on, ja niin on aina ollut. Suomen rahamarkkinoiden liberalisointikin toteutettiin kaikkine siitä seuranneine pankkikriiseineen ja työttömyyksineen pelkästään Suomen Pankin johtokunnan &ndash; ja päätöksillä ja eduskunnan pankkivaltuutettujen tieten ilman, että siinä mukana olleet poliitikot tiesivät tai ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa ja minkä hinnan Suomi oli joutuvat maksamaan Suomen Pankin rahapolitikasta ja varsinkin väärästä valuuttakurssista.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistokaan ei ymmärrä sitä, millainen maailmantalous löytyy rahapolitiikan esiripun takaa (oikeistopoliitikoiltahan sellaista ymmärrystä ei voi edes odottaa). Emu-maiden yhteinen rahapolitiikka edustaa mitä suurimassa määrin reaalikapitalismia, jonka toiminnan tunteminen on vasemmiston toiminnan ja sen esittämän kritiikin uskottavuuden välttämätön ehto. &nbsp;Kun vasemmistossa ei ymmärretä kapitalismin eriytymistä reaalitaloudesta ja sen metaformoosia finanssikapitalismiksi, sSen johdosta kapitalismin olennaisin olemus on suojassa arvostelulta ja poliittisilta arvioinneilta.</p><p>&nbsp;</p><p>Seuraavassa esimerkkejä rahapolitikan hetteiköstä.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP on luonut uutta rahaa tyhjästä niin, että sen taseessa olevan rahan määrä on muutamassa vuodessa kolminkertaistunut 4,5 biljoonaan euroon (eli hieman suuremmaksi kuin on samaan aikaan lisääntynyt USA:n ja Japanin keskuspankkirahan määrä). Se on yhtä katteetonta ja kuvitteellista &nbsp;&ndash; mutta julkista &ndash; bittirahaa kuin ovat tyhjästä luodut yksityiset bitcoinit sillä erotuksella että EKP:llä on rahansa muodollisena takaajana Emu-maiden valtiollinen arvovalta mutta bitcoinit ovat suuri huijaus ilman mitään rahan arvon puolustuslaitosta tai -kykyä.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP on tällä tyhjästä luodun rahan yltäkylläisyydellä tuhonnut tallettajien säästöjen korot. EKP on syyllinen siihen, että kansalaiset eivät saa säästöilleen tuottoa samaan aikaan kun pörssikurssit nousevat keskuspankkirahalla uusiin ennätyksiin ja yritysten omistajien voitot ja osingot sekä johdon bonukset nousevat tyhjästä luodulla rahalla niin ikään ennätyskorkeuksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP ostaa markkinoilta valtioiden velkaa ilman että sillä on mitään takeita saada takaisin sitä kolmanneksen suuruista osaa valtion velastaan, jonka EKP on ostamassa pois markkinoilta kuljeksimasta. Sen seurauksena saattaa syntyä tilanne, että Emu-maat saavat nämä rahat itselleen, jos niitä tyhjästä luotuja rahoja ei kyetä perimään takaisin maksukyvyttömiltä valtioilta. Esimerkiksi Italia on &ndash; tällä rahalla &ndash; lisäämässä velkaantumistaan, vaikka sen velka on jo nyt kaksinkertainen sallittuun määrään (60 prosenttia BKT:sta) nähden.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP on luomassa Emu-maille yhteisvastuun pankkien kuolemantautia muistuttavan keinottelun tappioiden rahoittamiseksi sekä säästäjien talletusten korvaamiseksi niiden maiden rahoista, jotka eivät ole ylivelkaantuneet.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalainen oikeisto on nyt aatteellisessa kriisissä ja sen arvopohja on musertunut markkinoiden paineessa. Sen vanhoilla puheilla Jumalasta, kodista ja isänmaasta ei ole katetta, sillä niitä uskottavampaa on oikeiston toiminta ahneuden, itsekkyyden ja omanvoitonpyynnin puolesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmiston ongelma on, että siltä puuttuvat kapitalismin tuntijat, sen suohon laulajat ja rahapolitiikan keskeisen taloudellisen merkityksen ymmärtäjät. &nbsp;Sen on tuotettava oikeiston arvopohjalle uusi radikaali, oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja vaihtoehtoinen arvopohja. Sen on oltava uskottava vaihtoehto, eikä sitä lisäuskottavuutta saa ilman hyökkäystä kapitalismin linnakkeisiin ja ilman rauhan ja rakkauden ilosanomaa. Nykyisellä arvopohjallaan oikeiston on vaikea mobilisoida vastarinta niiden arvojen puolustamiseksi, jotka ovat peräisin siltä ajalta, jolloin Jumala oli valkoisten puolella, koti oli ydinperhe ja isänmaata uhkasi vain ryssävalta. &nbsp;</p> Mikkelin suuren pojan Erkki Liikasen (Mikkelin Pallo-Kissat) jälkeen ollaan Suomen Pankin pääjohtajaksi nimittämässä Brysselin vallan oma mies Olli Rehn (Mikkelin Palloilijat).  Molemmat ovat savolaisen mafian miehiä ja siis heidän puhuessaan vastuu siirtyy kuulijalle.

 

Nimitys on poliittinen ja vastaa jälleen kerran huonosti pääministeri Juha Sipilän valtansa alkuvaiheessa ilmaisemaa periaatetta, jonka mukaan hänen hallituksensa ei tee poliittisia virkanimityksiä. Kun demarit saivat vallassa ollessaan Suomen Pankin valtiaaksi Erkki Liikasen, nyt on saamisvuorossa kepu.

 

Entisen oman keskuspankkimme ja nykyisen Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttorin (siis Suomen Pankin) pääjohtaja vastaa Euroopan keskuspankissa Suomen rahapolitiikan kurista ja järjestyksestä. Käytännössä Suomen poliitikoilla ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta Emussa virkamiehille monopolisoituun rahapolitiikkaan, joka on elintärkeä osa nykyistä finanssikapitalismia.

 

Finanssikapitalismi on tämän päivän reaalikapitalismia, jossa kansantalous jakaantuu kahteen osaan.

 

Yhtäällä on finanssitalous, johon kuuluvat pankit uudenlaisine finanssituotteineen, insitutionaaliset sijoittajat veroparatiiseineen, kasinotalous miljardilottoarvontoineen ja nyt viimeisimpänä riskilähteenä tyhjästä luodulla rahalla toteutettu bittielvytys.

 

Toisaalla on sitten reaalitalous, jossa tehdään työ, josta saadaan toimeentulo ja jossa työntekijöitä verotetaan – toisin kuin finanssitaloudessa – yhteiskunnan ylläpitämisen ja yhteiskuntarauhan turvaamisen rahoittamiseksi.

 

Finanssikapitalismi elää oma itsenäistä elämäänsä, tulee toimeen ja on riippumaton reaalitaloudesta. Politiikka, jonka demokraattisilta toimielimiltä on viety valta, on pelkkä talouspoliittinen kölipaino siinä kansantalouden laivassa, joka on ajautumassa törmäykseen markkinoiden jäävuoren kanssa.

 

Reaalikapitalismissa on poliitikoita viety valta johtaa kansantaloutta. He ovat systeemin renkejä, joiden mielenkiinto keskittyy jonkun pienessä maassa täysin tarpeettomalta tuntuvan ja todennäköisesti vielä eurovaalejakin alhaisemmaksi jäävän äänestysinnon leimaaman maakuntavaalin ajankohtaan. Kun puolellakaan poliitikoistamme ei riitä kykyä ja tarmoa nähdä sitä valtavaa muutosta yhteiskuntapolitiikassa, jota edustaa kansanterveysjärjestelmän privatisoiminen sijoitusyhtiöiden osinkomagneetiksi ja meidän kalliilla kouluttamiemme lääkäreiden harjoittaman sote-rahastuksen päivätyövoimaksi, politiikka on ylittänyt poliitikkojen käsityskyvyn.

 

Samalla tavalla mutta vielä totisemmin on sanottava poliitikkojemme kyvystä ottaa kantaa Suomen rahapolitiikkaan, jota ei ole olemassa. Emu-maat ovat ainoita valtioita maailmassa, joilla ei ole omaa rahapolitiikkaa. Runsaat 200 vuotias vanhus eli Suomen Pankki ei ole itsenäinen keskuspankki vaan Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttori.

 

On lähes yhdentekevää, kuka on Suomen Pankin pääjohtaja. Siinä virassa asianomainen henkilö on Euroopan keskuspankin (EKP) hallintoneuvoston jäsen ja saa sieltä tietoa siitä, mitä EKP aikoo toimia markkinoilla, Hän ei kuitenkaan saa kertoa kokousten kulusta edes työtovereilleen Suomen Pankin johtokunnassa saati kansanvaltaa edustavalle eduskunnan pankkivaltuustolle. Kansanedustajilla on sangen mitätöntä korvausta vastaan rahapoliittinen pussi päässä niin että he eivät kuule eivätkä näe rahapolitiikan koukeroista saati että osaisivat ja osaisivat kertoa niistä ryhmätovereilleen.

 

Suomessa ei ole monta poliitikkoa, joka ymmärtäisi, mistä puhutaan, kun puhutaan rahapolitiikasta. Niin on, ja niin on aina ollut. Suomen rahamarkkinoiden liberalisointikin toteutettiin kaikkine siitä seuranneine pankkikriiseineen ja työttömyyksineen pelkästään Suomen Pankin johtokunnan – ja päätöksillä ja eduskunnan pankkivaltuutettujen tieten ilman, että siinä mukana olleet poliitikot tiesivät tai ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa ja minkä hinnan Suomi oli joutuvat maksamaan Suomen Pankin rahapolitikasta ja varsinkin väärästä valuuttakurssista.

 

Vasemmistokaan ei ymmärrä sitä, millainen maailmantalous löytyy rahapolitiikan esiripun takaa (oikeistopoliitikoiltahan sellaista ymmärrystä ei voi edes odottaa). Emu-maiden yhteinen rahapolitiikka edustaa mitä suurimassa määrin reaalikapitalismia, jonka toiminnan tunteminen on vasemmiston toiminnan ja sen esittämän kritiikin uskottavuuden välttämätön ehto.  Kun vasemmistossa ei ymmärretä kapitalismin eriytymistä reaalitaloudesta ja sen metaformoosia finanssikapitalismiksi, sSen johdosta kapitalismin olennaisin olemus on suojassa arvostelulta ja poliittisilta arvioinneilta.

 

Seuraavassa esimerkkejä rahapolitikan hetteiköstä.

 

EKP on luonut uutta rahaa tyhjästä niin, että sen taseessa olevan rahan määrä on muutamassa vuodessa kolminkertaistunut 4,5 biljoonaan euroon (eli hieman suuremmaksi kuin on samaan aikaan lisääntynyt USA:n ja Japanin keskuspankkirahan määrä). Se on yhtä katteetonta ja kuvitteellista  – mutta julkista – bittirahaa kuin ovat tyhjästä luodut yksityiset bitcoinit sillä erotuksella että EKP:llä on rahansa muodollisena takaajana Emu-maiden valtiollinen arvovalta mutta bitcoinit ovat suuri huijaus ilman mitään rahan arvon puolustuslaitosta tai -kykyä.

 

EKP on tällä tyhjästä luodun rahan yltäkylläisyydellä tuhonnut tallettajien säästöjen korot. EKP on syyllinen siihen, että kansalaiset eivät saa säästöilleen tuottoa samaan aikaan kun pörssikurssit nousevat keskuspankkirahalla uusiin ennätyksiin ja yritysten omistajien voitot ja osingot sekä johdon bonukset nousevat tyhjästä luodulla rahalla niin ikään ennätyskorkeuksiin.

 

EKP ostaa markkinoilta valtioiden velkaa ilman että sillä on mitään takeita saada takaisin sitä kolmanneksen suuruista osaa valtion velastaan, jonka EKP on ostamassa pois markkinoilta kuljeksimasta. Sen seurauksena saattaa syntyä tilanne, että Emu-maat saavat nämä rahat itselleen, jos niitä tyhjästä luotuja rahoja ei kyetä perimään takaisin maksukyvyttömiltä valtioilta. Esimerkiksi Italia on – tällä rahalla – lisäämässä velkaantumistaan, vaikka sen velka on jo nyt kaksinkertainen sallittuun määrään (60 prosenttia BKT:sta) nähden.

 

EKP on luomassa Emu-maille yhteisvastuun pankkien kuolemantautia muistuttavan keinottelun tappioiden rahoittamiseksi sekä säästäjien talletusten korvaamiseksi niiden maiden rahoista, jotka eivät ole ylivelkaantuneet.

 

Suomalainen oikeisto on nyt aatteellisessa kriisissä ja sen arvopohja on musertunut markkinoiden paineessa. Sen vanhoilla puheilla Jumalasta, kodista ja isänmaasta ei ole katetta, sillä niitä uskottavampaa on oikeiston toiminta ahneuden, itsekkyyden ja omanvoitonpyynnin puolesta.

 

Vasemmiston ongelma on, että siltä puuttuvat kapitalismin tuntijat, sen suohon laulajat ja rahapolitiikan keskeisen taloudellisen merkityksen ymmärtäjät.  Sen on tuotettava oikeiston arvopohjalle uusi radikaali, oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja vaihtoehtoinen arvopohja. Sen on oltava uskottava vaihtoehto, eikä sitä lisäuskottavuutta saa ilman hyökkäystä kapitalismin linnakkeisiin ja ilman rauhan ja rakkauden ilosanomaa. Nykyisellä arvopohjallaan oikeiston on vaikea mobilisoida vastarinta niiden arvojen puolustamiseksi, jotka ovat peräisin siltä ajalta, jolloin Jumala oli valkoisten puolella, koti oli ydinperhe ja isänmaata uhkasi vain ryssävalta.  

]]>
32 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255770-mita-poliitikot-eivat-osaa-tai-ymmarra#comments Kotimaa Rahapolitiikka Suomen Pankki Thu, 24 May 2018 08:58:50 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255770-mita-poliitikot-eivat-osaa-tai-ymmarra
Seksi lapsen kanssa on aina raiskaus http://timoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255764-seksi-lapsen-kanssa-on-aina-raiskaus <p><strong><em>&quot;Pikkutyttö ei vastustellut aikuista miestä, joten syyte raiskauksesta hylättiin&quot;</em></strong></p><p>Tällä viikolla eduskunta keskusteli lakialoitteestani, jossa esitän muutoksia raiskauksen tunnusmerkistöön. Aloitteeni täydentää aiempaa esitystä missä esitettiin muutosta siihen, että raiskaus ei enää vaatisi uhrin vastustelua tai tekijän väkivaltaa tai sillä uhkaamista vaan raiskauksen tunnusmerkit täyttyisivät jos toinen ei olisi antanut suostumusta seksiin. Raiskauksen määritelmä sidottaisiin siis ensisijaisesti suostumuksen puutteeseen.</p><p>Tämän jo aiemmin jätetyn lakialoitteen myötä jää kuitenkin vielä lapsen mentävä aukko.</p><p>Turun Hovioikeus antoi nimittäin hetki sitten tuomion missä oikeuden arvion mukaan raiskausrikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt, kun toteen jäi näyttämättä sukupuoliyhteyksien tapahtuneen vastoin 10-vuotiaan uhrin tahtoa. Nykylain mukaan raiskauksen tunnusmerkistö voi täyttyä myös silloin, kun uhri on avuttomassa tilassa. Nykylaki ei kuitenkaan näytä tunnistavan sitä, että lapsi voisi olla - tai yleensä aina on - kehitystasonsa takia lain tarkoittamassa avuttomassa tilassa.</p><p>Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen totesikin tapauksen jälkeen, että &quot;Jos tällaisessa tilanteessa ei raiskauksen tunnusmerkistö täyty, silloin pitää kyllä jo miettiä lain muuttamista.&quot; Tolvanen totesi, että pelkkä fyysisesti ylivertaisen olemuksen pitäisi riittää myös väkivallan kriteerien täyttymiseen. Näin on etenkin tällaisessa tapauksessa, jossa uhri on 10-vuotias lapsi ja tekijä 22-vuotias aikuinen mies.</p><p>Siksi lakialoitteessani yksinkertaisesti todetaan, että <strong>lapsi ei voi antaa suostumustaan seksiin</strong>. Näin pääsemme eroon täysin absurdista keskustelusta siitä, voiko kymmenvuotias antaa suostumuksensa vai ei. Ei voi.</p><p>Yleisen oikeustajunvastaista on myös edelleen se, että rangaistukset raiskauksista vaihtelevat merkittävästi. Oikeudessa sovelletaan lisäksi useimmissa tapauksissa asteikon alinta kolmannesta. Raiskauksista tuomitaan edelleen 40% ehdollisina tuomioina. Tähän usein johtaa ensikertalaisuusmääritelmän tiukka ja kategorinen noudattaminen mikä lieventää rangaistukset sellaisiksi, että ne eivät tunnu rangaistuksilta tekojen julmuuten nähden miltään. On siis tarpeen korottaa myös rangaistusasteikon minimejä niin, että tuomiot olisivat myös ensikertalaisuus arvioinnin jälkeen aina ehdottomia vankeustuomioita.&nbsp;</p><p>Rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen totesikin, että vain &quot;Rangaistusmaksimin nostamisen vaikutukset tässä tapauksessa ovat näennäisiä. Kyse on lähinnä periaatteellisesta kannanotosta.&quot;</p><p>Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) on jo tehnyt esityksen, että rikoslakiin tulee nyt rikosnimike, törkeä lapsen raiskaus. Törkeästä lapsen raiskauksesta voitaisiin tuomita neljästä kahteentoista vuotta vankeutta ja näin siis aina ehdoton tuomio. Vastaava muutos tarvitaan kaikkiin raiskaustuomioihin.&nbsp;</p><p>Samaan aikaan tulee vahvistaa myös vankien vaarallisuusarviointien merkitystä. Olen esittänyt, että vapautuville vangeille tehtävistä vaarallisuusarvioinneista tulisi tehdä oikeutta sitovia. Silloin kun parhaat asiantuntijat toteavat, että kyseistä vankia ei tulisi vapauttaa niin silloin vapauttamisen ei tulisi olla oikeudenkaan päätöksellä mahdollista. On vain yksinkertaisesti myönnettävä se tosiasia, että meillä on henkilöitä joita ei pidä eikä saa vapauttaa sillä heidän rikoksen uusimisen riski on ilmeinen ja tällaisilla ratkaisuilla vaarannetaan muiden ihmisten arjen turvallisuus.</p><p>Kaiken kaikkiaan olemme nyt menossa oikeusministeri Antti Häkkäsen johdolla oikeaan suuntaan kriminaalipolitiikassamme. Kaikista rikoksista pitää seurata tekijälle rangaistus ja tämän toteutumiseksi Häkkänen on päättänyt nyt myös palauttaa ns. sakonmuuntorangaistuksen käyttöön. Rikosta pitää seurata aina yleisen oikeustajunmukainen rangaistus.</p><p>&nbsp;</p> "Pikkutyttö ei vastustellut aikuista miestä, joten syyte raiskauksesta hylättiin"

Tällä viikolla eduskunta keskusteli lakialoitteestani, jossa esitän muutoksia raiskauksen tunnusmerkistöön. Aloitteeni täydentää aiempaa esitystä missä esitettiin muutosta siihen, että raiskaus ei enää vaatisi uhrin vastustelua tai tekijän väkivaltaa tai sillä uhkaamista vaan raiskauksen tunnusmerkit täyttyisivät jos toinen ei olisi antanut suostumusta seksiin. Raiskauksen määritelmä sidottaisiin siis ensisijaisesti suostumuksen puutteeseen.

Tämän jo aiemmin jätetyn lakialoitteen myötä jää kuitenkin vielä lapsen mentävä aukko.

Turun Hovioikeus antoi nimittäin hetki sitten tuomion missä oikeuden arvion mukaan raiskausrikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt, kun toteen jäi näyttämättä sukupuoliyhteyksien tapahtuneen vastoin 10-vuotiaan uhrin tahtoa. Nykylain mukaan raiskauksen tunnusmerkistö voi täyttyä myös silloin, kun uhri on avuttomassa tilassa. Nykylaki ei kuitenkaan näytä tunnistavan sitä, että lapsi voisi olla - tai yleensä aina on - kehitystasonsa takia lain tarkoittamassa avuttomassa tilassa.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen totesikin tapauksen jälkeen, että "Jos tällaisessa tilanteessa ei raiskauksen tunnusmerkistö täyty, silloin pitää kyllä jo miettiä lain muuttamista." Tolvanen totesi, että pelkkä fyysisesti ylivertaisen olemuksen pitäisi riittää myös väkivallan kriteerien täyttymiseen. Näin on etenkin tällaisessa tapauksessa, jossa uhri on 10-vuotias lapsi ja tekijä 22-vuotias aikuinen mies.

Siksi lakialoitteessani yksinkertaisesti todetaan, että lapsi ei voi antaa suostumustaan seksiin. Näin pääsemme eroon täysin absurdista keskustelusta siitä, voiko kymmenvuotias antaa suostumuksensa vai ei. Ei voi.

Yleisen oikeustajunvastaista on myös edelleen se, että rangaistukset raiskauksista vaihtelevat merkittävästi. Oikeudessa sovelletaan lisäksi useimmissa tapauksissa asteikon alinta kolmannesta. Raiskauksista tuomitaan edelleen 40% ehdollisina tuomioina. Tähän usein johtaa ensikertalaisuusmääritelmän tiukka ja kategorinen noudattaminen mikä lieventää rangaistukset sellaisiksi, että ne eivät tunnu rangaistuksilta tekojen julmuuten nähden miltään. On siis tarpeen korottaa myös rangaistusasteikon minimejä niin, että tuomiot olisivat myös ensikertalaisuus arvioinnin jälkeen aina ehdottomia vankeustuomioita. 

Rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen totesikin, että vain "Rangaistusmaksimin nostamisen vaikutukset tässä tapauksessa ovat näennäisiä. Kyse on lähinnä periaatteellisesta kannanotosta."

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) on jo tehnyt esityksen, että rikoslakiin tulee nyt rikosnimike, törkeä lapsen raiskaus. Törkeästä lapsen raiskauksesta voitaisiin tuomita neljästä kahteentoista vuotta vankeutta ja näin siis aina ehdoton tuomio. Vastaava muutos tarvitaan kaikkiin raiskaustuomioihin. 

Samaan aikaan tulee vahvistaa myös vankien vaarallisuusarviointien merkitystä. Olen esittänyt, että vapautuville vangeille tehtävistä vaarallisuusarvioinneista tulisi tehdä oikeutta sitovia. Silloin kun parhaat asiantuntijat toteavat, että kyseistä vankia ei tulisi vapauttaa niin silloin vapauttamisen ei tulisi olla oikeudenkaan päätöksellä mahdollista. On vain yksinkertaisesti myönnettävä se tosiasia, että meillä on henkilöitä joita ei pidä eikä saa vapauttaa sillä heidän rikoksen uusimisen riski on ilmeinen ja tällaisilla ratkaisuilla vaarannetaan muiden ihmisten arjen turvallisuus.

Kaiken kaikkiaan olemme nyt menossa oikeusministeri Antti Häkkäsen johdolla oikeaan suuntaan kriminaalipolitiikassamme. Kaikista rikoksista pitää seurata tekijälle rangaistus ja tämän toteutumiseksi Häkkänen on päättänyt nyt myös palauttaa ns. sakonmuuntorangaistuksen käyttöön. Rikosta pitää seurata aina yleisen oikeustajunmukainen rangaistus.

 

]]>
7 http://timoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255764-seksi-lapsen-kanssa-on-aina-raiskaus#comments Kotimaa Lakialoite Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Oikeusministeri Raiskaus Rikos Thu, 24 May 2018 07:32:04 +0000 Timo Heinonen http://timoheinonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255764-seksi-lapsen-kanssa-on-aina-raiskaus
Niinistö puhui Säätytalossa höpöjä http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255736-niinisto-puhui-saatytalolla-hopoja <p>Tänään oli Säätytalossa mielenkiintoinen seminaari. Tilaisuudessa julkistettiin selvitys, jossa asevelvollisuus korvattaisiin kaikkia koskevalla kansalaispalvelulla. Se oli raikas ja tervetullut keskustelunavaus.</p><p>Seminaarin avasi Elisabeth Rehn, ja hänen jälkeensä puhui puolustusministeri Jussi Niinistö.</p><p>Niinistö ei ole tylsä puhuja. Hänen puheensa aikana ei pääse nukahtamaan, kas kun pulssi ja verenpaine nousevat siihen malliin että vireys on taattu.</p><p>Sympaattisen hermoston&nbsp;<em>taistele tai pakene&nbsp;</em>-suosituksesta valitsen ensimmäisen.</p><p>Koska Niinistö poistui puheensa jälkeen eikä jäänyt kuuntelemaan paneelikeskusteluamme &ndash; se toki kiireiselle ministerille suotakoon &ndash; kerron vielä tässä, mikä puheessa kummastutti. Jos vaikka lukisi.</p><p>Ensinnäkin Niinistö puhuu sitkeästi &rdquo;yleisestä asevelvollisuudesta&rdquo; Suomen ratkaisuna. Se on harhaanjohtava termi. Tätä nykyä ikäluokasta vain reilu kolmasosa käy asepalveluksen, joten valikointia tapahtuu huomattavan paljon. Julkaistussa selvityksessä tämä tuodaan esiin: nykymalli edustaa&nbsp;<em>valikoivaa asevelvollisuutta.</em></p><p>Toiseksi Niinistö puolusti asevelvollisuutta toteamalla, että ilman sitä ei olisi selvitty talvi- ja jatkosodista. Eipä niin. Mutta sodankuva on muuttunut, ja nykyaikaisia sotilaallisia uhkia ajatellen talvisotahenkinen massa-armeija on vanhentunut puolustusratkaisu.&nbsp;</p><p>Kolmanneksi Niinistö kertoi suurimpien muutospaineiden asevelvollisuutta kohtaan tulevan siitä, että vallalla on liiallinen yksilöllistyminen. Sävy oli se, että nuoret välttelevät velvollisuuksia, etsivät &rdquo;kivemmalta tuntuvia juttuja&rdquo; ja&nbsp;haluavat vain omaa mielihyvää.</p><p>Katin kontit. Tapaan työni kautta valtavasti nuoria ja he ovat paljon kunnollisempaa ja tunnollisempaa porukkaa kuin minun ja Niinistön sukupolvi aikanaan. Paine sukupuolitetun asevelvollisuuden muuttamiseksi ei tule mukavuudenhalusta vaan siitä, että nuoret ymmärtävät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tärkeyden aivan toiseen tapaan kuin me aikoinaan.</p><p>Nuorille ei yksinkertaisesti enää mene läpi se, että eri sukupuolille kuuluisi eri velvollisuudet ja eri laki. Tämä näkyy siinäkin, että kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt haluavat muuttaa asevelvollisuuden tasa-arvoiseksi, jokainen tavallaan.</p><p>Neljänneksi Niinistö sanoi, että asevelvollisuusasiat eivät ole &rdquo;nais- ja miesjuttuja&rdquo; ja tarkoitti tällä, että asevelvollisuuskysymys ei ole tasa-arvoasia. (Tätä kohtaa ei syystä tai toisesta löydy puheen nettiversiosta puolustusministeriön sivuilla).</p><p>Mutta miksi ihmeessä asevelvollisuus ei olisi tasa-arvokysymys? Se jos mikä nimittäin on. Juuri sukupuolitettu asevelvollisuus istuttaa nuoriin sitä asennetta, että on erikseen naisten ja miesten hommat. Tällaisen ajattelun hedelmänä saamme nauttia muun muassa poikkeuksellisen sukupuolittuneesta työelämästä. Ja jos tasa-arvo-ongelmaksi ei kelpaa se, että puhtaasti sukupuolen mukaan määrätään velvollisuuksia, onkohan Suomessa sitten ainuttakaan tasa-arvo-ongelmaa?</p><p>Oli vaikea taputtaa Niinistön puheelle. Mutta taputin silti. En ehkä niinkään Niinistölle, vaan sille, että tässä maassa on mielipiteenvapaus ja julkisessa keskustelussa eri näkökulmat pääsevät esiin. Ja olihan minutkin kutsuttu puhumaan, vaikka etukäteen oli tiedossa, etten kannata kansalaispalvelusta ainakaan nyt esitetyssä muodossa.</p><p>Kyllä sellaista maata pitää puolustaa. Eikä tässä ole yhtään ironiaa.</p> Tänään oli Säätytalossa mielenkiintoinen seminaari. Tilaisuudessa julkistettiin selvitys, jossa asevelvollisuus korvattaisiin kaikkia koskevalla kansalaispalvelulla. Se oli raikas ja tervetullut keskustelunavaus.

Seminaarin avasi Elisabeth Rehn, ja hänen jälkeensä puhui puolustusministeri Jussi Niinistö.

Niinistö ei ole tylsä puhuja. Hänen puheensa aikana ei pääse nukahtamaan, kas kun pulssi ja verenpaine nousevat siihen malliin että vireys on taattu.

Sympaattisen hermoston taistele tai pakene -suosituksesta valitsen ensimmäisen.

Koska Niinistö poistui puheensa jälkeen eikä jäänyt kuuntelemaan paneelikeskusteluamme – se toki kiireiselle ministerille suotakoon – kerron vielä tässä, mikä puheessa kummastutti. Jos vaikka lukisi.

Ensinnäkin Niinistö puhuu sitkeästi ”yleisestä asevelvollisuudesta” Suomen ratkaisuna. Se on harhaanjohtava termi. Tätä nykyä ikäluokasta vain reilu kolmasosa käy asepalveluksen, joten valikointia tapahtuu huomattavan paljon. Julkaistussa selvityksessä tämä tuodaan esiin: nykymalli edustaa valikoivaa asevelvollisuutta.

Toiseksi Niinistö puolusti asevelvollisuutta toteamalla, että ilman sitä ei olisi selvitty talvi- ja jatkosodista. Eipä niin. Mutta sodankuva on muuttunut, ja nykyaikaisia sotilaallisia uhkia ajatellen talvisotahenkinen massa-armeija on vanhentunut puolustusratkaisu. 

Kolmanneksi Niinistö kertoi suurimpien muutospaineiden asevelvollisuutta kohtaan tulevan siitä, että vallalla on liiallinen yksilöllistyminen. Sävy oli se, että nuoret välttelevät velvollisuuksia, etsivät ”kivemmalta tuntuvia juttuja” ja haluavat vain omaa mielihyvää.

Katin kontit. Tapaan työni kautta valtavasti nuoria ja he ovat paljon kunnollisempaa ja tunnollisempaa porukkaa kuin minun ja Niinistön sukupolvi aikanaan. Paine sukupuolitetun asevelvollisuuden muuttamiseksi ei tule mukavuudenhalusta vaan siitä, että nuoret ymmärtävät yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon tärkeyden aivan toiseen tapaan kuin me aikoinaan.

Nuorille ei yksinkertaisesti enää mene läpi se, että eri sukupuolille kuuluisi eri velvollisuudet ja eri laki. Tämä näkyy siinäkin, että kaikkien puolueiden nuorisojärjestöt haluavat muuttaa asevelvollisuuden tasa-arvoiseksi, jokainen tavallaan.

Neljänneksi Niinistö sanoi, että asevelvollisuusasiat eivät ole ”nais- ja miesjuttuja” ja tarkoitti tällä, että asevelvollisuuskysymys ei ole tasa-arvoasia. (Tätä kohtaa ei syystä tai toisesta löydy puheen nettiversiosta puolustusministeriön sivuilla).

Mutta miksi ihmeessä asevelvollisuus ei olisi tasa-arvokysymys? Se jos mikä nimittäin on. Juuri sukupuolitettu asevelvollisuus istuttaa nuoriin sitä asennetta, että on erikseen naisten ja miesten hommat. Tällaisen ajattelun hedelmänä saamme nauttia muun muassa poikkeuksellisen sukupuolittuneesta työelämästä. Ja jos tasa-arvo-ongelmaksi ei kelpaa se, että puhtaasti sukupuolen mukaan määrätään velvollisuuksia, onkohan Suomessa sitten ainuttakaan tasa-arvo-ongelmaa?

Oli vaikea taputtaa Niinistön puheelle. Mutta taputin silti. En ehkä niinkään Niinistölle, vaan sille, että tässä maassa on mielipiteenvapaus ja julkisessa keskustelussa eri näkökulmat pääsevät esiin. Ja olihan minutkin kutsuttu puhumaan, vaikka etukäteen oli tiedossa, etten kannata kansalaispalvelusta ainakaan nyt esitetyssä muodossa.

Kyllä sellaista maata pitää puolustaa. Eikä tässä ole yhtään ironiaa.

]]>
65 http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255736-niinisto-puhui-saatytalolla-hopoja#comments Kotimaa Asevelvollisuus Jussi Niinistö Kansalaispalvelus Tasa-arvo Turpo Wed, 23 May 2018 17:01:43 +0000 Arno Kotro http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255736-niinisto-puhui-saatytalolla-hopoja
Maksuton joukkoliikenne HSL-alueelle http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255710-maksuton-joukkoliikenne-hsl-alueelle <p>Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL)&nbsp;<a href="https://www.hsl.fi/talous">toimintatulot</a>&nbsp;v. 2017 (674,2 Meuroa) koostuivat:</p><p>&ndash; lipputulot 51 %<br />&ndash; jäsenkuntien maksamat kuntaosuudet 46,5 %<br />&ndash; muut tulot 2,5 %.</p><p>Melkein puolet HSL:n tuloista tulee jäsenkuntien kuntaosuuksista.</p><p>Pääkaupunkiseudulla jopa eläkeläiset maksavat pientä ryhmää lukuunottamatta itse matkansa. Monessa eurooppalaisessa kaupungissa kuten Lontoossa yli 60 vuotta täyttäneet kaupunkilaiset saavat matkustaa maksutta.</p><p>Tallinnassa joukkoliikenne on kaupungin asukkaille maksuton. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on muitakin kaupunkeja, joissa joukkoliikenne on käyttäjille maksuton. Matkustajamäärät ovat ovat kasvaneet moninkertaisiksi.</p><p>HSL:n kuntaosuudet ovat 313,3 Meuroa, mutta pitää muistaa, etää maksajina on monta kuntaa.</p><p><em>HSL:n jäsenkuntia ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo sekä vuoden 2018 alussa mukaan liittyneet Siuntio ja Tuusula. (HSL:n sivut)</em></p><p>Kun Helsinki siirtyy puistokatuihin, yksityisautoilu tukittuu varmasti, mikä ilmeisesti onkin puistokatujen rakentamisen perimmäinen syy. Todennäköisesti, kun puistokadut ovat valmiit, HSL:n on pakko siirtyä maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Helsingin seudun asukasluku kasvaa tulevaisuudessa vääjäämättä merkittävästi, ja Helsingin niemi on kapea. Voi olla, että Helsinki siirtyy jopa tietulleihin, jotta liikennettä saadaan rajoitetuksi.</p><p>Maksuton joukkoliikenne HSL-alueella lisää varmasti yritteliäisyyttä ja toimeliaisuutta, koska silloin kaikki pääsevät liikkumaan, vanhukset ja työttömätkin. Verotulot kasvavat aina toimeliaisuuden myötä. Välillisiä säästöjä tulee siitäkin, kun vanhukset eivät makoile nurkissaan tai sairaaloissa.</p><p>Isoissa kaupunkikeskittymissä joukkoliikenne on takuuvarmasti toimivampaa ja ekologisempaa kuin yksityisautoilu.</p><p>Maksutonta joukkoliikennettä tulee harkita tosissaan.&nbsp;</p><p>Kaupungit hassaavat rahojaan mitä ihmeellisimpiin kohteisiin kuten vaikkapa potilastietojärjestelmä Apottiin. Vantaalla suunnitellaan suuruudenhullua urheilupuisto Elmoa, vaikka kaupungissa on ennestään varmaan Suomen ennätysmäärä urheilupuistoja.</p><p>Sitä paitsi maksuton joukkoliikenne on mitä merkittävintä demokratiaa, sillä se kuuluu kaikille.</p><p><a href="http://kaiarilundell.blogspot.fi/2018/05/maksuton-joukkoliikenne-hsl-alueelle.html">http://kaiarilundell.blogspot.fi/2018/05/maksuton-joukkoliikenne-hsl-alueelle.html</a></p><p>* * *</p><p>HS 23.5.</p><p><em><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10216477">Tallinna rikastui ilmaisella joukkoliikenteellä &ndash; nyt Viro haluaa muuttaa koko maan bussilinjat maksuttomiksi</a></em></p><p><em>Vuonna 2013 Tallinnan kaupunki päätti aloittaa ilmaisen joukkoliikenteen kaupungin asukkaille. Se oli riski, joka kannatti.</em></p><p><em>Viiden vuoden aikana noin 35 000 ihmistä on siirtänyt kirjansa muista kunnista Tallinnaan. Uusien veronmaksajien vuoksi Tallinna on tehnyt voittoa ilmaisella joukkoliikenteellä jopa 20 miljoonaa euroa vuosittain.</em></p><p><em>Kriitikoiden mielestä maksuttoman joukkoliikenteen menestystarina on tapahtunut ympäryskuntien kustannuksella: Tallinnan uudet verotulot ovat olleet suoraan pois muiden kuntien verotuloista.</em></p><p><em>Kaupungin ilmaisen joukkoliikenteen pääkehittäjä, Tallinnan kaupungin virkamies Allan Alaküla, haluaa kuitenkin painottaa, että suurin osa uusista veronmaksajista asui kaupungissa jo valmiiksi.</em></p><p><em>&ndash; Eivät ihmiset ole muuttaneet tänne pelkän maksuttoman joukkoliikenteen takia. Kyse on siitä, että ne kaupungin asukkaat, jotka olivat syystä tai toisesta ennen kirjoilla muissa kunnissa, saivat tarpeeksi hyvän syyn siirtää kirjansa tänne, Alaküla sanoo.</em></p> Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymän (HSL) toimintatulot v. 2017 (674,2 Meuroa) koostuivat:

– lipputulot 51 %
– jäsenkuntien maksamat kuntaosuudet 46,5 %
– muut tulot 2,5 %.

Melkein puolet HSL:n tuloista tulee jäsenkuntien kuntaosuuksista.

Pääkaupunkiseudulla jopa eläkeläiset maksavat pientä ryhmää lukuunottamatta itse matkansa. Monessa eurooppalaisessa kaupungissa kuten Lontoossa yli 60 vuotta täyttäneet kaupunkilaiset saavat matkustaa maksutta.

Tallinnassa joukkoliikenne on kaupungin asukkaille maksuton. Euroopassa ja Yhdysvalloissa on muitakin kaupunkeja, joissa joukkoliikenne on käyttäjille maksuton. Matkustajamäärät ovat ovat kasvaneet moninkertaisiksi.

HSL:n kuntaosuudet ovat 313,3 Meuroa, mutta pitää muistaa, etää maksajina on monta kuntaa.

HSL:n jäsenkuntia ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi ja Sipoo sekä vuoden 2018 alussa mukaan liittyneet Siuntio ja Tuusula. (HSL:n sivut)

Kun Helsinki siirtyy puistokatuihin, yksityisautoilu tukittuu varmasti, mikä ilmeisesti onkin puistokatujen rakentamisen perimmäinen syy. Todennäköisesti, kun puistokadut ovat valmiit, HSL:n on pakko siirtyä maksuttomaan joukkoliikenteeseen. Helsingin seudun asukasluku kasvaa tulevaisuudessa vääjäämättä merkittävästi, ja Helsingin niemi on kapea. Voi olla, että Helsinki siirtyy jopa tietulleihin, jotta liikennettä saadaan rajoitetuksi.

Maksuton joukkoliikenne HSL-alueella lisää varmasti yritteliäisyyttä ja toimeliaisuutta, koska silloin kaikki pääsevät liikkumaan, vanhukset ja työttömätkin. Verotulot kasvavat aina toimeliaisuuden myötä. Välillisiä säästöjä tulee siitäkin, kun vanhukset eivät makoile nurkissaan tai sairaaloissa.

Isoissa kaupunkikeskittymissä joukkoliikenne on takuuvarmasti toimivampaa ja ekologisempaa kuin yksityisautoilu.

Maksutonta joukkoliikennettä tulee harkita tosissaan. 

Kaupungit hassaavat rahojaan mitä ihmeellisimpiin kohteisiin kuten vaikkapa potilastietojärjestelmä Apottiin. Vantaalla suunnitellaan suuruudenhullua urheilupuisto Elmoa, vaikka kaupungissa on ennestään varmaan Suomen ennätysmäärä urheilupuistoja.

Sitä paitsi maksuton joukkoliikenne on mitä merkittävintä demokratiaa, sillä se kuuluu kaikille.

http://kaiarilundell.blogspot.fi/2018/05/maksuton-joukkoliikenne-hsl-alueelle.html

* * *

HS 23.5.

Tallinna rikastui ilmaisella joukkoliikenteellä – nyt Viro haluaa muuttaa koko maan bussilinjat maksuttomiksi

Vuonna 2013 Tallinnan kaupunki päätti aloittaa ilmaisen joukkoliikenteen kaupungin asukkaille. Se oli riski, joka kannatti.

Viiden vuoden aikana noin 35 000 ihmistä on siirtänyt kirjansa muista kunnista Tallinnaan. Uusien veronmaksajien vuoksi Tallinna on tehnyt voittoa ilmaisella joukkoliikenteellä jopa 20 miljoonaa euroa vuosittain.

Kriitikoiden mielestä maksuttoman joukkoliikenteen menestystarina on tapahtunut ympäryskuntien kustannuksella: Tallinnan uudet verotulot ovat olleet suoraan pois muiden kuntien verotuloista.

Kaupungin ilmaisen joukkoliikenteen pääkehittäjä, Tallinnan kaupungin virkamies Allan Alaküla, haluaa kuitenkin painottaa, että suurin osa uusista veronmaksajista asui kaupungissa jo valmiiksi.

– Eivät ihmiset ole muuttaneet tänne pelkän maksuttoman joukkoliikenteen takia. Kyse on siitä, että ne kaupungin asukkaat, jotka olivat syystä tai toisesta ennen kirjoilla muissa kunnissa, saivat tarpeeksi hyvän syyn siirtää kirjansa tänne, Alaküla sanoo.

]]>
20 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255710-maksuton-joukkoliikenne-hsl-alueelle#comments Kotimaa Wed, 23 May 2018 08:39:20 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255710-maksuton-joukkoliikenne-hsl-alueelle
Haaste kaikille poliitikoille – lopetetaan pilkan kulttuuri http://tiinaelovaara1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255719-haaste-kaikille-poliitikoille-lopetetaan-pilkan-kulttuuri <p>Haluaisin poistaa politiikasta pilkan kulttuuriin. Se on valitettavasti istutettu myös moniin nuoriin poliitikkoihin. Petyn erityisen paljon kun nuori poliitikko sortuu toisten turhaan nokitteluun ja turhaan mollaamiseen.</p><p>Poliitikot voisivat muuttaa politiikan kulttuurin heti. Jos koko ammattiryhmä päättäisi yhtäaikaisesti että asioita kritisoidaan tästä eteenpäin pelkästään kypsästi ja asiallisesti, toisia poliitikkoja ja puolueita ei haukuta, muuttuisi toiminta kertaheitolla. Palauttaisimme kansalaisten uskon poliittisiin toimijoihin koska olisimme avoimempia, kunnioittavampia ja asiakeskeisempiä.</p><p>Kaikissa puolueissa on vanhaa toimintakulttuuria. Jokaisen on aloitettava muutos. Sinisissäkin riskinä on että rakennamme uudesta puolueesta vanhan puolueen. Meidän on toimittava ja käyttäydyttävä aidosti eri tavalla. Haastan siis kulttuurimuutokseen kaikki oman puolueen toimijat mutta myös kaikki muut poliittiset toimijat. Aloitan itsestäni. Haluan keskittyä ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia politikoinnin sijaan, niiden kanssa jotka haluavat toimia samoin. En katso mitä puoluetta he edustavat tai ovatko he oikealla, vasemmalla, konservatiiveja tai liberaaleja.</p><p>Erityisen ongelmallisena pidän sitä että gallupjohdossa olevat henkilöt kertovat kenen kanssa he tekevät yhteistyötä ja kenen eivät. Jos hallitus sanellaan etukäteen puoluepolitiikan tai naamakertoimen perusteella eikä asioiden ja ratkaisuhalun perusteella, pysyy kaikki ennallaan. Jakolinjat ja vastakkainasettelu eivät poistu koskaan. Hallitusneuvottelut pitää käydä asiapohjalta.</p><p>Lopetetaan pilkan kulttuuri ja omien kollegoiden julkinen nollaaminen. Keskitytään ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia rakentavalla tavalla. Palautetaan kansalaisten arvostus ja luottamus poliittiseen toimintakulttuuriin. Perustellaan ratkaisuja avoimemmin ja paremmin. Murretaan perinteistä hallitus &ndash; oppositio &ndash;asetelmaa ja kannatetaan hyviä esityksiä tuli ne keneltä tahansa sekä uskalletaan sanoa kun oma taustaryhmä on väärässä tai epäonnistunut.</p><p>&nbsp;</p> Haluaisin poistaa politiikasta pilkan kulttuuriin. Se on valitettavasti istutettu myös moniin nuoriin poliitikkoihin. Petyn erityisen paljon kun nuori poliitikko sortuu toisten turhaan nokitteluun ja turhaan mollaamiseen.

Poliitikot voisivat muuttaa politiikan kulttuurin heti. Jos koko ammattiryhmä päättäisi yhtäaikaisesti että asioita kritisoidaan tästä eteenpäin pelkästään kypsästi ja asiallisesti, toisia poliitikkoja ja puolueita ei haukuta, muuttuisi toiminta kertaheitolla. Palauttaisimme kansalaisten uskon poliittisiin toimijoihin koska olisimme avoimempia, kunnioittavampia ja asiakeskeisempiä.

Kaikissa puolueissa on vanhaa toimintakulttuuria. Jokaisen on aloitettava muutos. Sinisissäkin riskinä on että rakennamme uudesta puolueesta vanhan puolueen. Meidän on toimittava ja käyttäydyttävä aidosti eri tavalla. Haastan siis kulttuurimuutokseen kaikki oman puolueen toimijat mutta myös kaikki muut poliittiset toimijat. Aloitan itsestäni. Haluan keskittyä ratkomaan yhteiskunnallisia ongelmia politikoinnin sijaan, niiden kanssa jotka haluavat toimia samoin. En katso mitä puoluetta he edustavat tai ovatko he oikealla, vasemmalla, konservatiiveja tai liberaaleja.

Erityisen ongelmallisena pidän sitä että gallupjohdossa olevat henkilöt kertovat kenen kanssa he tekevät yhteistyötä ja kenen eivät. Jos hallitus sanellaan etukäteen puoluepolitiikan tai naamakertoimen perusteella eikä asioiden ja ratkaisuhalun perusteella, pysyy kaikki ennallaan. Jakolinjat ja vastakkainasettelu eivät poistu koskaan. Hallitusneuvottelut pitää käydä asiapohjalta.

Lopetetaan pilkan kulttuuri ja omien kollegoiden julkinen nollaaminen. Keskitytään ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia rakentavalla tavalla. Palautetaan kansalaisten arvostus ja luottamus poliittiseen toimintakulttuuriin. Perustellaan ratkaisuja avoimemmin ja paremmin. Murretaan perinteistä hallitus – oppositio –asetelmaa ja kannatetaan hyviä esityksiä tuli ne keneltä tahansa sekä uskalletaan sanoa kun oma taustaryhmä on väärässä tai epäonnistunut.

 

]]>
24 http://tiinaelovaara1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255719-haaste-kaikille-poliitikoille-lopetetaan-pilkan-kulttuuri#comments Kotimaa Wed, 23 May 2018 06:19:37 +0000 Tiina Elovaara http://tiinaelovaara1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255719-haaste-kaikille-poliitikoille-lopetetaan-pilkan-kulttuuri
Onko käymässsä sotelle samoin kuin maaliskuussa 2015? http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255691-onko-kaymasssa-sotelle-samoin-kuin-maaliskuussa-2015 <p>Onko käymässsä sotelle&nbsp; &nbsp;samoin kuin&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-7846753">maaliskuussa&nbsp; 2015&nbsp;</a>?</p><p>Hevosmiesten kohtuullisen luotettavan uutistoimiston mukaan:</p><p>- <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/perustuslakivaliokunta/Sivut/default.aspx">Perustuslakivaliokun</a>nan lausunto saattaa siirtyä ensi viikolle luvatun tämän viikon perjantain sijasta</p><p>-&nbsp;<a href="http://alueuudistus.fi/maakuntavaalit">Maakuntavaalien ajankohta&nbsp;</a>&nbsp;siirtyy ja uusi ajankohta&nbsp;lienee ensi kevään&nbsp;<a href="http://vaalit.fi/aikataulut">eduskuntavaal</a>ien&nbsp;&nbsp;yhteydessä, jos sote- ja maakuntalakipaketti hyväksytään eduskunnassa</p><p>-<a href="http://alueuudistus.fi/">Sote-ja maakuntauudistu</a>ksen&nbsp;&nbsp;jatkovalmistelu palautunee takaisin sosiaali- ja terveysministeriöön&nbsp; (perustuslakivaliokunnan vaatimien muutosten johdosta) sekä&nbsp;tarkistettu esitys jää annettavaksi vasta syysistuntokaudella</p><p>-Tämä koko uudistuksen&nbsp; &nbsp;<a href="http://alueuudistus.fi/aikataulu">aikataulu&nbsp;</a>&nbsp;menee uusiksi</p><p>***</p><p>P.s. En pelaa totoa, enkä käy raveissa, vaikka olen muutoin innokas urheilun seuraaja</p><p><strong>P.s. Muuten olen sitä mieltä, - k a i k k i -&nbsp; eduskuntapuolueet katsokoot peiliin. Peiliin on hyvä katsoa myös nk. asiantuntijoiden ja osan on syytä kysyä itseltään, olenkohan jäävi lausumaan asiassa puolueetonta näkemystä.&nbsp;</strong></p> Onko käymässsä sotelle   samoin kuin maaliskuussa  2015 ?

Hevosmiesten kohtuullisen luotettavan uutistoimiston mukaan:

- Perustuslakivaliokunnan lausunto saattaa siirtyä ensi viikolle luvatun tämän viikon perjantain sijasta

Maakuntavaalien ajankohta  siirtyy ja uusi ajankohta lienee ensi kevään eduskuntavaalien  yhteydessä, jos sote- ja maakuntalakipaketti hyväksytään eduskunnassa

-Sote-ja maakuntauudistuksen  jatkovalmistelu palautunee takaisin sosiaali- ja terveysministeriöön  (perustuslakivaliokunnan vaatimien muutosten johdosta) sekä tarkistettu esitys jää annettavaksi vasta syysistuntokaudella

-Tämä koko uudistuksen   aikataulu  menee uusiksi

***

P.s. En pelaa totoa, enkä käy raveissa, vaikka olen muutoin innokas urheilun seuraaja

P.s. Muuten olen sitä mieltä, - k a i k k i -  eduskuntapuolueet katsokoot peiliin. Peiliin on hyvä katsoa myös nk. asiantuntijoiden ja osan on syytä kysyä itseltään, olenkohan jäävi lausumaan asiassa puolueetonta näkemystä. 

]]>
20 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255691-onko-kaymasssa-sotelle-samoin-kuin-maaliskuussa-2015#comments Kotimaa Sote- ja maakuntauudistus Tue, 22 May 2018 16:37:24 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255691-onko-kaymasssa-sotelle-samoin-kuin-maaliskuussa-2015
Haluatko saastua maakuntavaaleilla http://mattitorvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255683-haluatko-saastua-maakuntavaaleilla <p>Maakuntavaalit tulevat ajallaan. Se on selvää, yhteinen tahto on hallituksessa selkeä. Itse vaalien ajankohta on avoin, kaikkeen pitää varautua. Puoluesihteerinä olen päättänyt, että olemme valmiina, tulivatpa vaalit lokakuussa tai ensi keväänä. Me lähdemme maakuntavaaleihin, sillä ehdokasjoukolla, mikä kulloinkin on olemassa.</p><p>Monen puolueen ongelma on, kuinka saamme hyviä ja vetovoimaisia ehdokkaita. Sinisillä on sama ongelma kuin muillakin, hyviä kaivataan lisää. Onneksi meillä on hyvä mutta pieni porukka kentällä ja eduskunnassa. Saamme näkemykseni mukaan vajaan tuhannen ihmisen porukan ehdokkaiksi tuleviin vaaleihin. Jos vaalit pidetään, kuten Sipilä on ilmoittanut lokakuussa, saamme hiukan vähemmän ehdokkaita. Jos vaalit ovat keväällä, listoilla on enemmän väkeä. Laatu edellä mennään, sillä korvataan määrä. Näinhän se menee.</p><p>Ehdokkaiden hankinnassa ollaan hiukan epätietoisuudessa. Millä tavalla myyn ihmiselle ehdokkuuden. Mihin sinun Toni tai Sini tulee varautua, sen kertominen on haasteellista. Sen osaamme kaikkia kertoa, että maakuntavaltuustoon tulee joko 59 tai 99 valtuutettua. Maakunta maksaa vuosipalkkion, joka on noin 5&nbsp;000 &ndash; 10&nbsp;000 euroa vuodessa. Raha maksetaan puolueen piiriorganisaatiolle. Heille avuksi tulevat varaedustajat, sama määrä kuin itse valtuutettuja. Valtuusto kokoontuu kerran kuukaudessa tai kuusi kertaa vuodessa. Valtuusto päättää palveluverkot ja niiden painotukset eri puolilla maakuntaa. Puolueet tai valitsijayhdistykset kokoavat ehdokkaat. Maakuntahallintoa johtaa maakuntahallitus, siinä on arviolta 11-15 jäsentä. Heillä on apunaan varajäsenet. Maakuntahallitus käyttää strategista valtaa ja vetää suuria linjoja.</p><p>Täydellä palkalla, ammattipoliitikkoina, valtuustoa johtavat puheenjohtajat, jotka ovat työsuhteessa maakuntaan. Maakuntahallitusta puolestaan johtavat työsuhteiset puheenjohtajat. Puheenjohtajien palkka on suorassa suhteessa maakunnan kokoon. Uskoisin että 10&nbsp;000 euron kuukausipalkka on suurten maakuntien puheenjohtajien kuukausiansio. Maakuntalakiehdotus ei estä myöskään sitä, että hallituksen jäsenet saavat vaikkapa 5&nbsp;000 euron kuukausipalkan. Se merkitsee palkkiosuhdetta maakuntaan, ei työsuhdetta. Heidän tulee varautua kahden tai kolmen päivän viikkotyöhön. Heidän palvelusuhteensa palkkion määrittää maakunnan johtosääntö.</p><p>Maakunnassa on arviolta kahdesta neljään lautakuntaa. On myös mahdollista, että käyttöön otetaan valiokuntamallit. Tämä tosin tuntuu olevan huono vaihtoehto. Valiokunta kun on enemmän neuvottelu ja keskusteluryhmä, joka kuulee erilaisia asiantuntijoita. Itse päätökset tekee maakuntahallitus. On arvioitu, että lautakunnat ovat poikkihallinnollisia. Maakunnasta löytyisi Sote-lautakunta, Elinvoimalautakunta ja Ympäristö- ja liikennelautakunta. Tarkastuslautakunta on pakollinen. Lautakuntien puheenjohtajat olisivat myös palkollisia. Heillä olisi työsuhde maakuntaan.</p><p>Yksi tärkeä asia on myytävä ihmisille, se tärkein. Keskeisintä taloudellista valtaa tulee käyttämään, ei maakuntahallitus vaan Liikelaitoksen johtokunta. Tämä on oleellinen tieto. Liikelaitoksia voi olla useampia ja niiden alaisia yhtiöitä, hallituksineen useista. Näihin valitaan ammattimaisia ja asian osaavia henkilöitä. He voivat olla poliitikkojakin, jos koulutus ja kokemus on riittävä. Käytännössä lienee niin, että aika moni liikelaitoksen johtokunnan jäsen on virkamies. He käyttävät todella suurta valtaa. Peräti 96% maakunnan varoista ohjautuu liikelaitosten kautta maakuntaan. Kyse on miljardiluokan taloudellisesta vallasta. Monelle entiselle poliitikolle houkutus mennä johtokuntaan on kuulemma aika iso. Vielä kerran pojat ja tytöt.&nbsp;</p><p>Ihmisille on myös kerrottava, että maakunnan liikelaitoksen johtokunnan jäsenet ja varajäsenet eivät ole vaalikelpoisia maakuntavaltuustoon. Kääntäen kysymys on siitä, että ne jotka ovat asettuneet ehdolle, he eivät voi olla Liikelaitoksen johtokunnan jäseniä. Tämä meidän täytyy kertoa ihmisille, muuten moni saattaa pettyä. Ehdokkuus saastuttaa mahdollisuuden päästää käyttämään todellista valtaa. Eli paljon on vielä tiedotettavaa.</p><p>Maakuntahallintoon tai Liikelaitokseen valittavan henkilön tulee varautua siihen, ettei siviilityötä voi hoitaa kuten ennen. Tehtävä vaatii aikaa myös arkipäivinä, ei pelkästään iltaisin. Niille pienille puolueille, jotka saavat ehdokkaat läpi saattaa syntyä hankalia paikkoja. Yhdellä henkilöllä on useita vaativia tehtäviä.</p><p>&nbsp;</p><p>Matti Torvinen</p><p>puoluesihteeri, kansanedustaja Siniset</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Maakuntavaalit tulevat ajallaan. Se on selvää, yhteinen tahto on hallituksessa selkeä. Itse vaalien ajankohta on avoin, kaikkeen pitää varautua. Puoluesihteerinä olen päättänyt, että olemme valmiina, tulivatpa vaalit lokakuussa tai ensi keväänä. Me lähdemme maakuntavaaleihin, sillä ehdokasjoukolla, mikä kulloinkin on olemassa.

Monen puolueen ongelma on, kuinka saamme hyviä ja vetovoimaisia ehdokkaita. Sinisillä on sama ongelma kuin muillakin, hyviä kaivataan lisää. Onneksi meillä on hyvä mutta pieni porukka kentällä ja eduskunnassa. Saamme näkemykseni mukaan vajaan tuhannen ihmisen porukan ehdokkaiksi tuleviin vaaleihin. Jos vaalit pidetään, kuten Sipilä on ilmoittanut lokakuussa, saamme hiukan vähemmän ehdokkaita. Jos vaalit ovat keväällä, listoilla on enemmän väkeä. Laatu edellä mennään, sillä korvataan määrä. Näinhän se menee.

Ehdokkaiden hankinnassa ollaan hiukan epätietoisuudessa. Millä tavalla myyn ihmiselle ehdokkuuden. Mihin sinun Toni tai Sini tulee varautua, sen kertominen on haasteellista. Sen osaamme kaikkia kertoa, että maakuntavaltuustoon tulee joko 59 tai 99 valtuutettua. Maakunta maksaa vuosipalkkion, joka on noin 5 000 – 10 000 euroa vuodessa. Raha maksetaan puolueen piiriorganisaatiolle. Heille avuksi tulevat varaedustajat, sama määrä kuin itse valtuutettuja. Valtuusto kokoontuu kerran kuukaudessa tai kuusi kertaa vuodessa. Valtuusto päättää palveluverkot ja niiden painotukset eri puolilla maakuntaa. Puolueet tai valitsijayhdistykset kokoavat ehdokkaat. Maakuntahallintoa johtaa maakuntahallitus, siinä on arviolta 11-15 jäsentä. Heillä on apunaan varajäsenet. Maakuntahallitus käyttää strategista valtaa ja vetää suuria linjoja.

Täydellä palkalla, ammattipoliitikkoina, valtuustoa johtavat puheenjohtajat, jotka ovat työsuhteessa maakuntaan. Maakuntahallitusta puolestaan johtavat työsuhteiset puheenjohtajat. Puheenjohtajien palkka on suorassa suhteessa maakunnan kokoon. Uskoisin että 10 000 euron kuukausipalkka on suurten maakuntien puheenjohtajien kuukausiansio. Maakuntalakiehdotus ei estä myöskään sitä, että hallituksen jäsenet saavat vaikkapa 5 000 euron kuukausipalkan. Se merkitsee palkkiosuhdetta maakuntaan, ei työsuhdetta. Heidän tulee varautua kahden tai kolmen päivän viikkotyöhön. Heidän palvelusuhteensa palkkion määrittää maakunnan johtosääntö.

Maakunnassa on arviolta kahdesta neljään lautakuntaa. On myös mahdollista, että käyttöön otetaan valiokuntamallit. Tämä tosin tuntuu olevan huono vaihtoehto. Valiokunta kun on enemmän neuvottelu ja keskusteluryhmä, joka kuulee erilaisia asiantuntijoita. Itse päätökset tekee maakuntahallitus. On arvioitu, että lautakunnat ovat poikkihallinnollisia. Maakunnasta löytyisi Sote-lautakunta, Elinvoimalautakunta ja Ympäristö- ja liikennelautakunta. Tarkastuslautakunta on pakollinen. Lautakuntien puheenjohtajat olisivat myös palkollisia. Heillä olisi työsuhde maakuntaan.

Yksi tärkeä asia on myytävä ihmisille, se tärkein. Keskeisintä taloudellista valtaa tulee käyttämään, ei maakuntahallitus vaan Liikelaitoksen johtokunta. Tämä on oleellinen tieto. Liikelaitoksia voi olla useampia ja niiden alaisia yhtiöitä, hallituksineen useista. Näihin valitaan ammattimaisia ja asian osaavia henkilöitä. He voivat olla poliitikkojakin, jos koulutus ja kokemus on riittävä. Käytännössä lienee niin, että aika moni liikelaitoksen johtokunnan jäsen on virkamies. He käyttävät todella suurta valtaa. Peräti 96% maakunnan varoista ohjautuu liikelaitosten kautta maakuntaan. Kyse on miljardiluokan taloudellisesta vallasta. Monelle entiselle poliitikolle houkutus mennä johtokuntaan on kuulemma aika iso. Vielä kerran pojat ja tytöt. 

Ihmisille on myös kerrottava, että maakunnan liikelaitoksen johtokunnan jäsenet ja varajäsenet eivät ole vaalikelpoisia maakuntavaltuustoon. Kääntäen kysymys on siitä, että ne jotka ovat asettuneet ehdolle, he eivät voi olla Liikelaitoksen johtokunnan jäseniä. Tämä meidän täytyy kertoa ihmisille, muuten moni saattaa pettyä. Ehdokkuus saastuttaa mahdollisuuden päästää käyttämään todellista valtaa. Eli paljon on vielä tiedotettavaa.

Maakuntahallintoon tai Liikelaitokseen valittavan henkilön tulee varautua siihen, ettei siviilityötä voi hoitaa kuten ennen. Tehtävä vaatii aikaa myös arkipäivinä, ei pelkästään iltaisin. Niille pienille puolueille, jotka saavat ehdokkaat läpi saattaa syntyä hankalia paikkoja. Yhdellä henkilöllä on useita vaativia tehtäviä.

 

Matti Torvinen

puoluesihteeri, kansanedustaja Siniset

 

 

]]>
0 http://mattitorvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255683-haluatko-saastua-maakuntavaaleilla#comments Kotimaa Maakuntauudistus Maakuntavaltuusto Politiikka Sininentulevaisuus Sote Tue, 22 May 2018 13:43:59 +0000 Matti Torvinen http://mattitorvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255683-haluatko-saastua-maakuntavaaleilla
Sote- ja maakuntauudistus hyödyttäisi myös Uuttamaata http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255681-sote-ja-maakuntauudistus-hyodyttaisi-myos-uuttamaata <p>Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginvaltuutetut pitivät runsas viikko sitten yhteisen kokouksen sote- ja maakuntauudistuksesta. Tietäen ketkä puuhahenkilöinä olivat, oli jo ennakkoon odotettavissa, että kokouksesta ollaan hakemassa täystyrmäystä uudistukselle. No, se saatiin, mitä haettiinkin. Eipä siinä mitään. Toki demokratiaan kuuluu, että mielenilmaukset ovat sallittuja, ja päättäjien on ne otettava huomioon.</p><p>Tavalliselle kansalaiselle on varmaan aikamoisen turhauttavaa seurata loputtomilla kierroksilla käyvää sote-pallottelua, joka dominoi julkista keskustelua. Etenkin uudistuksen vastustajat ovat käyttäneet uhkakuvista niin voimakasta kieltä, että enää heinäsirkkojen hyökkäys ja tulvat puuttuvat. Kaikki muu kauhea on jo maalailtu seinille.</p><p>Mitä uusmaalaisen pitäisi sotesta sitten oikein ajatella? No, ainakin se, että tätä uudistusta tehdään pääasiassa tulevia vuosia varten. Ja että julkisen palvelun piirissä olevat ihmiset eivät Uudellamaallakaan ole tasaveroisessa asemassa, vaikka jotkut niin luulevat ja vaikka perustuslaki niin edellyttää. Vaihteluväli kiireettömään hoitoon pääsyssä on vielä tänä keväänä julkaistun Työ- ja hyvinvointilaitoksen raportin mukaan ollut 7 &ndash; 42 vuorokautta.</p><p>Lisäksi olisi hyvä tietää se, että pari vuotta sitten pääkaupunkiseudun kaupungit hakivat alueelle erillisratkaisua. Se ei edennyt, koska sen tulkittiin olevan perustuslain vastainen. Käytännössä se olisi myös jättänyt toimintatavat lähes ennalleen. Mikä muutos se sellainen on, jossa odotetaan vain muiden muuttuvan, mutta itse jatketaan kuten ennenkin? Mietipä vaikka työpaikan organisaatiomuutosta tai paikalleen jämähtänyttä avioliittoa. Muutu sinä, minä en!</p><p>Entäpä verot, joilla koko lysti kustannetaan? Nykyisessä mallissa valtiolla ei ole ollut riittävän tehokkaita menetelmiä puuttua, jos kunta ei ole saanut menojen kasvua kuriin. Jos rahat ovat loppuneet kesken, vajetta on tasattu valtionosuuksilla. Esimerkiksi Espoo on maksanut joka vuosi valtionosuuksia eri puolille Suomea lähes 200 miljoonaa euroa. Tämäkään raha ei aina ole riittänyt, vaan etenkin suurimmissa talousvaikeuksissa olevat kunnat ovat joutuneet nostamaan veroprosenttejaan ja velkaantuneet.</p><p>Uudessa sotemallissa sen sijaan on valtiolla tehokkaammat suitset. Jos maakunta ei selviydy velvoitteistaan, se joutuu neuvotteluun valtion kanssa ja se voidaan liittää toiseen maakuntaan. Kun piikki ei ole enää loputtomasti auki myöskään alati kasvaville valtionosuuksille, kuten nyt, siitä hyötyy myös uusmaalainen veronmaksaja.</p><p>Silloin tällöin myös uusmaalainen veronmaksaja itse tarvitsee hoitoa. Uudistuksen myötä hänen ei enää tarvitse odottaa pitkiä aikoja jonossa, vaan hän voi samalla rahalla hakeutua toiseen paikkaan. Mitään valinnanvapauspakkoa ei silti ole tulossa, vaan ihminen voi jäädä myös siihen sotekeskukseen, jossa hän jo on tyytyväinen tai jota hänelle ensisijaisesti maakunnasta tarjotaan.</p><p>Monisairaille, vammaisille ja muille paljon palveluita käyttäville tulee henkilökohtainen budjetti. Siinä arvioidaan, mitä kaikkia palveluja tarvitaan, paljonko niihin tarvitaan rahaa ja mistä kaikkialta ne palvelut voi hankkia. Asiakas voi valita tuottajan ja halutessaan myös vaihtaa hänet toiseen. Hoitotakuun ansiosta esimerkiksi tekonivelleikkauksiin pääsy nopeutuu, kun käytössä on isompi määrä paikkoja, joissa toimenpide voidaan tehdä. Sairauden pitkittyessähän myös kustannukset kasvavat.</p><p>Miksi sitten emme voisi edetä nykymallin evoluution mieluummin kuin revoluution kautta? Siksi, että muutokset ovat silloin liian hitaita. Istuin vuosina 2005-2012 Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, ja yritimme koko sen ajan saada terveyskeskusjonot purettua. Ulkoistamista ei saanut tehdä, koska poliittinen vasemmisto vastusti, vaikka ihmiset jonottivat viikkotolkulla. Päätöksenteon henki oli se, että mieluummin annettiin sairauksien pitkittyä kuin ihmisten hakeutua &rdquo;pahaksi koetulle&rdquo; yksityiselle lääkäriasemalle ulkoistettuun hoitoon. Vasta kun vuosikausien väännön jälkeen saimme vaihdettua myös asiaa esittelevän virkamiehen, alkoi tapahtua. Ulkoistamisia tehtiin, mutta samaan aikaan parannettiin myös julkisen puolen johtamista. Tilanne lähti parempaa päin ja hyvä niin, mutta monenkohan ihmisen sairaus ehti pahentua noiden vuosien aikana, jos tosiaan oli enää edes hengissä?</p><p>Uudessa sote-mallissa on jo lähtökohtana se, että palvelun tuottajien kirjo on laajempi. Ei olla enää vain yhden palveluntuottajan varassa. Silti mihinkään massiivisiin yksityistämisiin ei olla menossa. Valtioneuvoston arvioissa terveydenhoitopalvelujen odotetaan kasvavan yksityisellä puolella 6 prosentista 13 prosenttiin ja sosiaalipalvelujen 32 prosentista 39 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä.<br />Ensimmäisinä muutosvuosina syntyy ilman muuta kustannuksia päällekkäisistä toiminnoista, it-järjestelmistä ja palkkaharmonisoinneista. Näihin on vielä saatava rahoituspäätökset valtiolta, jotta nimenomaan alku saadaan pohjustettua kunnolla.</p><p>Mikään malli ei ole täydellinen, mutta päätöksiä on joskus kyettävä tekemään myös epätäydellisissä olosuhteissa. Ja sellaista uudistusmallia tuskin löytyykään, joka kelpaisi kaikille. Toivon, että tulevien viikkojen aikana saadaan vielä vastaukset avoimiin kysymyksiin ja enemmistö kansanedustajista päätyy positiiviselle kannalle. Nyt on jo aika mennä eteenpäin.</p> Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginvaltuutetut pitivät runsas viikko sitten yhteisen kokouksen sote- ja maakuntauudistuksesta. Tietäen ketkä puuhahenkilöinä olivat, oli jo ennakkoon odotettavissa, että kokouksesta ollaan hakemassa täystyrmäystä uudistukselle. No, se saatiin, mitä haettiinkin. Eipä siinä mitään. Toki demokratiaan kuuluu, että mielenilmaukset ovat sallittuja, ja päättäjien on ne otettava huomioon.

Tavalliselle kansalaiselle on varmaan aikamoisen turhauttavaa seurata loputtomilla kierroksilla käyvää sote-pallottelua, joka dominoi julkista keskustelua. Etenkin uudistuksen vastustajat ovat käyttäneet uhkakuvista niin voimakasta kieltä, että enää heinäsirkkojen hyökkäys ja tulvat puuttuvat. Kaikki muu kauhea on jo maalailtu seinille.

Mitä uusmaalaisen pitäisi sotesta sitten oikein ajatella? No, ainakin se, että tätä uudistusta tehdään pääasiassa tulevia vuosia varten. Ja että julkisen palvelun piirissä olevat ihmiset eivät Uudellamaallakaan ole tasaveroisessa asemassa, vaikka jotkut niin luulevat ja vaikka perustuslaki niin edellyttää. Vaihteluväli kiireettömään hoitoon pääsyssä on vielä tänä keväänä julkaistun Työ- ja hyvinvointilaitoksen raportin mukaan ollut 7 – 42 vuorokautta.

Lisäksi olisi hyvä tietää se, että pari vuotta sitten pääkaupunkiseudun kaupungit hakivat alueelle erillisratkaisua. Se ei edennyt, koska sen tulkittiin olevan perustuslain vastainen. Käytännössä se olisi myös jättänyt toimintatavat lähes ennalleen. Mikä muutos se sellainen on, jossa odotetaan vain muiden muuttuvan, mutta itse jatketaan kuten ennenkin? Mietipä vaikka työpaikan organisaatiomuutosta tai paikalleen jämähtänyttä avioliittoa. Muutu sinä, minä en!

Entäpä verot, joilla koko lysti kustannetaan? Nykyisessä mallissa valtiolla ei ole ollut riittävän tehokkaita menetelmiä puuttua, jos kunta ei ole saanut menojen kasvua kuriin. Jos rahat ovat loppuneet kesken, vajetta on tasattu valtionosuuksilla. Esimerkiksi Espoo on maksanut joka vuosi valtionosuuksia eri puolille Suomea lähes 200 miljoonaa euroa. Tämäkään raha ei aina ole riittänyt, vaan etenkin suurimmissa talousvaikeuksissa olevat kunnat ovat joutuneet nostamaan veroprosenttejaan ja velkaantuneet.

Uudessa sotemallissa sen sijaan on valtiolla tehokkaammat suitset. Jos maakunta ei selviydy velvoitteistaan, se joutuu neuvotteluun valtion kanssa ja se voidaan liittää toiseen maakuntaan. Kun piikki ei ole enää loputtomasti auki myöskään alati kasvaville valtionosuuksille, kuten nyt, siitä hyötyy myös uusmaalainen veronmaksaja.

Silloin tällöin myös uusmaalainen veronmaksaja itse tarvitsee hoitoa. Uudistuksen myötä hänen ei enää tarvitse odottaa pitkiä aikoja jonossa, vaan hän voi samalla rahalla hakeutua toiseen paikkaan. Mitään valinnanvapauspakkoa ei silti ole tulossa, vaan ihminen voi jäädä myös siihen sotekeskukseen, jossa hän jo on tyytyväinen tai jota hänelle ensisijaisesti maakunnasta tarjotaan.

Monisairaille, vammaisille ja muille paljon palveluita käyttäville tulee henkilökohtainen budjetti. Siinä arvioidaan, mitä kaikkia palveluja tarvitaan, paljonko niihin tarvitaan rahaa ja mistä kaikkialta ne palvelut voi hankkia. Asiakas voi valita tuottajan ja halutessaan myös vaihtaa hänet toiseen. Hoitotakuun ansiosta esimerkiksi tekonivelleikkauksiin pääsy nopeutuu, kun käytössä on isompi määrä paikkoja, joissa toimenpide voidaan tehdä. Sairauden pitkittyessähän myös kustannukset kasvavat.

Miksi sitten emme voisi edetä nykymallin evoluution mieluummin kuin revoluution kautta? Siksi, että muutokset ovat silloin liian hitaita. Istuin vuosina 2005-2012 Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnassa, ja yritimme koko sen ajan saada terveyskeskusjonot purettua. Ulkoistamista ei saanut tehdä, koska poliittinen vasemmisto vastusti, vaikka ihmiset jonottivat viikkotolkulla. Päätöksenteon henki oli se, että mieluummin annettiin sairauksien pitkittyä kuin ihmisten hakeutua ”pahaksi koetulle” yksityiselle lääkäriasemalle ulkoistettuun hoitoon. Vasta kun vuosikausien väännön jälkeen saimme vaihdettua myös asiaa esittelevän virkamiehen, alkoi tapahtua. Ulkoistamisia tehtiin, mutta samaan aikaan parannettiin myös julkisen puolen johtamista. Tilanne lähti parempaa päin ja hyvä niin, mutta monenkohan ihmisen sairaus ehti pahentua noiden vuosien aikana, jos tosiaan oli enää edes hengissä?

Uudessa sote-mallissa on jo lähtökohtana se, että palvelun tuottajien kirjo on laajempi. Ei olla enää vain yhden palveluntuottajan varassa. Silti mihinkään massiivisiin yksityistämisiin ei olla menossa. Valtioneuvoston arvioissa terveydenhoitopalvelujen odotetaan kasvavan yksityisellä puolella 6 prosentista 13 prosenttiin ja sosiaalipalvelujen 32 prosentista 39 prosenttiin vuoteen 2024 mennessä.
Ensimmäisinä muutosvuosina syntyy ilman muuta kustannuksia päällekkäisistä toiminnoista, it-järjestelmistä ja palkkaharmonisoinneista. Näihin on vielä saatava rahoituspäätökset valtiolta, jotta nimenomaan alku saadaan pohjustettua kunnolla.

Mikään malli ei ole täydellinen, mutta päätöksiä on joskus kyettävä tekemään myös epätäydellisissä olosuhteissa. Ja sellaista uudistusmallia tuskin löytyykään, joka kelpaisi kaikille. Toivon, että tulevien viikkojen aikana saadaan vielä vastaukset avoimiin kysymyksiin ja enemmistö kansanedustajista päätyy positiiviselle kannalle. Nyt on jo aika mennä eteenpäin.

]]>
10 http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255681-sote-ja-maakuntauudistus-hyodyttaisi-myos-uuttamaata#comments Kotimaa Tue, 22 May 2018 13:30:50 +0000 Pia Kauma http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255681-sote-ja-maakuntauudistus-hyodyttaisi-myos-uuttamaata
Hallituksen sote-esityksen tulee kaatua http://sirpapaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255675-hallituksen-sote-esityksen-tulee-kaatua <p></p><p>Sote-, tai sittemmin maakuntauudistus, sisältää hyvin suuria riskejä ihmisten palvelujen sekä talouden osalta. Mitkään alkuperäisistä tavoitteista tasa-arvoisempien palvelujen saavuttamiseksi eivät ole toteutumassa.</p><p>Mitä pidemmälle asian käsittely etenee, sitä enemmän löytyy uusia ongelmia ja viime päivinä ovat tulleet esille kriittiset puheenvuorot vaalien järjestämisen liian nopeaan aikatauluun sekä hämmentävät puheenvuorot säästöistä joita olisi saatavilla jopa neljä miljardia, kun samaan aikaan tiedetään lisääntyvistä kustannuksista.&nbsp;Talouden arviointineuvoston mukaan ei näillä esityksillä ole arvioitavissa edes uudistuksen vuosittaista etumerkkiä.</p><p>Lupaus yrityksille valinnanvapauden järjestämisessä on kuitenkin sektori johon säästöt eivät kohdistu, eli palvelujen leikkaus tehdään julkiselta puolelta. Ehkä kolmasosa kansalaisista aikoo äänestää mahdollisesti järjestettävissä vaaleissa, jolloin kansanvaltaisuus on jäämässä hyvin heikoksi. Samalla yhä suurempi osa ihmisistä näkee koko soten vain kahden puolueen sulle-mulle sopimuksen toteuttamisena, eikä haluna toteuttaa parempia palveluita.</p><p>Kunnista C21, kuusi suurinta ja pääkaupunkiseutu kokonaisuudessaan sekä Uudenmaan maakuntavaltuusto ovat ottaneet kantaa, että uudistusta ei kannata toteuttaa esitetyssä muodossa. Kuntien ja muiden asiantuntijoiden lausuntojen viesti tulee ottaa tosissaan eikä niin kuten viime viikolla kuultiin, että mitään ei voi muuttaa tai korjata kun aikataulu ei anna myöten. 100 vuoteen suurinta hallinnollista uudistusta ei voi tehdä pitämällä tiukasti kiinni ainoastaan aikatauluista, riippumatta lakien laadusta tai tavoitteiden saavuttamisesta. Lakipakettiin on esitetty monia uudistuksia, mutta hyvin vähäisiä muutoksia ollaan tekemässä ja suurin ongelma on liian paljon liian kiireellä.</p><p>Kuntien osalta epävarmuutta uudistuksen osalta aiheuttavat kiinteistöt, joiden jääminen tyhjilleen kolmen vuoden jälkeen on riski jäädä kuntien kontolle, vaikka perustuslakivaliokunta edellytti kompensaation järjestämistä, joka toteutumassa heikosti. Ei ihme, että kiinteistöjä myydään ulos. Toisena riskinä on investointien vaikeutuminen, kun mm. verotuloista viedään 12.5%, mutta velat jäävät entiselleen. Kunnat tulevat olemaan takausvastuussa myös sairaanhoitopiirien veloista, vaikka kiinteistöt siirtyvät maakuntien tilakeskukselle velkoineen. Kuntien ja sairaanhoitopiirien monella alueella toimivat yhteiset tukipalvelut joudutaan purkamaan ja kuntien on järjestettävä omat esim. henkilöstö, taloushallinto, ruokahuolto, kiinteistönhoito erillisinä ja puolet pienemmälle henkilöstölle.</p><p>Kunnille ei ole annettu hallituksen mallissa mahdollisuutta tuottaa sote-palveluja ja työllisyyden hoidossa puretaan nykyiset TYP-palvelut ja kuntakokeilut. Monin paikoin nyt perustetut sote-kuntayhtymät, joissa toimivat palveluketjut perus- ja erityistason sekä sosiaali- ja terveydenhuollon välillä purkautuvat jos siirrytään valinnanvapausjärjestelmään ja tilaaja-tuottaja-malliin. Kuntayhtymät ovat hyvä vaihtoehto, sillä pienemmät kunnat eivät ole nykyisinkään tuottaneet yksin omia sote-palveluita. Vaihtoehtoja hallituksen esitykselle on olemassa, jos tahtoa riittää ja sitä toivoisi nyt löytyvän, jotta ei ajauduta hallitsemattomaan tilaan, jossa riskinä on tuhota kaikki sekin joka nyt toimii hyvin.</p>

Sote-, tai sittemmin maakuntauudistus, sisältää hyvin suuria riskejä ihmisten palvelujen sekä talouden osalta. Mitkään alkuperäisistä tavoitteista tasa-arvoisempien palvelujen saavuttamiseksi eivät ole toteutumassa.

Mitä pidemmälle asian käsittely etenee, sitä enemmän löytyy uusia ongelmia ja viime päivinä ovat tulleet esille kriittiset puheenvuorot vaalien järjestämisen liian nopeaan aikatauluun sekä hämmentävät puheenvuorot säästöistä joita olisi saatavilla jopa neljä miljardia, kun samaan aikaan tiedetään lisääntyvistä kustannuksista. Talouden arviointineuvoston mukaan ei näillä esityksillä ole arvioitavissa edes uudistuksen vuosittaista etumerkkiä.

Lupaus yrityksille valinnanvapauden järjestämisessä on kuitenkin sektori johon säästöt eivät kohdistu, eli palvelujen leikkaus tehdään julkiselta puolelta. Ehkä kolmasosa kansalaisista aikoo äänestää mahdollisesti järjestettävissä vaaleissa, jolloin kansanvaltaisuus on jäämässä hyvin heikoksi. Samalla yhä suurempi osa ihmisistä näkee koko soten vain kahden puolueen sulle-mulle sopimuksen toteuttamisena, eikä haluna toteuttaa parempia palveluita.

Kunnista C21, kuusi suurinta ja pääkaupunkiseutu kokonaisuudessaan sekä Uudenmaan maakuntavaltuusto ovat ottaneet kantaa, että uudistusta ei kannata toteuttaa esitetyssä muodossa. Kuntien ja muiden asiantuntijoiden lausuntojen viesti tulee ottaa tosissaan eikä niin kuten viime viikolla kuultiin, että mitään ei voi muuttaa tai korjata kun aikataulu ei anna myöten. 100 vuoteen suurinta hallinnollista uudistusta ei voi tehdä pitämällä tiukasti kiinni ainoastaan aikatauluista, riippumatta lakien laadusta tai tavoitteiden saavuttamisesta. Lakipakettiin on esitetty monia uudistuksia, mutta hyvin vähäisiä muutoksia ollaan tekemässä ja suurin ongelma on liian paljon liian kiireellä.

Kuntien osalta epävarmuutta uudistuksen osalta aiheuttavat kiinteistöt, joiden jääminen tyhjilleen kolmen vuoden jälkeen on riski jäädä kuntien kontolle, vaikka perustuslakivaliokunta edellytti kompensaation järjestämistä, joka toteutumassa heikosti. Ei ihme, että kiinteistöjä myydään ulos. Toisena riskinä on investointien vaikeutuminen, kun mm. verotuloista viedään 12.5%, mutta velat jäävät entiselleen. Kunnat tulevat olemaan takausvastuussa myös sairaanhoitopiirien veloista, vaikka kiinteistöt siirtyvät maakuntien tilakeskukselle velkoineen. Kuntien ja sairaanhoitopiirien monella alueella toimivat yhteiset tukipalvelut joudutaan purkamaan ja kuntien on järjestettävä omat esim. henkilöstö, taloushallinto, ruokahuolto, kiinteistönhoito erillisinä ja puolet pienemmälle henkilöstölle.

Kunnille ei ole annettu hallituksen mallissa mahdollisuutta tuottaa sote-palveluja ja työllisyyden hoidossa puretaan nykyiset TYP-palvelut ja kuntakokeilut. Monin paikoin nyt perustetut sote-kuntayhtymät, joissa toimivat palveluketjut perus- ja erityistason sekä sosiaali- ja terveydenhuollon välillä purkautuvat jos siirrytään valinnanvapausjärjestelmään ja tilaaja-tuottaja-malliin. Kuntayhtymät ovat hyvä vaihtoehto, sillä pienemmät kunnat eivät ole nykyisinkään tuottaneet yksin omia sote-palveluita. Vaihtoehtoja hallituksen esitykselle on olemassa, jos tahtoa riittää ja sitä toivoisi nyt löytyvän, jotta ei ajauduta hallitsemattomaan tilaan, jossa riskinä on tuhota kaikki sekin joka nyt toimii hyvin.

]]>
14 http://sirpapaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255675-hallituksen-sote-esityksen-tulee-kaatua#comments Kotimaa Maakunta- ja soteuudistus Tue, 22 May 2018 11:19:29 +0000 Sirpa Paatero http://sirpapaatero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255675-hallituksen-sote-esityksen-tulee-kaatua
Sote on jo täällä http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255665-sote-on-jo-taalla <p>Sote on prosessi, jota ei voi enää peruttaa ja palauttaa sosiaali- ja terveydenhoidon rakenteita entiselleen. Muutosta on jo tapahtunut. Esim. eilen Järvenpään valtuusto päätti, ilman sen kummempaa kinastelua, siirtää sotensa kuntayhtymän hoidettavaksi. Kuntayhtymässä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuntayhtymä"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuntayhtymä</u></a> kunnat, ainakin teoriassa määräävät, joten yksityistämistä pelkäävät saattavat ne hyväksyä. Tosiasiassa kuntayhtymät saattavat elellä ihan omaa elämäänsä kaukanakin peruskuntien poliittisesta päätöksenteosta. Saattaa myös olla kuntayhtymät joudutaan, jossain vaiheessa yhtiöittämään.</p><p>&nbsp;</p><p>Valinnanvapaus kokeilujakin on menossa myös Keski-Uudellamaalla. Sivusta seuranneena en ole kuulut valituksia palveluista. Tarjonnan vähäisyys on ollut esillä. Yksityiset palvelut houkuttavat ainakin niitä, joiden työterveyspalvelun tarjoaa sama palvelujentarjoaja.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos ja kun sote saadaan eduskunnassa hyväksytyksi, sen hiominen jatkuu vielä pitkään. Sillä uudistus on, kuten kaikki suuret uudistukset, herättänyt siinä määrin muutosvastarintaa, että perästäkin päin joudutaan korjauksia tekemään niiltä osin kuin tarpeelliseksi havaitaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Paljon puhutaan säästöistä. Todelliset säästöt syntyvät, vain siten, että väestö kokonaishyvinvointi paranee uudistuksen takia. Se voidaan taasen arvioida vasta pitemmän ajan kuluttua. Aluksi syntyy varmasti kustannuksia eri käytäntöjen, järjestelmien ja palkkausten yhteensovittamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Alussa mainitsemani kuntayhtymän synty on osa soteen valmistumista, mutta tuskin puhtaaseen kunnan hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvellun palataan kävi eduskunnassa, miten vain. Moni kunta voisi soten kaaduttua tilanteeseen, jossa ainoa todellisuudessa olisi kaiken mahdollisen alan palvelun ulkoistaminen yksityisille yrityksille. Se lienee nyt eduskunnassa käsiteltävää vaihtoehtoa enemmän taloudellista riskiä sisältävä vaihtoehto.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Sote on prosessi, jota ei voi enää peruttaa ja palauttaa sosiaali- ja terveydenhoidon rakenteita entiselleen. Muutosta on jo tapahtunut. Esim. eilen Järvenpään valtuusto päätti, ilman sen kummempaa kinastelua, siirtää sotensa kuntayhtymän hoidettavaksi. Kuntayhtymässä https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuntayhtymä kunnat, ainakin teoriassa määräävät, joten yksityistämistä pelkäävät saattavat ne hyväksyä. Tosiasiassa kuntayhtymät saattavat elellä ihan omaa elämäänsä kaukanakin peruskuntien poliittisesta päätöksenteosta. Saattaa myös olla kuntayhtymät joudutaan, jossain vaiheessa yhtiöittämään.

 

Valinnanvapaus kokeilujakin on menossa myös Keski-Uudellamaalla. Sivusta seuranneena en ole kuulut valituksia palveluista. Tarjonnan vähäisyys on ollut esillä. Yksityiset palvelut houkuttavat ainakin niitä, joiden työterveyspalvelun tarjoaa sama palvelujentarjoaja.

 

Jos ja kun sote saadaan eduskunnassa hyväksytyksi, sen hiominen jatkuu vielä pitkään. Sillä uudistus on, kuten kaikki suuret uudistukset, herättänyt siinä määrin muutosvastarintaa, että perästäkin päin joudutaan korjauksia tekemään niiltä osin kuin tarpeelliseksi havaitaan.

 

Paljon puhutaan säästöistä. Todelliset säästöt syntyvät, vain siten, että väestö kokonaishyvinvointi paranee uudistuksen takia. Se voidaan taasen arvioida vasta pitemmän ajan kuluttua. Aluksi syntyy varmasti kustannuksia eri käytäntöjen, järjestelmien ja palkkausten yhteensovittamisesta.

 

Alussa mainitsemani kuntayhtymän synty on osa soteen valmistumista, mutta tuskin puhtaaseen kunnan hoitamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvellun palataan kävi eduskunnassa, miten vain. Moni kunta voisi soten kaaduttua tilanteeseen, jossa ainoa todellisuudessa olisi kaiken mahdollisen alan palvelun ulkoistaminen yksityisille yrityksille. Se lienee nyt eduskunnassa käsiteltävää vaihtoehtoa enemmän taloudellista riskiä sisältävä vaihtoehto.

 

 

 

]]>
19 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255665-sote-on-jo-taalla#comments Kotimaa Maakunta- ja soteuudistus Sote-uudistus Tue, 22 May 2018 08:15:45 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255665-sote-on-jo-taalla
Talouspolitiikan arviointineuvosto tyrmää SOTE-säästöt http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255620-talouspolitiikan-arviointineuvosto-tyrmaa-sote-saastot <p>Maamme eturivin talousasiantuntijoista koostuva hallituksen itse nimittämä talouspolitiikan arviointineuvosto on todennut, että SOTE:n kustannusvaikutuksia ei pystytä arvioimaan. Erityisesti neuvosto toteaa, että valtionvarainministeriön arviossa sekoittuvat uudistuksen tavoitteet ja uudistuksen vaikutuksia koskevat arviot. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10215946?utm_source=twitter-share&amp;utm_medium=social" title="https://yle.fi/uutiset/3-10215946?utm_source=twitter-share&amp;utm_medium=social">https://yle.fi/uutiset/3-10215946?utm_source=twitter-share&amp;utm_medium=so...</a></p><p>Kustannuksia voidaan toki aina arvioida mutta kyse on tietysti arvion luottavuudesta ja virhemarginaalista. SOTE:n kohdalla voitaisiin tehdä erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita eri oletuksilla, jolloin saataisiin haarukka siitä millaisia riskejä asiaan liittyy. Jos kustannuksia halutaan arvioida luottavammin, olisi toteutettava pienimuotoinen kokeilu kuten itsekin olen blogeissani aiemmin esittänyt ja näin neuvostokin toteaa.</p><p>Päätöksenteko ilman vaikutusarvioita, skenarioita ja luotettavia kustannusarvioita on vastoin oikeusministeriön julkaisemia hallitusten esitysten laatimisohjeita. Sipilän hallituksen aikana näitä on koko ajan ylenkatsottu. Kiinnostuneet voisivat perehtyä esimerkiksi oikeusministeriön lausuntoon Business Finlandia koskevasta lakiehdotuksesta. Vaikutusarviot olivat lähinnä toiveajattelua kuten lausunnosta käy ilmi. &nbsp;</p><p>Petteri Orpo sanoi eduskunnassa, että SOTE:n tarkoitus ei olekaan säästö vaan hoitoon pääsyn nopeuttaminen. Orpon lausuma on täysin vastuuton, Kaikki tietävät, että tulevaisuuden sosiaalimenoissa kustannukset ovat nousussa ja siksi tarvitsisimme kustannustehokkaan järjestelmän.</p><p>Hoitoon pääsyä kyllä voidaan helposti nopeuttaa ilman hallituksen SOTE-himmeliäkin ottamalla käyttöön hoitosetelit, joilla voi maksaa yksityisellä, jos julkinen järjestelmä ei kykene hoitamaan riittävän nopeasti.</p><p>Talouspoliittisen arviointineuvoston kannan yli käveleminen tässä asiassa muodostuu pitkään vaikuttavaksi symboliksi, josta Sipilän hallitus muistetaan.</p> Maamme eturivin talousasiantuntijoista koostuva hallituksen itse nimittämä talouspolitiikan arviointineuvosto on todennut, että SOTE:n kustannusvaikutuksia ei pystytä arvioimaan. Erityisesti neuvosto toteaa, että valtionvarainministeriön arviossa sekoittuvat uudistuksen tavoitteet ja uudistuksen vaikutuksia koskevat arviot. https://yle.fi/uutiset/3-10215946?utm_source=twitter-share&utm_medium=social

Kustannuksia voidaan toki aina arvioida mutta kyse on tietysti arvion luottavuudesta ja virhemarginaalista. SOTE:n kohdalla voitaisiin tehdä erilaisia vaihtoehtoisia skenaarioita eri oletuksilla, jolloin saataisiin haarukka siitä millaisia riskejä asiaan liittyy. Jos kustannuksia halutaan arvioida luottavammin, olisi toteutettava pienimuotoinen kokeilu kuten itsekin olen blogeissani aiemmin esittänyt ja näin neuvostokin toteaa.

Päätöksenteko ilman vaikutusarvioita, skenarioita ja luotettavia kustannusarvioita on vastoin oikeusministeriön julkaisemia hallitusten esitysten laatimisohjeita. Sipilän hallituksen aikana näitä on koko ajan ylenkatsottu. Kiinnostuneet voisivat perehtyä esimerkiksi oikeusministeriön lausuntoon Business Finlandia koskevasta lakiehdotuksesta. Vaikutusarviot olivat lähinnä toiveajattelua kuten lausunnosta käy ilmi.  

Petteri Orpo sanoi eduskunnassa, että SOTE:n tarkoitus ei olekaan säästö vaan hoitoon pääsyn nopeuttaminen. Orpon lausuma on täysin vastuuton, Kaikki tietävät, että tulevaisuuden sosiaalimenoissa kustannukset ovat nousussa ja siksi tarvitsisimme kustannustehokkaan järjestelmän.

Hoitoon pääsyä kyllä voidaan helposti nopeuttaa ilman hallituksen SOTE-himmeliäkin ottamalla käyttöön hoitosetelit, joilla voi maksaa yksityisellä, jos julkinen järjestelmä ei kykene hoitamaan riittävän nopeasti.

Talouspoliittisen arviointineuvoston kannan yli käveleminen tässä asiassa muodostuu pitkään vaikuttavaksi symboliksi, josta Sipilän hallitus muistetaan.

]]>
8 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255620-talouspolitiikan-arviointineuvosto-tyrmaa-sote-saastot#comments Kotimaa Juha Sipilän hallitus Lainvalmistelu Maakunta-ja soteuudistus Mon, 21 May 2018 14:07:27 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255620-talouspolitiikan-arviointineuvosto-tyrmaa-sote-saastot
Onko klassillinen sivistys Sivistystä isolla S:llä? http://tuuliahlholm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255583-onko-klassillinen-sivistys-sivistysta-isolla-slla <p><em>&ldquo;Jättäytymällä vapaaehtoisesti eurooppalaisen kulttuuriyhteisön ulkopuolelle me vain korostamme että me täällä Pohjoismaissa olemme barbaareja.&rdquo;</em></p><p><em>&ldquo;Klassillisen arkeologian lehtoraatin lakkauttaminen on häpeäksi koko sivistysvaltion käsitteelle.&rdquo;</em></p><p><em>&ldquo;Länsimaisessa sivistysmaassa täytyy olla yliopisto, jossa pystyy opiskelemaan ja tutkimaan kulttuurimme syntyhistoriaa.&rdquo;</em></p><p>Tässä muutama poiminta kommenteista, joita allekirjoittaneet ovat jättäneet internetissä tälläkin hetkellä kiertävään Helsingin yliopiston opiskelijoiden 11.5. aloittamaan <a href="https://www.adressit.com/antiikin_kulttuurin_ja_klassillisen_arkeologian_opetuksen_on_jatkuttava_helsingissa">adressiin</a>, jolla vastustetaan Helsingin yliopiston päätöstä lakkauttaa antiikin kulttuurin ja klassillisen arkeologian lehtoraatti. Kun 13 vuotta kyseistä lehtoraatin virkaa ansiokkaasti hoitanut dosentti Leena Pietilä-Castrén tänä vuonna jää eläkkeelle, ei Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani aio enää nimittää viralle uutta haltijaa.</p><p>Vuonna 2014 myös Oulun klassillisen arkeologian lehtoraatti lakkautettiin. Helsingin yliopiston päätös tarkoittaakin, että kesän päättyessä Suomessa ei ole jäljellä yhtäkään klassillisen arkeologian yliopistovirkaa. Opiskelijoiden protestien jälkeen jonkinlaisia retorisia lupauksia on tehty, että alan kontaktiopetusta pyrittäisiin yhä tarjoamaan jossain muodossa, mutta herää epäilys, kuinka säännöllistä, monipuolista tai laadukasta tämä opetus voi tulevaisuudessa olla, kun jo nyt perusopetuksen järjestäminen antiikin fyysisestä perinnöstä kaikessa sen monimuotoisuudessa - taide, arkkitehtuuri, arkeologia, keramiikka, topografia, hautauskulttuuri, ja niin edespäin - lepäsi vain yhden viran harteilla. Suomesta uhkaa tulla ainoa Pohjoismaa, ellei ainoa Euroopan maa, jossa antiikin materiaalista kulttuuria ei enää käytännössä voi opiskella. Ruotsistakin löytyy viisi alan professuuria ja yhdeksän lehtoraattia.</p><p><strong>Mihin antiikintutkimusta vielä tarvitaan?</strong></p><p>Meille suomalaisille humanisteille Helsingin Yliopiston päätös on tietysti kuin sammiollinen jäävettä vasten kasvoja; pyhäinhäväistys! Tosin, me suomalaiset humanistit olemme jo ennestään vakuuttuneita, että mahdollisimman laaja humanististen tutkimusaineden kirjo, ja varsinkin antiikin kulttuurin tuntemus, ovat itsessään itseisarvoja: tiede ja akateeminen tutkimus ovat ihmisyyden korkeimpia funktioita, joita Suomen kaltaisten hyvinvointivaltioiden kuuluukin toteuttaa. Meille alan toimijoille ei myöskään tarvitse kertoa, kuinka ansiokas Suomen panos kokoonsa nähden on ollut antiikintutkimuksen kansainvälisillä kentillä. Kuka tahansa meistä osaisi lonkalta kertoa, kuinka keskeistä Suomessa koulutettujen arkeologien ja historijoitsijoiden työ on ollut kansainväliselle yhteisölle esimerkiksi Pompeijin kaivauksissa tai latinalaisten piirtokirjoitusten (epigrafiikan) tutkimuksessa, jopa nykyisillä pienillä resursseilla kituuttaen. Meitä ei yllätä ollenkaan, että yllä mainittu vetoomus on kerännyt jo melkein 2000 nimeä, joiden joukosta löytyy alan arvovaltaisimpien akateemikkojen nimiä Pohjoismaiden lisäksi ympäri maailmaa: Oxfordista, Cambridgesta, Ranskasta, Saksasta, Yhdysvalloista, Australiasta.</p><p>Mutta <em>onko</em> täysin itsestään selvää, että klassillisen perinteen vaaliminen ja tutkiminen Suomessa on itseisarvo vielä näin vuonna 2018? Ainakin on päässyt käymään niin, että Suomen korkeakouluinstituutiot ja kenties myös suurempi yleisö eivät näin enää usko. Tietysti osaltaan pitää syyttää nykyisen porvarihallituksemme rajuja leikkauksia yliopistokoulutukseen, joiden kitkerin kärki on osunut humanistitieteisiin ja nk. &lsquo;pieniin aloihin&rsquo;; ja toisaalta yleistä <em>zeitgeistia, </em>jossa jopa maan pääministeri voi julkisuudessa valittaa &lsquo;kaiken maailman dosenteista&rsquo;. Mutta ainakin itseäni alkoi myös huolestuttaa, että voisiko meillä humanisteillakin olla peiliin katsomista? Teemmekö me tarpeeksi, että kansa tietää meidän läsnäolostamme ja tekemämme työn tärkeydestä, jos vuodesta 1780-luvulta lähtien opetettu ala ollaan näin kepeästi kuihduttamassa pois?</p><p>Tietysti argumentti &lsquo;näin pitää tehdä koska niin on aina tehty&rsquo; ei ole koskaan kovin hyvä peruste millekään. Joku voisi kyseenalaistaa, että <em>miksi </em>näin vuonna 2018 globaalissa Suomessa meidän pitäisi yhä antaa antiikintutkimukselle erityisasema. Eikö antiikintutkimus ja latinan löpötys ole muinaisjäänne ajalta, jolloin maailmankuvamme oli paljon kapeampi ja uskoimme, että &lsquo;eurooppalainen sivistys&rsquo; oli jonkinlainen timanttinen entiteetti, jonka loivat valkoiset, keski-ikäiset miehet Perikleen Ateenassa - ja että kaikki kulttuuri, joka ei ollut tämän perinteen suoraa jatketta tai emulointia, ei ollut sivistystä ollenkaan? Eikö nykymaailmassa muinaiskreikkaa lähinnä opiskele kultalusikka suussa syntyneet kermaperseet, joilla on varaa olla tekemättä &ldquo;oikeita töitä&rdquo; ja sen sijaan istua nahkatuolissa konjakkilasia huljutellen ja väitellä homeroslaisesta runomitasta? Miksi meillä Suomessa edes pitäisi olla klassillisen arkeologian osaajia, kun itse arkeologiset artefaktit löytyvät lähinnä sieltä Välimeren rannalta 2000 kilometrin päästä?</p><p>Näissä kaikissa vastalauseissa on pieni totuuden siemen - suomalaisten yhteys antiikkiin ei enää näytä olevan kaikille ilmiselvää, ja historiallisesti latinan, kreikan ja antiikin harrastajat ovat pyrkineet luomaan tietoisen eksklusiivista ja snobistista kerhoa. Klassillisella sivistyksellä on ollut kenties kyseenalaisenkin suuri asema eurooppalaisessa yhteiskunnassa.</p><p>Mutta juuri tässä profeetallisessa roolissa, jota antiikin Kreikka ja Rooma ovat aina kantaneet Euroopassa, piilee syy sille miksi antiikintutkimuksen säilyttäminen oleellisena osana yliopistojemme kulttuuria on kriittisen tärkeää. Antiikin estetiikka, arkkitehtuuri, tiede, retoriikka, kirjallisuus ja politiikka ovat olleet koko eurooppalaisen historian halki se täydellisen ihmiskuvan malli, johon jokainen koskaan kynään, pensseliin, talttaan tai harppiin tarttunut eurooppalainen pyrki aina 1900-luvun alkuun asti. Sokrates, Parthenonin veistokset, Platon, Aristoteles, tragedia, demokratia, Aleksanteri Suuri, Caesarin valloitukset, Rooman laki, Cicero, akveduktit, imperiumi, Vergilius&hellip; Jos haluamme ymmärtää mitään eurooppalaisen kulttuurin tai historian suuntauksia renesanssitaiteesta kolonialismiin, niin meidän on myös ymmärrettävä niitä malleja ja teorioita, jotka antoivat historian toimijoille kipinän ja rationaalin niiden toteuttamiseen - eli antiikin perintöä.</p><p><strong>Antiikin perintö elää Suomen nykypäivässä</strong></p><p>Antiikin kulttuurin elinvoimainen ja ajantasainen opetus ei ole tärkeää pelkästään Euroopan ymmärtämisen kannalta; antiikin perintö on myös itsenäisen Suomen historiaa. Meidän koko yhteiskuntamme ja kulttuurimme on rakennettu ammentamalla, leikkaamalla ja liimamalla rakennuspaloja antiikin henkisestä maisemasta. Kuinka moni suomalainen vielä tiedostaa, kuinka kiinteästi Suomea rakentaneet taiteilijat, kirjailijat ja valtiomiehet pitivät katseensa kiinnitettynä &ldquo;loisteliaaseen&rdquo; klassiseen menneisyyteen? Kun suomalaisuuden käsitettä alettiin vihdoin tietoisesti luoda käsivoimin, kaikkein tärkein kysymys oli aina, että miten todistaa, että suomalaiset eivät ole muita eurooppalaisia huonompia, eli että mekin olemme osa samaa antiikin Sivistyksen tarinaa.</p><p>Historian ensimmäinen kirjallinen ylistys suomalaisista kansakuntana on 22-vuotiaan porilaisen <a href="https://www.academia.edu/36261549/Johan_Paulinus_Greek_Magnus_Principatus_Finlandia_1678_nova_ex_veteribus_in_Northern_Classicizing_Ethnography">Johan Paulinuksen muinaiskreikaksi vuonna 1678 kirjoittama <em>Magnus Principatus Finlandia</em></a><em>. </em>Runoelmassa hän ylistää niin Suomen sitkeää kansaa ja routaista maata kuin sitä, että antiikin Kreikan muusat ovat laskeutuneet Suomeen ja tuoneet sivistyksen valon mukanaan. Antiikin mytologia ja estetiikka olivat tärkeä osa niin kansallisrunoilijoidemme Runebergin ja Eino Leinon kuin ensimmäisen modernin ja teollistuvan Suomen kuvaajan, Pentti Saarikosken, sielunmaisemaa. Tarvitseeko edes erikseen mainita kirjallisuutemme superryhmää Tulenkantajat, joiden nimi oli suora viittaus Prometheuksen myyttiin - joka toki myös on inspiraatio Prometheus-liikkeen takana, josta on tullut maailmanlaajuisesti uniikki osa suomalaisten nuorten aikuistumisriittejä. Joka joulu koululapset marssitetaan joulukirkkoon kuulemaan, kuinka keisari Augustus antoi käskyn, että kaikki maailma oli verolle pantava. Helsingissä Eduskuntatalo korinttilaisine pylväineen ja Senaatintori uusklassisessa komeudessaan ovat pysyvia monumentteja siita, kuinka antiikin materiaalinen kulttuuri saneli myös suomalaisen urbaanin identiteetin ja poliittisen vallan muotokielen. Vain pieni pintaraapaisu riittää osoittamaan, että monet symbolit, jotka me tänä päivänä koemme &lsquo;suomalaisiksi&rsquo;, ovat toistoja ja sovituksia antiikin kaiuista.</p><p><strong>Antiikin perintö on suositumpaa kuin koskaan</strong></p><p>Viidessäkymmenessä vuodessa paljon on muuttunut, vaikka mielikuvat eivät kenties olekaan. On surullista, että antiikintutkimuksen status Suomen korkeakouluissa on laskenut samalla, kun antiikin perintö on demokratisoitunut: alan ammattilaisista voi löytyä tänä päivänä myös työväenluokan vesoja, ja antiikki on elokuvien, tv-sarjojen ja videopelien kautta paremmin tunnettu suuren yleisön keskuudessa kuin se on ollut koskaan ihmiskunnan historiassa. Media ja populaarikulttuuri kierrättävät antiikin esikuvia pyrkiessään selittämään 2000-luvun poliittisen kaoottisuuden ja fragmentoitumisen aikakautta; Donald Trumpia on mediassa verrattu Rooman keisareista ainakin Caligulaan, Neroon, Commodukseen ja Tiberiukseen. Antiikin hahmot ja symbolit elävät globaalissa, kollektiivisessa muistissamme niin voimakkaasti, että niitä heitellään ilmaan liiankin heppoisasti; on todellinen riski, että historiaamme väärinymmärretään ja väärinkäytetään. Esimerkiksi <a href="https://sites.lsa.umich.edu/learn-speak-act/2018/02/15/classics-and-the-alt-right/">Amerikassa alt-right käyttää propagandassaan antiikin symboleja &lsquo;puhtaan valkoisen rodun</a>&rsquo; kimaltelevina paradigmoina.</p><p>Me tarvitsemme siis kipeästi asiantuntijoita, jotka pystyvät analysoimaan kriittisesti antiikin kulttuuria ja sen elävää perintöä nykypäivänä - niin akateemisissa julkaisuissa kuin sitten julkisessa ja sosiaalisessa mediassa. Näin esimerkiksi hiljattain teki Cambridgen Rooman historian professori Mary Beard, joka on kovaäänisesti vastustanut äärioikeiston &ldquo;klassillista fantasiaa&rdquo; tekemällä selväksi, että Rooman valtakunta oli etniseltä kokoonpanoltaan kaikkea muuta kuin lumenvalkea - tai Helsingin yliopiston latinan ja Rooman kirjallisuuden dosentti Maijastina Kahlos, joka kirjoitti aiheesta artikkelin <a href="https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/kiehahti-ja-nettiviha-yltyi-antiikin-erivariset-ihmispatsaat-ja-tummaihoinen-perheenisa-olivat-liikaa/">Suomen Kuvalehteen</a>. &nbsp;Elitistisen, länsimaakeskeisen, orientalistisen, seksistisen ja muiden erilaisten tummanpuhuvien ismien - joilla tässä voisin syyttävästi kuvata klassisen sivistyksen suuntauksia vuosituhansien saatolta - perinnön suurimpia kriitikoita ovatkin monesti antiikintutkijat itse.</p><p>Antiikintutkijoita vuonna 2018 siis tarvitaan paitsi analysoimaan jatkuvasti maasta ja manuskripteistä kaivettavaa uutta historiallista materiaalia - ja uskokaa pois, uuden ja tutkimattoman lähdeaineiston virta on valtava - mutta myös kirjoittamaan uudelleen vuosisatoja vanhoja käsityksiä siitä, mitä antiikissa <em>oikeasti</em> tapahtui ja arvioimaan, mitä antiikin perintö tänä päivänä tarkoittaa. Meillä Suomessa ei ole varaa jäädä tämän diskurssin ulkopuolelle. Antiikin perintö ei ole vain &ldquo;silta Eurooppaan&rdquo; tai abstrakti &ldquo;Sivistyksen ruumiillistuma&rdquo; - me suomalaiset &nbsp;kansakuntana olemme osa elävää antiikin perintöä. Antiikin materiaalisen kulttuuriin opetuksen säilyttäminen on tarkeää niin korkeakoulujemme maineelle, kansainväliselle antiikintutkimuksen yhteisölle, kuin omien juuriemme ja identiteettiemme jatkuvalle, kriittiselle tutkiskelulle. Itse asiassa, me tarvitsemme antiikin sivistyksen tuntijoita tänään enemmän kuin silloin 1600-luvulla, kun Johan Paulinus runoili Kreikan muusat Suomeen ja visioi Suomesta eurooppalaisen sivistysvaltion. Antiikin kulttuurin ja klassillisen arkeologian lehtoraatin lakkauttaminen on suunnaton virhe, josta on vaikea enää palata takaisin.&nbsp;&nbsp;</p><p><br /><em>Kirjoittaja tekee väitöskirjaa keisarillisen Rooman sosiaali- ja kulttuurihistoriasta, klassillisen aivovuodon johdosta Oxfordissa. Vetoomuksen lehtoraatin säilyttämisen puolesta voi allekirjoittaa </em><a href="https://www.adressit.com/antiikin_kulttuurin_ja_klassillisen_arkeologian_opetuksen_on_jatkuttava_helsingissa"><em>täällä</em></a><em> ja lehtoraatin lakkauttamisesta HY:n opiskelijoiden näkökulmasta voi lukea antiikin </em><em>kielten ja kulttuurien opiskelijoiden ainejärjestö </em><a href="https://rostrasymposion.wixsite.com/rostra/julkaisut/antiikin-kulttuurin-ja-klassillisen-arkeologian-opetuksen-on-jatkuttava-helsingin-yliopistossa"><em>Symposionin sivuilta</em></a><em>. </em></p> “Jättäytymällä vapaaehtoisesti eurooppalaisen kulttuuriyhteisön ulkopuolelle me vain korostamme että me täällä Pohjoismaissa olemme barbaareja.”

“Klassillisen arkeologian lehtoraatin lakkauttaminen on häpeäksi koko sivistysvaltion käsitteelle.”

“Länsimaisessa sivistysmaassa täytyy olla yliopisto, jossa pystyy opiskelemaan ja tutkimaan kulttuurimme syntyhistoriaa.”

Tässä muutama poiminta kommenteista, joita allekirjoittaneet ovat jättäneet internetissä tälläkin hetkellä kiertävään Helsingin yliopiston opiskelijoiden 11.5. aloittamaan adressiin, jolla vastustetaan Helsingin yliopiston päätöstä lakkauttaa antiikin kulttuurin ja klassillisen arkeologian lehtoraatti. Kun 13 vuotta kyseistä lehtoraatin virkaa ansiokkaasti hoitanut dosentti Leena Pietilä-Castrén tänä vuonna jää eläkkeelle, ei Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani aio enää nimittää viralle uutta haltijaa.

Vuonna 2014 myös Oulun klassillisen arkeologian lehtoraatti lakkautettiin. Helsingin yliopiston päätös tarkoittaakin, että kesän päättyessä Suomessa ei ole jäljellä yhtäkään klassillisen arkeologian yliopistovirkaa. Opiskelijoiden protestien jälkeen jonkinlaisia retorisia lupauksia on tehty, että alan kontaktiopetusta pyrittäisiin yhä tarjoamaan jossain muodossa, mutta herää epäilys, kuinka säännöllistä, monipuolista tai laadukasta tämä opetus voi tulevaisuudessa olla, kun jo nyt perusopetuksen järjestäminen antiikin fyysisestä perinnöstä kaikessa sen monimuotoisuudessa - taide, arkkitehtuuri, arkeologia, keramiikka, topografia, hautauskulttuuri, ja niin edespäin - lepäsi vain yhden viran harteilla. Suomesta uhkaa tulla ainoa Pohjoismaa, ellei ainoa Euroopan maa, jossa antiikin materiaalista kulttuuria ei enää käytännössä voi opiskella. Ruotsistakin löytyy viisi alan professuuria ja yhdeksän lehtoraattia.

Mihin antiikintutkimusta vielä tarvitaan?

Meille suomalaisille humanisteille Helsingin Yliopiston päätös on tietysti kuin sammiollinen jäävettä vasten kasvoja; pyhäinhäväistys! Tosin, me suomalaiset humanistit olemme jo ennestään vakuuttuneita, että mahdollisimman laaja humanististen tutkimusaineden kirjo, ja varsinkin antiikin kulttuurin tuntemus, ovat itsessään itseisarvoja: tiede ja akateeminen tutkimus ovat ihmisyyden korkeimpia funktioita, joita Suomen kaltaisten hyvinvointivaltioiden kuuluukin toteuttaa. Meille alan toimijoille ei myöskään tarvitse kertoa, kuinka ansiokas Suomen panos kokoonsa nähden on ollut antiikintutkimuksen kansainvälisillä kentillä. Kuka tahansa meistä osaisi lonkalta kertoa, kuinka keskeistä Suomessa koulutettujen arkeologien ja historijoitsijoiden työ on ollut kansainväliselle yhteisölle esimerkiksi Pompeijin kaivauksissa tai latinalaisten piirtokirjoitusten (epigrafiikan) tutkimuksessa, jopa nykyisillä pienillä resursseilla kituuttaen. Meitä ei yllätä ollenkaan, että yllä mainittu vetoomus on kerännyt jo melkein 2000 nimeä, joiden joukosta löytyy alan arvovaltaisimpien akateemikkojen nimiä Pohjoismaiden lisäksi ympäri maailmaa: Oxfordista, Cambridgesta, Ranskasta, Saksasta, Yhdysvalloista, Australiasta.

Mutta onko täysin itsestään selvää, että klassillisen perinteen vaaliminen ja tutkiminen Suomessa on itseisarvo vielä näin vuonna 2018? Ainakin on päässyt käymään niin, että Suomen korkeakouluinstituutiot ja kenties myös suurempi yleisö eivät näin enää usko. Tietysti osaltaan pitää syyttää nykyisen porvarihallituksemme rajuja leikkauksia yliopistokoulutukseen, joiden kitkerin kärki on osunut humanistitieteisiin ja nk. ‘pieniin aloihin’; ja toisaalta yleistä zeitgeistia, jossa jopa maan pääministeri voi julkisuudessa valittaa ‘kaiken maailman dosenteista’. Mutta ainakin itseäni alkoi myös huolestuttaa, että voisiko meillä humanisteillakin olla peiliin katsomista? Teemmekö me tarpeeksi, että kansa tietää meidän läsnäolostamme ja tekemämme työn tärkeydestä, jos vuodesta 1780-luvulta lähtien opetettu ala ollaan näin kepeästi kuihduttamassa pois?

Tietysti argumentti ‘näin pitää tehdä koska niin on aina tehty’ ei ole koskaan kovin hyvä peruste millekään. Joku voisi kyseenalaistaa, että miksi näin vuonna 2018 globaalissa Suomessa meidän pitäisi yhä antaa antiikintutkimukselle erityisasema. Eikö antiikintutkimus ja latinan löpötys ole muinaisjäänne ajalta, jolloin maailmankuvamme oli paljon kapeampi ja uskoimme, että ‘eurooppalainen sivistys’ oli jonkinlainen timanttinen entiteetti, jonka loivat valkoiset, keski-ikäiset miehet Perikleen Ateenassa - ja että kaikki kulttuuri, joka ei ollut tämän perinteen suoraa jatketta tai emulointia, ei ollut sivistystä ollenkaan? Eikö nykymaailmassa muinaiskreikkaa lähinnä opiskele kultalusikka suussa syntyneet kermaperseet, joilla on varaa olla tekemättä “oikeita töitä” ja sen sijaan istua nahkatuolissa konjakkilasia huljutellen ja väitellä homeroslaisesta runomitasta? Miksi meillä Suomessa edes pitäisi olla klassillisen arkeologian osaajia, kun itse arkeologiset artefaktit löytyvät lähinnä sieltä Välimeren rannalta 2000 kilometrin päästä?

Näissä kaikissa vastalauseissa on pieni totuuden siemen - suomalaisten yhteys antiikkiin ei enää näytä olevan kaikille ilmiselvää, ja historiallisesti latinan, kreikan ja antiikin harrastajat ovat pyrkineet luomaan tietoisen eksklusiivista ja snobistista kerhoa. Klassillisella sivistyksellä on ollut kenties kyseenalaisenkin suuri asema eurooppalaisessa yhteiskunnassa.

Mutta juuri tässä profeetallisessa roolissa, jota antiikin Kreikka ja Rooma ovat aina kantaneet Euroopassa, piilee syy sille miksi antiikintutkimuksen säilyttäminen oleellisena osana yliopistojemme kulttuuria on kriittisen tärkeää. Antiikin estetiikka, arkkitehtuuri, tiede, retoriikka, kirjallisuus ja politiikka ovat olleet koko eurooppalaisen historian halki se täydellisen ihmiskuvan malli, johon jokainen koskaan kynään, pensseliin, talttaan tai harppiin tarttunut eurooppalainen pyrki aina 1900-luvun alkuun asti. Sokrates, Parthenonin veistokset, Platon, Aristoteles, tragedia, demokratia, Aleksanteri Suuri, Caesarin valloitukset, Rooman laki, Cicero, akveduktit, imperiumi, Vergilius… Jos haluamme ymmärtää mitään eurooppalaisen kulttuurin tai historian suuntauksia renesanssitaiteesta kolonialismiin, niin meidän on myös ymmärrettävä niitä malleja ja teorioita, jotka antoivat historian toimijoille kipinän ja rationaalin niiden toteuttamiseen - eli antiikin perintöä.

Antiikin perintö elää Suomen nykypäivässä

Antiikin kulttuurin elinvoimainen ja ajantasainen opetus ei ole tärkeää pelkästään Euroopan ymmärtämisen kannalta; antiikin perintö on myös itsenäisen Suomen historiaa. Meidän koko yhteiskuntamme ja kulttuurimme on rakennettu ammentamalla, leikkaamalla ja liimamalla rakennuspaloja antiikin henkisestä maisemasta. Kuinka moni suomalainen vielä tiedostaa, kuinka kiinteästi Suomea rakentaneet taiteilijat, kirjailijat ja valtiomiehet pitivät katseensa kiinnitettynä “loisteliaaseen” klassiseen menneisyyteen? Kun suomalaisuuden käsitettä alettiin vihdoin tietoisesti luoda käsivoimin, kaikkein tärkein kysymys oli aina, että miten todistaa, että suomalaiset eivät ole muita eurooppalaisia huonompia, eli että mekin olemme osa samaa antiikin Sivistyksen tarinaa.

Historian ensimmäinen kirjallinen ylistys suomalaisista kansakuntana on 22-vuotiaan porilaisen Johan Paulinuksen muinaiskreikaksi vuonna 1678 kirjoittama Magnus Principatus Finlandia. Runoelmassa hän ylistää niin Suomen sitkeää kansaa ja routaista maata kuin sitä, että antiikin Kreikan muusat ovat laskeutuneet Suomeen ja tuoneet sivistyksen valon mukanaan. Antiikin mytologia ja estetiikka olivat tärkeä osa niin kansallisrunoilijoidemme Runebergin ja Eino Leinon kuin ensimmäisen modernin ja teollistuvan Suomen kuvaajan, Pentti Saarikosken, sielunmaisemaa. Tarvitseeko edes erikseen mainita kirjallisuutemme superryhmää Tulenkantajat, joiden nimi oli suora viittaus Prometheuksen myyttiin - joka toki myös on inspiraatio Prometheus-liikkeen takana, josta on tullut maailmanlaajuisesti uniikki osa suomalaisten nuorten aikuistumisriittejä. Joka joulu koululapset marssitetaan joulukirkkoon kuulemaan, kuinka keisari Augustus antoi käskyn, että kaikki maailma oli verolle pantava. Helsingissä Eduskuntatalo korinttilaisine pylväineen ja Senaatintori uusklassisessa komeudessaan ovat pysyvia monumentteja siita, kuinka antiikin materiaalinen kulttuuri saneli myös suomalaisen urbaanin identiteetin ja poliittisen vallan muotokielen. Vain pieni pintaraapaisu riittää osoittamaan, että monet symbolit, jotka me tänä päivänä koemme ‘suomalaisiksi’, ovat toistoja ja sovituksia antiikin kaiuista.

Antiikin perintö on suositumpaa kuin koskaan

Viidessäkymmenessä vuodessa paljon on muuttunut, vaikka mielikuvat eivät kenties olekaan. On surullista, että antiikintutkimuksen status Suomen korkeakouluissa on laskenut samalla, kun antiikin perintö on demokratisoitunut: alan ammattilaisista voi löytyä tänä päivänä myös työväenluokan vesoja, ja antiikki on elokuvien, tv-sarjojen ja videopelien kautta paremmin tunnettu suuren yleisön keskuudessa kuin se on ollut koskaan ihmiskunnan historiassa. Media ja populaarikulttuuri kierrättävät antiikin esikuvia pyrkiessään selittämään 2000-luvun poliittisen kaoottisuuden ja fragmentoitumisen aikakautta; Donald Trumpia on mediassa verrattu Rooman keisareista ainakin Caligulaan, Neroon, Commodukseen ja Tiberiukseen. Antiikin hahmot ja symbolit elävät globaalissa, kollektiivisessa muistissamme niin voimakkaasti, että niitä heitellään ilmaan liiankin heppoisasti; on todellinen riski, että historiaamme väärinymmärretään ja väärinkäytetään. Esimerkiksi Amerikassa alt-right käyttää propagandassaan antiikin symboleja ‘puhtaan valkoisen rodun’ kimaltelevina paradigmoina.

Me tarvitsemme siis kipeästi asiantuntijoita, jotka pystyvät analysoimaan kriittisesti antiikin kulttuuria ja sen elävää perintöä nykypäivänä - niin akateemisissa julkaisuissa kuin sitten julkisessa ja sosiaalisessa mediassa. Näin esimerkiksi hiljattain teki Cambridgen Rooman historian professori Mary Beard, joka on kovaäänisesti vastustanut äärioikeiston “klassillista fantasiaa” tekemällä selväksi, että Rooman valtakunta oli etniseltä kokoonpanoltaan kaikkea muuta kuin lumenvalkea - tai Helsingin yliopiston latinan ja Rooman kirjallisuuden dosentti Maijastina Kahlos, joka kirjoitti aiheesta artikkelin Suomen Kuvalehteen.  Elitistisen, länsimaakeskeisen, orientalistisen, seksistisen ja muiden erilaisten tummanpuhuvien ismien - joilla tässä voisin syyttävästi kuvata klassisen sivistyksen suuntauksia vuosituhansien saatolta - perinnön suurimpia kriitikoita ovatkin monesti antiikintutkijat itse.

Antiikintutkijoita vuonna 2018 siis tarvitaan paitsi analysoimaan jatkuvasti maasta ja manuskripteistä kaivettavaa uutta historiallista materiaalia - ja uskokaa pois, uuden ja tutkimattoman lähdeaineiston virta on valtava - mutta myös kirjoittamaan uudelleen vuosisatoja vanhoja käsityksiä siitä, mitä antiikissa oikeasti tapahtui ja arvioimaan, mitä antiikin perintö tänä päivänä tarkoittaa. Meillä Suomessa ei ole varaa jäädä tämän diskurssin ulkopuolelle. Antiikin perintö ei ole vain “silta Eurooppaan” tai abstrakti “Sivistyksen ruumiillistuma” - me suomalaiset  kansakuntana olemme osa elävää antiikin perintöä. Antiikin materiaalisen kulttuuriin opetuksen säilyttäminen on tarkeää niin korkeakoulujemme maineelle, kansainväliselle antiikintutkimuksen yhteisölle, kuin omien juuriemme ja identiteettiemme jatkuvalle, kriittiselle tutkiskelulle. Itse asiassa, me tarvitsemme antiikin sivistyksen tuntijoita tänään enemmän kuin silloin 1600-luvulla, kun Johan Paulinus runoili Kreikan muusat Suomeen ja visioi Suomesta eurooppalaisen sivistysvaltion. Antiikin kulttuurin ja klassillisen arkeologian lehtoraatin lakkauttaminen on suunnaton virhe, josta on vaikea enää palata takaisin.  


Kirjoittaja tekee väitöskirjaa keisarillisen Rooman sosiaali- ja kulttuurihistoriasta, klassillisen aivovuodon johdosta Oxfordissa. Vetoomuksen lehtoraatin säilyttämisen puolesta voi allekirjoittaa täällä ja lehtoraatin lakkauttamisesta HY:n opiskelijoiden näkökulmasta voi lukea antiikin kielten ja kulttuurien opiskelijoiden ainejärjestö Symposionin sivuilta.

]]>
20 http://tuuliahlholm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255583-onko-klassillinen-sivistys-sivistysta-isolla-slla#comments Kotimaa Antiikin perintö Helsingin yliopisto Humanistitieteet Koulutusleikkaukset Sun, 20 May 2018 17:41:23 +0000 Tuuli Ahlholm http://tuuliahlholm.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255583-onko-klassillinen-sivistys-sivistysta-isolla-slla
Sankareita kunnioitetaan http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255578-sankareita-kunnioitetaan <p>Siellä he nyt lepäävät, arkuissaan tai ilman arkkua, papin siunaamina tai ilman siunausta, sisällissotamme sankarit. Jotkut kaatuivat taisteluissa, toiset teloitettiin taistelujen aikana tai niiden jälkeen. Suurin osa sankareista koki normaalimman kuoleman jossain vaiheessa ja heidät haudattiin omiin sukuhautoihinsa tavalliseen tapaan.</p><p>Toiset&nbsp; sankarit lepäävät&nbsp; sankarihaudoissa, toiset tavallisissa perhehaudoissaan, toiset jossain maakuopassa, jossain metsikössä tai muinaisessa hiekkakuopassa, eikä kukaan tiedä missä he ovat.</p><p>He kaikki, ne kuolleet sankarit, ovat joidenkin meidän suomalaisten esi-isä, tai ainakin sukulaisia, iso-enoja, isosetiä ja muita. Minä en tiedä yhdenkään oman sukulaiseni menehtymisestä sisällissodassa, mutta kaikkia kirkonkirjoja tuolta ajalta en toki ole tutkinut, niin että mahdollista se on että joku sukulainen on saanut surmansa noissa tapahtumissa.</p><hr /><p>Ne jotka kaaatuivat sodassa olivat luultavasti niitä kaikkein rohkeimpia, kaikkein sankarillisimpia sotilaita. He menivät eteen, etenivät eturintamassa, asettivat itsensä vaaralle alttiiksi ja kuolivat todennäköisemmin kuin aremmat aseveljensä.</p><p>Siellä he silloin ampuivat tosiaan, meidän esi-isämme. Kenties joku valkoisten sankarihaudassa makaava oli ampunut jonkun niistä punaisista sankareista jotka makaavat hiekkakuopassa ja kenties joku pellonreunan metsikköön haudattu punainen sankari oli sitten saanut tämän kaverinsa tappajan tähtäimeensä ja siksi molemmat sankarit saiivat surmansa.</p><p>Sodan molemmille osapuolille, riippumatta siitä miten heidät aikoinaan haudattiin, on nyt pystytetty muistomerkkejä. Presidentti ja ministerit käyvät muistomerkeillä laskemassa seppeleitä, sytyttämässä kynttilöitä ja pitämässä arvokkaita juhlapuheita heidän kunniakseen.</p><hr /><p>Mistä me heitä kunnioitamme?&nbsp; Siitäkö että he tappoivat toinen toisiaan, vai siitäkö minkä vuoksi he taistelivat ja kuolivat.&nbsp; He taistelivat itsensä ja tulevaisuutensa puolesta. Valkoiset taistelivat sääty-yhteiskunnan säilyttämisen puolesta, koska he kuuluivat ylempään säätyyn ja punaiset taistelivat sääyty-yhteiskuntaa vastaan, koska he kuuluivat siihen alempaan säätyyn.</p><hr /><p>Saivatko he mitä halusivat?&nbsp;</p><p>Valkoiset voittivat, mutta sääty-yhteiskunta ei kokonaan pelastunut. Perinteinen säätyjako katosi, mutta nyt on syntynyt vanhan säätyjaon tilalle uusi säätyjako.</p><p>Enää ei ole varmaa että rikkaan lapsi pystyy säilyttämään vanhempiensa sääty-aseman. Sääty-aseman säilyttäminen vaatii työtä ja ponnistelua, ellei ole ihan sikarikas perijä.</p><p>Enää ei ole varmaa että köyhän lapsi kuuluu köyhien luokkaan koko ikänsä. Köyhä voi ponnistelemalla ja yrittämällä nousta parempaan yhteiskuntaluokkaan ja niin on monen köyhän lapsi tehnyt ja moni on onnistunut.</p><hr /><p>Luokkajako ei kuitenkaan ole hävinnyt minnekkään Suomalaisesta yhteiskunnasta. Se elää ja voi hyvin. Edelleen on olemassa rikkaita ja etuoikeutettuja ja toisaalta sietämättömässä köyhyydessä eläviä.</p><p>Nykypäivän luokkajako pohjautuu kilpailuyhteiskuntaan.&nbsp; Kaikesta kilpaillaan. Koulussa kilpaillaan numeroista ja myöhemmin koulutuspaikoista. Sitten kilpaillaan työpaikoista ja työpaikoilla palkasta ja asemasta.</p><p>Kilpailussa jotkut aina menestyvät muita paremmin. Kilpailussa on aina voittajia ja häviäjiä ja keskinkertaisesti selvinneitä.</p><p>Erinomaisesti kilpailussa selvinneet kuuluvat hyvinvoivien suomalaisten luokkaan. He äänestävät kokoomusta. Ne jotka ovat pärjänneet huonosti kuuluvat rupusakkiin ja äänestävät vasemmistoliittoa. Keskinkertaisesti menestyneet äänestävät muita puolueita.</p><hr /><p>Huolimatta siitä että näyttää siltä että hyvinvoivia suomalaisia on paljon enemmän tänä päivänä kun rupusakkia, ainakin sen perusteella miten väki äänestää, luokkajako on yhä olemassa ja sen kyllä huomaa kun hyvinvoivien suomalaisten edustaja pannaan TV:ssä vastakkain elintasokilvassa hävinneen kanssa. Siitä kyllä huomaa etteivät puntit ole tasan.</p><p>Pitäisikö näin sitten olla, vai pitäisikö sorrettujen nousta uudestaan kapinaan, vaikka he sen kapinan taas&nbsp; varmuudella häviäisivätkin?</p><p>Edellisessä kapinassa, silloin sata vuotta sitten, enemmistö kansasta kuului alaluokkaan, siihen rupusakkiin, voimatta siltikään mitään yläluokalle. Tänä päivänä alaluokka on kutistunut varsin pieneksi, suurimman osan kansasta edustaessa yläluokkaa tai keskiluokkaa. Kapinasta ei tulisi mitään. Tilanne alaluokan osalta&nbsp; on nyt toivoton,&nbsp; se on paljon toivottomampi kuin sata vuotta sitten.</p><hr /><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Siellä he nyt lepäävät, arkuissaan tai ilman arkkua, papin siunaamina tai ilman siunausta, sisällissotamme sankarit. Jotkut kaatuivat taisteluissa, toiset teloitettiin taistelujen aikana tai niiden jälkeen. Suurin osa sankareista koki normaalimman kuoleman jossain vaiheessa ja heidät haudattiin omiin sukuhautoihinsa tavalliseen tapaan.

Toiset  sankarit lepäävät  sankarihaudoissa, toiset tavallisissa perhehaudoissaan, toiset jossain maakuopassa, jossain metsikössä tai muinaisessa hiekkakuopassa, eikä kukaan tiedä missä he ovat.

He kaikki, ne kuolleet sankarit, ovat joidenkin meidän suomalaisten esi-isä, tai ainakin sukulaisia, iso-enoja, isosetiä ja muita. Minä en tiedä yhdenkään oman sukulaiseni menehtymisestä sisällissodassa, mutta kaikkia kirkonkirjoja tuolta ajalta en toki ole tutkinut, niin että mahdollista se on että joku sukulainen on saanut surmansa noissa tapahtumissa.


Ne jotka kaaatuivat sodassa olivat luultavasti niitä kaikkein rohkeimpia, kaikkein sankarillisimpia sotilaita. He menivät eteen, etenivät eturintamassa, asettivat itsensä vaaralle alttiiksi ja kuolivat todennäköisemmin kuin aremmat aseveljensä.

Siellä he silloin ampuivat tosiaan, meidän esi-isämme. Kenties joku valkoisten sankarihaudassa makaava oli ampunut jonkun niistä punaisista sankareista jotka makaavat hiekkakuopassa ja kenties joku pellonreunan metsikköön haudattu punainen sankari oli sitten saanut tämän kaverinsa tappajan tähtäimeensä ja siksi molemmat sankarit saiivat surmansa.

Sodan molemmille osapuolille, riippumatta siitä miten heidät aikoinaan haudattiin, on nyt pystytetty muistomerkkejä. Presidentti ja ministerit käyvät muistomerkeillä laskemassa seppeleitä, sytyttämässä kynttilöitä ja pitämässä arvokkaita juhlapuheita heidän kunniakseen.


Mistä me heitä kunnioitamme?  Siitäkö että he tappoivat toinen toisiaan, vai siitäkö minkä vuoksi he taistelivat ja kuolivat.  He taistelivat itsensä ja tulevaisuutensa puolesta. Valkoiset taistelivat sääty-yhteiskunnan säilyttämisen puolesta, koska he kuuluivat ylempään säätyyn ja punaiset taistelivat sääyty-yhteiskuntaa vastaan, koska he kuuluivat siihen alempaan säätyyn.


Saivatko he mitä halusivat? 

Valkoiset voittivat, mutta sääty-yhteiskunta ei kokonaan pelastunut. Perinteinen säätyjako katosi, mutta nyt on syntynyt vanhan säätyjaon tilalle uusi säätyjako.

Enää ei ole varmaa että rikkaan lapsi pystyy säilyttämään vanhempiensa sääty-aseman. Sääty-aseman säilyttäminen vaatii työtä ja ponnistelua, ellei ole ihan sikarikas perijä.

Enää ei ole varmaa että köyhän lapsi kuuluu köyhien luokkaan koko ikänsä. Köyhä voi ponnistelemalla ja yrittämällä nousta parempaan yhteiskuntaluokkaan ja niin on monen köyhän lapsi tehnyt ja moni on onnistunut.


Luokkajako ei kuitenkaan ole hävinnyt minnekkään Suomalaisesta yhteiskunnasta. Se elää ja voi hyvin. Edelleen on olemassa rikkaita ja etuoikeutettuja ja toisaalta sietämättömässä köyhyydessä eläviä.

Nykypäivän luokkajako pohjautuu kilpailuyhteiskuntaan.  Kaikesta kilpaillaan. Koulussa kilpaillaan numeroista ja myöhemmin koulutuspaikoista. Sitten kilpaillaan työpaikoista ja työpaikoilla palkasta ja asemasta.

Kilpailussa jotkut aina menestyvät muita paremmin. Kilpailussa on aina voittajia ja häviäjiä ja keskinkertaisesti selvinneitä.

Erinomaisesti kilpailussa selvinneet kuuluvat hyvinvoivien suomalaisten luokkaan. He äänestävät kokoomusta. Ne jotka ovat pärjänneet huonosti kuuluvat rupusakkiin ja äänestävät vasemmistoliittoa. Keskinkertaisesti menestyneet äänestävät muita puolueita.


Huolimatta siitä että näyttää siltä että hyvinvoivia suomalaisia on paljon enemmän tänä päivänä kun rupusakkia, ainakin sen perusteella miten väki äänestää, luokkajako on yhä olemassa ja sen kyllä huomaa kun hyvinvoivien suomalaisten edustaja pannaan TV:ssä vastakkain elintasokilvassa hävinneen kanssa. Siitä kyllä huomaa etteivät puntit ole tasan.

Pitäisikö näin sitten olla, vai pitäisikö sorrettujen nousta uudestaan kapinaan, vaikka he sen kapinan taas  varmuudella häviäisivätkin?

Edellisessä kapinassa, silloin sata vuotta sitten, enemmistö kansasta kuului alaluokkaan, siihen rupusakkiin, voimatta siltikään mitään yläluokalle. Tänä päivänä alaluokka on kutistunut varsin pieneksi, suurimman osan kansasta edustaessa yläluokkaa tai keskiluokkaa. Kapinasta ei tulisi mitään. Tilanne alaluokan osalta  on nyt toivoton,  se on paljon toivottomampi kuin sata vuotta sitten.


 

]]>
60 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255578-sankareita-kunnioitetaan#comments Kotimaa Sankarivainajat Sisällissota 1918 Sun, 20 May 2018 15:11:35 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255578-sankareita-kunnioitetaan
Kuka maksaa soten lisäkustannukset http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255567-kuka-maksaa-soten-lisakustannukset <p>Eduskunnan valtiovarainvaliokunta sai 17.5.2018 valmiiksi maakunta- ja sote-uudistuksen lakipakettia koskevan lausuntonsa (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/VaVL_5+2018.aspx">https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/VaVL_5+2018.aspx</a>). Valiokunnan enemmistö totesi mm, että uudistuksen vaikutuksista ei ole kokonaisarviota, ei edes eri skenaarioiden tasolla. Lausunnossaan valtiovarainvaliokunta kehotti lakiesityksistä mietinnön antavaa sosiaali- ja terveysvaliokuntaa ottamaan havainnot huomioon. Oppositiopuolueiden edustajat taas kehottivat eriävässä mielipiteessään sosiaali- ja terveysvaliokuntaa suosittamaan uudistuksen hylkäämistä kokonaan.</p><p>Lausuntoaan valmistellessaan valtiovarainvaliokunta joutui pyytämään lisäselvityksiä lakipaketin taloudellisista vaikutuksista. Valtiosihteeri Martti Hetemäen julkisuuteen päätyneessä muistiossa kerrotaan, ettei sote-uudistuksen odoteta tuovan säästöjä, mutta sote-uudistuksen taloustavoitteet on mahdollista saavuttaa, jos 4,6 mrd euron tehostamispotentiaali toteutuu sosiaali-&nbsp; ja terveydenhuollossa. Hetemäki laskee sen osalta paljon digitalisaation ja paremman johtamisen varaan. &nbsp;</p><p>Olen itse ollut monen vuoden ajan mukana terveydenhuollon IT-hankkeissa. Hetemäen arvio digitalisaation kustannushyödyistä on lievästi sanottuna ylioptimistinen. On hyvä suhteuttaa soten taloudelliset tavoitteet terveydenhuollon kokonaismenoihin. Valtiovarainministeriön tavoite painaa sote-menojen kasvu 0,9 %:n uralle merkitsee seuraavan 10 vuoden ajalle n. 15 mrd euron kokonaisvähennystä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarveperusteiseen rahoitukseen. Käytännössä VM uskoo, että tehostamisvaraa siis olisi niin paljon, että koko Suomen terveydenhuoltojärjestelmä voisi seuraavan 10 vuoden aikana toimia yhden vuoden kokonaan ilman julkista rahoitusta. Uskokoon, ken haluaa.</p><p>Valtiovarainministeriön muistio valtiovarainvaliokunnalle on muutoinkin tietosisältönsä suhteen vähintäänkin valikoiva, osin jopa virheellinen. Tuottavuuspotentiaalin vertailukohdaksi annetaan Eksote, vaikka Eksoten integroitu toimintamalli tuhotaan sote-uudistuksessa eriytettävien sote-keskusten ja pakollisen asiakassetelin myötä. Suoria IT-investointeja ei muka tarvittaisi ollenkaan, vaikka esimerkiksi sote-uudistukseen liittyviä IT-muutoksia tukeva Akusti-foorumi on hiljattain ministeriöille laskenut, että sote-uudistukseen liittyvistä tietojärjestelmäintegroinneista ja uusista raportointivelvollisuuksista aiheutuu n. 500 milj. euron investointitarve. Kun Kela-korvaukset poistuvat uudistuksen myötä, poistuvat myös potilaiden maksamat omavastuuosuudet. Tämä n. 948 milj. euron vuosittainen summa tulee sote-uudistuksessa julkisen toimijan maksettavaksi jne.</p><p>Disinformaatiosta huolimatta uskon, että valtiovarainministeriön muistiossa on totuuden siemen. Jos 4,6 mrd euron vuosittaisesta säästötavoitteesta on vain osa realisoitavissa digitalisaation avulla taikka toiminnallisilla muutoksilla, jää loppu Elon laskuopin mukaan maksajatahon kustannettavaksi. Tuo 3-4 mrd euron lisälasku on samaa luokkaa kuin oma aiempi arvioni soten lisäkustannuksista.</p><p>Valtiovarainministeriö uskoo siihen, että kehysbudjetoinnilla (eli jättämällä yksinkertaisesti tarveperusteiset terveysmenot maksamatta) lisäkustannus hoituisi. Hetemäki toteaa muistiossa käsityksenään, että sitovan budjettirajoitteen puuttuminen ja sote-järjestelmän kokonaisohjauksen vähyys ovat olleet nykyisen järjestelmän ilmeisiä heikkouksia. Toisaalla sekä Korkein oikeus että Korkein hallinto-oikeus toteavat valinnanvapauslaista antamissaan lausunnoissa, että sitova budjettirajoite loukkaa perustuslain 19 &sect;:ssä jokaiselle taattua oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Valtiovarainministeriön ajatus kontrolloida sosiaali- ja terveydenhuollon menoja kehysbudjetilla onkin perustuslakimme kannalta hyvin ongelmallinen. Toteutuessaan se johtaisi yksityisiin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän laajenemiseen, kuten on käynyt kaikissa niissä maissa, joissa terveydenhuollon julkinen rahoitus merkittävästi alittaa väestön palvelutarpeen. En usko, että suomalaiset tyytyisivät Bulgarian ja Kreikan BKT-tasolla (8,5 %) oleviin terveyspalveluihin, joihin VM:n kehysbudjetti 10 vuodessa johtaisi, vaan hankkisivat mieluummin omalla rahalla pohjoismaista tasoa olevat palvelut.</p><p>Onkin todennäköistä, että uudistuksen toteutuessa joku taho joutuu maksamaan 3-4 mrd euron lisäkustannuksen. Summa on suuruudeltaan n. 10 % vuosittaisesta tuloverokertymästä (34 mrd euroa v. 2016), josta kotitaloudet maksavat 82 %. Valtiovarainvaliokunta toteaa tältä osin lausunnossaan, että esityksen rahoitusratkaisun kannalta keskeisin muutos toteutetaan tuloverotuksen painopisteen siirrolla kunnallisverotuksesta valtionverotukseen. Valtionverotus on progressiivista, kunnallisverotus ei sitä ole. Valiokunta toteaa edelleen, että esityksen hyväksyttävyyden kannalta on perusteltua, että muutos toteutetaan siirtymävaiheessa kokonaisveroasteen kannalta neutraalisti ja muutoinkin niin, ettei työn verotus kiristy. Eri asia valiokunnan mukaan kuitenkin on, miten kestävä tämä linjaus on jatkossa, kun otetaan huomioon esitetyt huolet rahoitusmallin kestävyydestä.</p><p>Sote-uudistuksen osalta keskustelu on painottunut nyt siihen, paljonko uudistus lopulta maksaa. Yhtä tärkeää on kuitenkin kysyä, kuka lisäkustannukset maksaa. Uudistukseen on luotu siirtymävaiheen sääntöjä, joilla työn verotus ei kiristy uudistuksen alussa. Tosiasia kuitenkin on, että uudistus siirtäisi merkittävän osan palkansaajien veroista pysyvästi progressiivisen verotuksen piiriin. Jos sote-rahat loppuvat, kuten todennäköisesti käy, on valtion joko kerättävä rahat veroina taikka annettava maakunnille verotusoikeus. Tällöin sote-uudistuksen maksumiehiksi joutuvat ennen kaikkea palkansaajat. Progressiivinen verorasitus iskee silloin keski- ja hyvätuloisiin palkansaajiin sekä eniten niille maantieteellisille alueille (kuten Uusimaa), joiden tuloverokertymä on suuri.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan valtiovarainvaliokunta sai 17.5.2018 valmiiksi maakunta- ja sote-uudistuksen lakipakettia koskevan lausuntonsa (https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/Sivut/VaVL_5+2018.aspx). Valiokunnan enemmistö totesi mm, että uudistuksen vaikutuksista ei ole kokonaisarviota, ei edes eri skenaarioiden tasolla. Lausunnossaan valtiovarainvaliokunta kehotti lakiesityksistä mietinnön antavaa sosiaali- ja terveysvaliokuntaa ottamaan havainnot huomioon. Oppositiopuolueiden edustajat taas kehottivat eriävässä mielipiteessään sosiaali- ja terveysvaliokuntaa suosittamaan uudistuksen hylkäämistä kokonaan.

Lausuntoaan valmistellessaan valtiovarainvaliokunta joutui pyytämään lisäselvityksiä lakipaketin taloudellisista vaikutuksista. Valtiosihteeri Martti Hetemäen julkisuuteen päätyneessä muistiossa kerrotaan, ettei sote-uudistuksen odoteta tuovan säästöjä, mutta sote-uudistuksen taloustavoitteet on mahdollista saavuttaa, jos 4,6 mrd euron tehostamispotentiaali toteutuu sosiaali-  ja terveydenhuollossa. Hetemäki laskee sen osalta paljon digitalisaation ja paremman johtamisen varaan.  

Olen itse ollut monen vuoden ajan mukana terveydenhuollon IT-hankkeissa. Hetemäen arvio digitalisaation kustannushyödyistä on lievästi sanottuna ylioptimistinen. On hyvä suhteuttaa soten taloudelliset tavoitteet terveydenhuollon kokonaismenoihin. Valtiovarainministeriön tavoite painaa sote-menojen kasvu 0,9 %:n uralle merkitsee seuraavan 10 vuoden ajalle n. 15 mrd euron kokonaisvähennystä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarveperusteiseen rahoitukseen. Käytännössä VM uskoo, että tehostamisvaraa siis olisi niin paljon, että koko Suomen terveydenhuoltojärjestelmä voisi seuraavan 10 vuoden aikana toimia yhden vuoden kokonaan ilman julkista rahoitusta. Uskokoon, ken haluaa.

Valtiovarainministeriön muistio valtiovarainvaliokunnalle on muutoinkin tietosisältönsä suhteen vähintäänkin valikoiva, osin jopa virheellinen. Tuottavuuspotentiaalin vertailukohdaksi annetaan Eksote, vaikka Eksoten integroitu toimintamalli tuhotaan sote-uudistuksessa eriytettävien sote-keskusten ja pakollisen asiakassetelin myötä. Suoria IT-investointeja ei muka tarvittaisi ollenkaan, vaikka esimerkiksi sote-uudistukseen liittyviä IT-muutoksia tukeva Akusti-foorumi on hiljattain ministeriöille laskenut, että sote-uudistukseen liittyvistä tietojärjestelmäintegroinneista ja uusista raportointivelvollisuuksista aiheutuu n. 500 milj. euron investointitarve. Kun Kela-korvaukset poistuvat uudistuksen myötä, poistuvat myös potilaiden maksamat omavastuuosuudet. Tämä n. 948 milj. euron vuosittainen summa tulee sote-uudistuksessa julkisen toimijan maksettavaksi jne.

Disinformaatiosta huolimatta uskon, että valtiovarainministeriön muistiossa on totuuden siemen. Jos 4,6 mrd euron vuosittaisesta säästötavoitteesta on vain osa realisoitavissa digitalisaation avulla taikka toiminnallisilla muutoksilla, jää loppu Elon laskuopin mukaan maksajatahon kustannettavaksi. Tuo 3-4 mrd euron lisälasku on samaa luokkaa kuin oma aiempi arvioni soten lisäkustannuksista.

Valtiovarainministeriö uskoo siihen, että kehysbudjetoinnilla (eli jättämällä yksinkertaisesti tarveperusteiset terveysmenot maksamatta) lisäkustannus hoituisi. Hetemäki toteaa muistiossa käsityksenään, että sitovan budjettirajoitteen puuttuminen ja sote-järjestelmän kokonaisohjauksen vähyys ovat olleet nykyisen järjestelmän ilmeisiä heikkouksia. Toisaalla sekä Korkein oikeus että Korkein hallinto-oikeus toteavat valinnanvapauslaista antamissaan lausunnoissa, että sitova budjettirajoite loukkaa perustuslain 19 §:ssä jokaiselle taattua oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Valtiovarainministeriön ajatus kontrolloida sosiaali- ja terveydenhuollon menoja kehysbudjetilla onkin perustuslakimme kannalta hyvin ongelmallinen. Toteutuessaan se johtaisi yksityisiin vakuutuksiin perustuvan järjestelmän laajenemiseen, kuten on käynyt kaikissa niissä maissa, joissa terveydenhuollon julkinen rahoitus merkittävästi alittaa väestön palvelutarpeen. En usko, että suomalaiset tyytyisivät Bulgarian ja Kreikan BKT-tasolla (8,5 %) oleviin terveyspalveluihin, joihin VM:n kehysbudjetti 10 vuodessa johtaisi, vaan hankkisivat mieluummin omalla rahalla pohjoismaista tasoa olevat palvelut.

Onkin todennäköistä, että uudistuksen toteutuessa joku taho joutuu maksamaan 3-4 mrd euron lisäkustannuksen. Summa on suuruudeltaan n. 10 % vuosittaisesta tuloverokertymästä (34 mrd euroa v. 2016), josta kotitaloudet maksavat 82 %. Valtiovarainvaliokunta toteaa tältä osin lausunnossaan, että esityksen rahoitusratkaisun kannalta keskeisin muutos toteutetaan tuloverotuksen painopisteen siirrolla kunnallisverotuksesta valtionverotukseen. Valtionverotus on progressiivista, kunnallisverotus ei sitä ole. Valiokunta toteaa edelleen, että esityksen hyväksyttävyyden kannalta on perusteltua, että muutos toteutetaan siirtymävaiheessa kokonaisveroasteen kannalta neutraalisti ja muutoinkin niin, ettei työn verotus kiristy. Eri asia valiokunnan mukaan kuitenkin on, miten kestävä tämä linjaus on jatkossa, kun otetaan huomioon esitetyt huolet rahoitusmallin kestävyydestä.

Sote-uudistuksen osalta keskustelu on painottunut nyt siihen, paljonko uudistus lopulta maksaa. Yhtä tärkeää on kuitenkin kysyä, kuka lisäkustannukset maksaa. Uudistukseen on luotu siirtymävaiheen sääntöjä, joilla työn verotus ei kiristy uudistuksen alussa. Tosiasia kuitenkin on, että uudistus siirtäisi merkittävän osan palkansaajien veroista pysyvästi progressiivisen verotuksen piiriin. Jos sote-rahat loppuvat, kuten todennäköisesti käy, on valtion joko kerättävä rahat veroina taikka annettava maakunnille verotusoikeus. Tällöin sote-uudistuksen maksumiehiksi joutuvat ennen kaikkea palkansaajat. Progressiivinen verorasitus iskee silloin keski- ja hyvätuloisiin palkansaajiin sekä eniten niille maantieteellisille alueille (kuten Uusimaa), joiden tuloverokertymä on suuri.

]]>
65 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255567-kuka-maksaa-soten-lisakustannukset#comments Kotimaa Ansiotulovero Budjettikehys Sote-uudistus Vaikutusarviointi Veroaste Sun, 20 May 2018 05:18:27 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255567-kuka-maksaa-soten-lisakustannukset
Naisten asepalveluksesta ei tule säästää http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255547-naisten-asepalveluksesta-ei-tule-saastaa <p>Eilen julkisessa keskustelussa oli kovasti esillä puolustusministeri Jussi Niinistön ajatus siitä, että puolustusvoimista säästettäisiin lopettamalla naisten asepalvelus määräajaksi. Esitys on sopimaton ja ainakin Keskustan riveistä se onkin heti t sssyrmätty.</p><p>Olin alkuviikosta maanpuolustuskurssilla. Siellä käytiin läpi myös kiristynyttä maailmanpoliittista tilannetta. Näinä aikoina meillä ei ole todellakaan varaa säästää maanpuolustuksesta, eikä heikentää maanpuolustustahtoa, mihin tuollainen esitys voisi pahimmillaan vaikuttaa.&nbsp;</p><p>Entä minkälaisen viestin se antaisi maamme reserviläisnaisille? Että te olette toisen luokan sotilaita? Vaikka asevelvollisuus onkin rajattu nykyisellään ainoastaan miehiin, niin miessotilaita ja vapaaehtoisesti asepalveluksen valinneita naissotilaita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.</p><p>Asevelvollisuutta ja asepalvelusta tulisi kehittää niin, että yhä useammat suomalaiset, niin miehet kuin naiset sen suorittaisivat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen julkisessa keskustelussa oli kovasti esillä puolustusministeri Jussi Niinistön ajatus siitä, että puolustusvoimista säästettäisiin lopettamalla naisten asepalvelus määräajaksi. Esitys on sopimaton ja ainakin Keskustan riveistä se onkin heti t sssyrmätty.

Olin alkuviikosta maanpuolustuskurssilla. Siellä käytiin läpi myös kiristynyttä maailmanpoliittista tilannetta. Näinä aikoina meillä ei ole todellakaan varaa säästää maanpuolustuksesta, eikä heikentää maanpuolustustahtoa, mihin tuollainen esitys voisi pahimmillaan vaikuttaa. 

Entä minkälaisen viestin se antaisi maamme reserviläisnaisille? Että te olette toisen luokan sotilaita? Vaikka asevelvollisuus onkin rajattu nykyisellään ainoastaan miehiin, niin miessotilaita ja vapaaehtoisesti asepalveluksen valinneita naissotilaita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.

Asevelvollisuutta ja asepalvelusta tulisi kehittää niin, että yhä useammat suomalaiset, niin miehet kuin naiset sen suorittaisivat.

]]>
43 http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255547-naisten-asepalveluksesta-ei-tule-saastaa#comments Kotimaa Armeija Asepalvelus Asevelvollisuus Tasa-arvo. asevelvollisuus Sat, 19 May 2018 11:49:58 +0000 Eeva-Maria Maijala http://emmaijala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255547-naisten-asepalveluksesta-ei-tule-saastaa