Kotimaa http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Wed, 15 Aug 2018 15:59:54 +0300 fi Parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon <p>&rdquo;Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa&hellip; Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille&rdquo;<em>.</em></p><p>Tällaisia tuskaili Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu heinäkuun loppupuolella, hieman Helsingin huippukokouksen jälkeen. (Käyttämäni käännös on peräisin t<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut">urvallisuuspolitiikan bloggaajalta Ari Pesoselta)</a></p><p>Suomessa nosteltiin kulmakarvoja, ja puolustusministeriö oikoi venäläisministerin kommentteja. Sen mukaan Šoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon.&nbsp;</p><p>&rdquo;Natolla ei ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta&rdquo;, <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254739-suomen-puolustusministerio-oikoo-venajan-puolustusministerin-vaitteita-useita">ministeriö tiedotti.</a></p><p>Muutakin korjailtavaa vastatoimiin viitanneen Šoigun puheissa oli. Puolustusministeri <a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/puolustusministeri-niinisto-ei-yllattynyt-venajan-puolustusministerin-lausunnoista-taman-tyyppista-huolestumista-silloin-talloin-venajalta-kuullaan/800423/">Jussi Niinistön (sin.) mukaan</a> &rdquo;Helsingin hybridiosaamiskeskus näyttää muuntuneen Yhdysvaltoihin linkkautuneeksi kyberoperaatiokeskukseksi, mitä se ei todellakaan ole. Myös tämä toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken allekirjoitettu kolmikantainen aiejulistus näyttää sekoittuneen jo vuonna 2014 allekirjoitettuun Naton isäntämaatukisopimukseen&rdquo;.</p><p>Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta kuin korjauksia ulkomailla esitettyihin näkemyksiin tehdään. Myös heinäkuun 16. päivänä pidetyn Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä Suomessa oli jouduttu selittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.</p><p>Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti tuolloin tiedotustilaisuudessa Suomen länteen eikä neutraalille vyöhykkeelle, kuten jotkut ulkomaiset tiedotusvälineet olivat Helsingin huipputapaamisen uutisoinnin yhteydessä tehneet. <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807162201078498_u0.shtml">Näin raportoi Iltalehti.</a></p><p>Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelystä aktivoitui menneenä viikonloppuna, kun turpo-bloggaaja <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut">Ari Pesonen kirjoitti aiheesta oman tulkintansa</a> otsikolla &rdquo;Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tämän viikon turpo-keskustelulle</strong> on luonut otolliset puitteet myös Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen <em>Mäntyniemen herra </em>-kirjan (Into) sekä Risto Uimosen <em>Sauli Niinistö - tasavallan presidentti </em>(WSOY) -kirjan ilmestyminen. Mäntyniemen herrassa kerrottiin Niinistön esimerkiksi puhuvan kulisseissa, että <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255993-kirjavaite-presidentti-sauli-niinisto-puhuu-suljettujen-ovien-takana-suomen">Suomella olisi &rdquo;tosiasialliset turvatakuut&rdquo;.</a></p><p>Bloggaaja Pesonen viittasi omassa analyysissään presidentti Niinistön kommenttiin 16.7., jossa presidentti luetteli Suomen EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden sekä puolustusyhteistyöjulistuksen Yhdysvaltain, Suomen ja Ruotsin välillä osoituksena siitä, että Suomi ei ole neutraali.</p><p>Tunnettua on, että olemme yhdessä EU:n kanssa asettaneet talouspakotteita Venäjälle, joka operoi keväällä 2014 Krimin valloituksen.</p><p>Pesonen luetteli pitkän listan suomalaisten huippupoliitikkojen lausumia, joissa nousi esiin heidän käyttämänsä sana liittoutumattomuus. Esimerkiksi pääministeri <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807172201079570_pi.shtml?_ga=2.25403325.1411483466.1534237391-840861080.1529052547">Juha Sipilä (kesk.) </a>ja entinen ulkoministeri <a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/suurin-uhkamme-kestamaton-kehitys/">Erkki Tuomioja (sd.)</a> ovat puhuneet Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, kun virallinen termi on sotilasliittoon kuulumaton.</p><p>Koska suomalaiset taplailevat terminologiassa, ei ole todellakaan kummallista, että näin käy ulkomailla. Kyse kun on myös sanoista, joille ei löydy suoria vastineita toisista kielistä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ulkopoliittisen instituutin</strong> vanhempi tutkija <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/256140-sauli-niiniston-sanat-nousivat-esiin-tutkija-charly-salonius-pasternak-suomi">Charly Salonius-Pasternak sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa</a>, että &rdquo;huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt. Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut&rdquo;.</p><p>On selvää, että puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on erheellistä, mutta niin ikään puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on hieman harhaanjohtavaa, koska sen yhdistää väkisinkin sotilasliittoon. Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset.</p><p>Olemme Salonius-Pasternakin sanoin joka tapauksessa &rdquo;militarily aligned&rdquo;. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että olemme lukuisin sopimuksin sotilaallisesti suuntautuneita tai asemoituneita länteen. Joskin ilman todellisia turvatakuita, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/256020-kokenut-diplomaatti-hannu-himanen-jyrkasti-eri-mielta-sauli-niiniston-vaitetyista">entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen muistutti.</a></p><p>Se on kuitenkin parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon, johon kuuluvilla valtioilla turvatakuut kiistatta ovat.</p> ”Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa… Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille”.

Tällaisia tuskaili Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu heinäkuun loppupuolella, hieman Helsingin huippukokouksen jälkeen. (Käyttämäni käännös on peräisin turvallisuuspolitiikan bloggaajalta Ari Pesoselta)

Suomessa nosteltiin kulmakarvoja, ja puolustusministeriö oikoi venäläisministerin kommentteja. Sen mukaan Šoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. 

”Natolla ei ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta”, ministeriö tiedotti.

Muutakin korjailtavaa vastatoimiin viitanneen Šoigun puheissa oli. Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin.) mukaan ”Helsingin hybridiosaamiskeskus näyttää muuntuneen Yhdysvaltoihin linkkautuneeksi kyberoperaatiokeskukseksi, mitä se ei todellakaan ole. Myös tämä toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain kesken allekirjoitettu kolmikantainen aiejulistus näyttää sekoittuneen jo vuonna 2014 allekirjoitettuun Naton isäntämaatukisopimukseen”.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä varmaan myöskään viimeinen kerta kuin korjauksia ulkomailla esitettyihin näkemyksiin tehdään. Myös heinäkuun 16. päivänä pidetyn Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä Suomessa oli jouduttu selittämään ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaamme.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti tuolloin tiedotustilaisuudessa Suomen länteen eikä neutraalille vyöhykkeelle, kuten jotkut ulkomaiset tiedotusvälineet olivat Helsingin huipputapaamisen uutisoinnin yhteydessä tehneet. Näin raportoi Iltalehti.

Keskustelu Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittelystä aktivoitui menneenä viikonloppuna, kun turpo-bloggaaja Ari Pesonen kirjoitti aiheesta oman tulkintansa otsikolla ”Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut”.

 

Tämän viikon turpo-keskustelulle on luonut otolliset puitteet myös Lauri Nurmen ja Matti Mörttisen Mäntyniemen herra -kirjan (Into) sekä Risto Uimosen Sauli Niinistö - tasavallan presidentti (WSOY) -kirjan ilmestyminen. Mäntyniemen herrassa kerrottiin Niinistön esimerkiksi puhuvan kulisseissa, että Suomella olisi ”tosiasialliset turvatakuut”.

Bloggaaja Pesonen viittasi omassa analyysissään presidentti Niinistön kommenttiin 16.7., jossa presidentti luetteli Suomen EU-jäsenyyden, Nato-kumppanuuden sekä puolustusyhteistyöjulistuksen Yhdysvaltain, Suomen ja Ruotsin välillä osoituksena siitä, että Suomi ei ole neutraali.

Tunnettua on, että olemme yhdessä EU:n kanssa asettaneet talouspakotteita Venäjälle, joka operoi keväällä 2014 Krimin valloituksen.

Pesonen luetteli pitkän listan suomalaisten huippupoliitikkojen lausumia, joissa nousi esiin heidän käyttämänsä sana liittoutumattomuus. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ovat puhuneet Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, kun virallinen termi on sotilasliittoon kuulumaton.

Koska suomalaiset taplailevat terminologiassa, ei ole todellakaan kummallista, että näin käy ulkomailla. Kyse kun on myös sanoista, joille ei löydy suoria vastineita toisista kielistä.

 

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa, että ”huomioiden, kenelle Niinistö puhui, se on voinut olla hyvin selvä, valikoitu viesti kansainväliselle medialle ja ehkä jopa, miksei taas kerran, suomalaisille, että emme ole neutraali ja tässä on kaikki nämä syyt. Se oli muistutus siitä, että Suomen turvallisuuspolitiikka ja ulkopolitiikka on oikeasti muuttunut”.

On selvää, että puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on erheellistä, mutta niin ikään puhuminen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on hieman harhaanjohtavaa, koska sen yhdistää väkisinkin sotilasliittoon. Meillä on periaatteessa turvatakuut EU:n Lissabonin sopimuksen 42.7.-artiklan kautta, mutta ne ovat teoreettiset.

Olemme Salonius-Pasternakin sanoin joka tapauksessa ”militarily aligned”. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että olemme lukuisin sopimuksin sotilaallisesti suuntautuneita tai asemoituneita länteen. Joskin ilman todellisia turvatakuita, kuten entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen muistutti.

Se on kuitenkin parasta, mitä voi saada kuulumatta Natoon, johon kuuluvilla valtioilla turvatakuut kiistatta ovat.

]]>
6 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon#comments Kotimaa Turpo Wed, 15 Aug 2018 12:59:54 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259520-parasta-mita-voi-saada-kuulumatta-natoon
Kaaos, joka jäi tulematta http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259502-kaaos-joka-jai-tulematta <p>Vajaat kahdeksan kuukautta nelosta on saanut maitokaupoista. Vajaat kuusi kuukautta on saanut yökerhot myydä viinaa puoli tuntia pitempään ja muut paikat 1,5-2,5 tuntia omalla ilmoituksella.<br /><br />Lopputulos?<br /><br />Neljännen veroluokan alkoholituotteet ovat vallanneet kauppojen hyllytilasta aika niukan osuuden, lonkerot näyttelevät vahvaa osaa. Hintaero kolmosolueen siinä kolminkertainen, joten tältä pohjalta niukan invaasion ymmärtää. Vanha kuolematon totuus, että halvin lager-olut on myydyin, on voimassa edelleen.<br /><br />Nopea vilkaisu poisheitettyihin tölkkeihin ei tarjoa silmämääräisesti mitään merkittävää muutosta. Laivalta ja muista maista tuotujen pantittomien tölkkien osuus näyttää aavistuksen vähentyneen takavuosiin nähden. Hyvä niin, veroeurot jäävät kotimaahan maksakirroosien hoitoon.<br /><br />Vaan kuinkas kapakoiden aukioloaikojen muutos?<br /><br />En äkkiseltään muista vastaavaa tilannetta, mikä olisi säätelyn vapautumisen jälkeen tehnyt näin hiuksenhienoja muutoksia. Puoli kahdelta pilkkunsa antavat paikat antavat edelleen pilkkunsa puoli kaksi arkisin.<br /><br />Siellä viikonlopussa tultu vanhaan maksimiin, kyllä, luit oikein, vanhaan maksimiin, eli alkoholia anniskellaan puoli neljään asti. Eli nykyisen lain sallimaa maksimia, 04:ää, ei käytä laskujeni mukaan kuin pari paikkaa.<br /><br />Tämä on ehkä tämän vuoden vaikuttavimpia ilmiöitä vapaan markkinatalouden puolesta. Yrittäjät pitävät auki sen aikaa, mikä on liiketaloudellisesti kannattavaa. Mitään aukiolokartellia ei voi edes kuvitella, sillä anniskelupaikkojen omistuspohja on niin kirjava.<br /><br />Tulikuuma kesä on ollut aivan ideaali puistoissa ja rannoilla pussikaljoittelulle. Mitään silmitöntä piikkiä ei ole näkynyt ihmisten määrissä tai tyhjissä tölkeissä koko kesänä. Virallisia tilastoja toki odotellessa, mutta ensimmäiset viitteet alkoholinkulutuksen suunnasta olivat jo viime talvelta, kun maitokaupoista tuli palautetta, että juuri mitään heilahdusta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.</p><p>Raittiusväen ja erilaisten pekkapuskien kauhuskenaariot tuntuvat olevan entistä enemmän vailla pohjaa.<br /><br />Tässä nopea silmämääräinen arvio Seinäjoelta.<br /><br />Kuinkas muualla? Sana on vapaa kommenttikentässä.</p> Vajaat kahdeksan kuukautta nelosta on saanut maitokaupoista. Vajaat kuusi kuukautta on saanut yökerhot myydä viinaa puoli tuntia pitempään ja muut paikat 1,5-2,5 tuntia omalla ilmoituksella.

Lopputulos?

Neljännen veroluokan alkoholituotteet ovat vallanneet kauppojen hyllytilasta aika niukan osuuden, lonkerot näyttelevät vahvaa osaa. Hintaero kolmosolueen siinä kolminkertainen, joten tältä pohjalta niukan invaasion ymmärtää. Vanha kuolematon totuus, että halvin lager-olut on myydyin, on voimassa edelleen.

Nopea vilkaisu poisheitettyihin tölkkeihin ei tarjoa silmämääräisesti mitään merkittävää muutosta. Laivalta ja muista maista tuotujen pantittomien tölkkien osuus näyttää aavistuksen vähentyneen takavuosiin nähden. Hyvä niin, veroeurot jäävät kotimaahan maksakirroosien hoitoon.

Vaan kuinkas kapakoiden aukioloaikojen muutos?

En äkkiseltään muista vastaavaa tilannetta, mikä olisi säätelyn vapautumisen jälkeen tehnyt näin hiuksenhienoja muutoksia. Puoli kahdelta pilkkunsa antavat paikat antavat edelleen pilkkunsa puoli kaksi arkisin.

Siellä viikonlopussa tultu vanhaan maksimiin, kyllä, luit oikein, vanhaan maksimiin, eli alkoholia anniskellaan puoli neljään asti. Eli nykyisen lain sallimaa maksimia, 04:ää, ei käytä laskujeni mukaan kuin pari paikkaa.

Tämä on ehkä tämän vuoden vaikuttavimpia ilmiöitä vapaan markkinatalouden puolesta. Yrittäjät pitävät auki sen aikaa, mikä on liiketaloudellisesti kannattavaa. Mitään aukiolokartellia ei voi edes kuvitella, sillä anniskelupaikkojen omistuspohja on niin kirjava.

Tulikuuma kesä on ollut aivan ideaali puistoissa ja rannoilla pussikaljoittelulle. Mitään silmitöntä piikkiä ei ole näkynyt ihmisten määrissä tai tyhjissä tölkeissä koko kesänä. Virallisia tilastoja toki odotellessa, mutta ensimmäiset viitteet alkoholinkulutuksen suunnasta olivat jo viime talvelta, kun maitokaupoista tuli palautetta, että juuri mitään heilahdusta ei ole tapahtunut mihinkään suuntaan.

Raittiusväen ja erilaisten pekkapuskien kauhuskenaariot tuntuvat olevan entistä enemmän vailla pohjaa.

Tässä nopea silmämääräinen arvio Seinäjoelta.

Kuinkas muualla? Sana on vapaa kommenttikentässä.

]]>
16 http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259502-kaaos-joka-jai-tulematta#comments Kotimaa Alkoholilainsäädännön uudistus Pekka Puska Wed, 15 Aug 2018 01:29:54 +0000 Timo Ekman http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259502-kaaos-joka-jai-tulematta
Mitä yhteistä on Lapin poliisilla ja liito-oravalla? http://sannaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259493-mita-yhteista-on-lapin-poliisilla-ja-liito-oravalla <p>Mitä yhteistä on liito-oravalla ja Lapin poliisilla?</p><p>Vuonna 2017 niitä laskettiin olevan vain 292 yksilöä ja jäljelle jääneet joutuvat kohtuuttomien ympäristökuormitusten rasittamiksi. Heidän elinympäristönsä on kutistunut merkittävästi, eikä niitä havaita enää kuin harvakseltaan Ylä-Lapissa: 13&nbsp;600 neliökilometrin alueella ei ole rekisteröity enää yhtäkään yksilöä. Kuulostaako ikävältä? Niimpä. Lapin poliisi on jo uhanalainen ja tarvitsee tehokkaita suojelutoimia kannan säilymiseksi, ihan kuin liito-oravat.</p><p>Lapissa elettiin vuonna 2017 huikeaa matkailun supertalvea: Rovaniemellä kirjattiin rekisteröityjä yöpymisiä yhteensä 631&nbsp;000 kappaletta ja koko Lapissa 2&nbsp;909&nbsp;000 yöpymistä. Varsinkin sesonkiaikana Lapin kuntien väkimäärä on melkoinen! Upean matkailun kehityksen rinnalla poliisien määrä on puolestaan vähentynyt, sillä koko Lapin turvallisuuden ja rikostorjunnan varmistaa enää 292 poliisia.</p><p>Kuten kaikki tietävät, Enontekiöllä ja Utsjoella ei ole enää omia poliisipartioita eikä -virkoja, vaan Enontekiöllä poliisin tehtävät hoidetaan Muonion ja Kittilän toimesta. Utsjoella tapahtuviin hätätilanteisiin porhaltaa puolestaan partio Ivalosta (Inarin poliisiasemalta). Ylä-Lapin poliisittomuus rasittaa koko Lapin poliisiresursseja: mikäli Utsjoella tai Enontekiöllä tapahtuu keskivertovakava rikos, sitä lähtee todennäköisesti tutkimaan ja selvittämään rikospoliisit Rovaniemeltä.</p><p>Pitkät välimatkat kuulostavat lappilaisen korvaan tavalliselta, mutta mitäpä jos samat välimatkat suhteutettaisiin pääkaupunkiseudulle? Vastaavanlainen tilanne syntyisi, mikäli Helsingin keskustassa tapahtuisi uhkaava aseenkäyttötilanne ja tehtävälle lähetettäisiin poliisipartio Turusta (Utsjoki-Ivalo: 168 km). Tai miltä kuulostaisi, jos Helsingissä tapahtunutta henkirikosta määrättäisiin selvittämään Joensuun tai Vaasan rikospoliisit (Utsjoki-Rovaniemi: 453 km). Kiireelliselle tehtävälle Enontekiöön poliisipartio ajelee Muoniosta 80 kilometrin verran. Se on hieman enemmän, kuin Helsingin keskustassa olisi henkilö liikuskellut aseen kanssa ja poliisipartio Riihimäeltä lähtee salamana matkaan. (Enontekiö-Muonio: 80 km). Jos kuvitteellinen tilanne Helsingin keskustassa olisikin todella vakava ja vaatisikin useamman poliisipartion paikalle, ei hätää, tukipartio saadaan kyllä näppärästi Tampereelta (Enontekiö-Kittilä: 160 km).</p><p>En malta olla vielä havainnollistamatta pinta-alojen muodossa, kuinka suurista alueista me oikein puhumme:</p><p>Enontekiön pinta-ala on 8391 km&sup2;. Suhteutettuna se vastaa 66,6 kertaa Riihimäen kaupunkia. Turku mahtuisi Enontekiön alueelle 33,5 kertaa ja Espoo 25,4 kertaa. Utsjokikin vastaa 5372 neliökilometrin alueellaan 21 kertaa Turun kaupunkia.</p><p>Toki poliisien virkapaikkoja ja resursseja laskiessa pinta-alalla ja etäisyyksillä ei ole merkitystä. Joka tapauksessa sen seurauksena ihmishenget tai varallisuus eivät ole enää samanarvoisia joka puolella Suomea. Oikeusturva toteutuu epätasaisesti eri puolilla maatamme. Henkilöetsinnöissä ja rikostutkinnassa ensimmäiset minuutit ja tunnit ovat ratkaisevia. Rikostutkintaa on mahdotonta suorittaa laadukkaasti ja tuloksellisesti, jos ensimmäinen poliisipartio on paikalla vasta tuntien, jopa päivien kuluttua. Tai kuka kadonneen henkilön omainen haluaisi kuulla poliisilta, ettei etsintään juuri nyt kevään aikana voida kohdistaa resursseja, mutta voisiko omainen palata asiaan syksymmällä, kun silloin poliiseja on taas enemmän töissä?</p><p>No tapahtuuko Lapissa poliisia edellyttäviä tilanteita? Koko Lapin alueella poliisille annettiin 18&nbsp;907 tehtävää (v. 2017). Rovaniemen osuus tästä oli 7042 tehtävää. Enontekiöllä kaivattiin poliisia paikalle 244 kertaa ja Utsjoella 66 kertaa. Pääasiassa poliisi tuli varsin ripeästi paikalle! Kiireellisiksi luokitelluissa A-luokan tehtävissä (esim. väkivaltatilanteet) poliisi saapui turvaamaan tilannetta ja nappaamaan epäiltyjä kiinni Rovaniemellä 2353 kertaa, jolloin toimintavalmiusaika (TVA) oli keskimäärin 17,5 minuuttia. Kemissä poliisia kaivattiin kiireellisesti hätiin 947 kertaa ja &rdquo;maija&rdquo; kaartoi kohteeseen 20,1 minuutissa. Torniossa vastaavat luvut olivat 701 kertaa ja toimintavalmiusaika 21,1 minuuttia. Kuulostaa varsin kohtuusuoritukselta, kun miettii, millaisia kilometrimääriä partio saattaa joutua ajamaan.</p><p>Utsjoella ja Enontekiöllä ei kannata joutua poliisin apua edellyttävään tilanteeseen, ellei sinulla satu olemaan ylimääräistä aikaa. Utsjoella A-luokan kiireellisiin tehtäviin saatiin poliisi keskimäärin 85,4 minuutissa. Kaikki tehtävät huomioiden poliisipartio oli sidoksissa yhteen tehtävään jopa 252 minuuttia (tehtäväsidonnaisuusaika). Enontekiöllä puolestaan tarvittiin poliisia pikaisesti paikalle 81 kertaa, jolloin partio kurvasi näköpiiriin keskimäärin 88 minuutissa! Siis keskimäärin. Joskus partio oli valmiiksi lähempänä, joskus odotusaika oli tuotakin aikaa pidempi. Tehtäväsidonnaisuusaika oli 207 minuuttia. Kyse ei ole partion hitaudesta tai välinpitämättömyydestä, vaan välimatkoista ja partioiden vähyydestä.</p><p>Luettuna tämä saattaa ihmetyttää, mutta koettuna tyrmistyttää.</p><p>Lapin poliisin tilanne on perusoikeuksien ja oikeusperiaatteiden vastainen. Tutkinta-ajat venyvät ja rikostutkintaa joudutaan keskittämään kiireellisiin ja isoimpiin juttuihin. Pahimmillaan rikosjuttu kaatuu oikeudenkäynnissä vajavaiseen näyttöön tai muuhun prosessiväitteeseen, jota ei kerta kaikkiaan ehditty miettiä tai hoitaa tutkinnan aikana. Joskus se tavanomainen, tuntemattoman tekijän suorittama nakkikioskipahoinpitely on työssäkäyvälle veronmaksajalle ainutlaatuinen kokemus rikosprosessista, mutta kukaan ei muista tapahtumista 3 vuoden jälkeen. Syytteiden hylkääminen näytön puuttumisen vuoksi tai hätätilanteessa 3 tunnin poliisin odottelu tuskin lisää kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja oikeusvarmuuteen.</p><p>Olisi vähintäänkin perustuslain ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista, mikäli Lapin poliisilaitokselle osoitettaisiin määrärahat edes yhden poliisipartion palkkaamiseen kalustoineen sekä Utsjoelle että Enontekiölle. Kustannus on verraten pieni: noin 200&nbsp;000 euroa vuodessa /partio. Ylä-Lapin partiot voisivat teemaluontoisesti suorittaa ennaltaestävää rikostorjuntaa, erit. liikennevalvontaa, mutta myös suorittaa tutkintaa tai toimia tukipartiona Muonioon, Kittilään ja Ivaloon erityisesti matkailusesonkina. Turvattomuuden tunne, mikä alueen asukkailla tällä hetkellä on, on häpeänpilkku oikeusvaltiossamme.</p><p>Lappi on alueena ainutlaatuinen verrattuna muuhun Suomeen: upea luonto houkuttelee matkailijoita luontoon ja hiihtokeskuksiin, välimatkat ovat pitkät ja talviset olosuhteet ankarat ja haastavat. Huolehditaan siitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja oikeusturva toteutuu oikeusvaltiossamme. Huolehditaan siitäkin, että Lapin poliisi saa tehdä sitä työtä mikä sille kuuluu.</p> Mitä yhteistä on liito-oravalla ja Lapin poliisilla?

Vuonna 2017 niitä laskettiin olevan vain 292 yksilöä ja jäljelle jääneet joutuvat kohtuuttomien ympäristökuormitusten rasittamiksi. Heidän elinympäristönsä on kutistunut merkittävästi, eikä niitä havaita enää kuin harvakseltaan Ylä-Lapissa: 13 600 neliökilometrin alueella ei ole rekisteröity enää yhtäkään yksilöä. Kuulostaako ikävältä? Niimpä. Lapin poliisi on jo uhanalainen ja tarvitsee tehokkaita suojelutoimia kannan säilymiseksi, ihan kuin liito-oravat.

Lapissa elettiin vuonna 2017 huikeaa matkailun supertalvea: Rovaniemellä kirjattiin rekisteröityjä yöpymisiä yhteensä 631 000 kappaletta ja koko Lapissa 2 909 000 yöpymistä. Varsinkin sesonkiaikana Lapin kuntien väkimäärä on melkoinen! Upean matkailun kehityksen rinnalla poliisien määrä on puolestaan vähentynyt, sillä koko Lapin turvallisuuden ja rikostorjunnan varmistaa enää 292 poliisia.

Kuten kaikki tietävät, Enontekiöllä ja Utsjoella ei ole enää omia poliisipartioita eikä -virkoja, vaan Enontekiöllä poliisin tehtävät hoidetaan Muonion ja Kittilän toimesta. Utsjoella tapahtuviin hätätilanteisiin porhaltaa puolestaan partio Ivalosta (Inarin poliisiasemalta). Ylä-Lapin poliisittomuus rasittaa koko Lapin poliisiresursseja: mikäli Utsjoella tai Enontekiöllä tapahtuu keskivertovakava rikos, sitä lähtee todennäköisesti tutkimaan ja selvittämään rikospoliisit Rovaniemeltä.

Pitkät välimatkat kuulostavat lappilaisen korvaan tavalliselta, mutta mitäpä jos samat välimatkat suhteutettaisiin pääkaupunkiseudulle? Vastaavanlainen tilanne syntyisi, mikäli Helsingin keskustassa tapahtuisi uhkaava aseenkäyttötilanne ja tehtävälle lähetettäisiin poliisipartio Turusta (Utsjoki-Ivalo: 168 km). Tai miltä kuulostaisi, jos Helsingissä tapahtunutta henkirikosta määrättäisiin selvittämään Joensuun tai Vaasan rikospoliisit (Utsjoki-Rovaniemi: 453 km). Kiireelliselle tehtävälle Enontekiöön poliisipartio ajelee Muoniosta 80 kilometrin verran. Se on hieman enemmän, kuin Helsingin keskustassa olisi henkilö liikuskellut aseen kanssa ja poliisipartio Riihimäeltä lähtee salamana matkaan. (Enontekiö-Muonio: 80 km). Jos kuvitteellinen tilanne Helsingin keskustassa olisikin todella vakava ja vaatisikin useamman poliisipartion paikalle, ei hätää, tukipartio saadaan kyllä näppärästi Tampereelta (Enontekiö-Kittilä: 160 km).

En malta olla vielä havainnollistamatta pinta-alojen muodossa, kuinka suurista alueista me oikein puhumme:

Enontekiön pinta-ala on 8391 km². Suhteutettuna se vastaa 66,6 kertaa Riihimäen kaupunkia. Turku mahtuisi Enontekiön alueelle 33,5 kertaa ja Espoo 25,4 kertaa. Utsjokikin vastaa 5372 neliökilometrin alueellaan 21 kertaa Turun kaupunkia.

Toki poliisien virkapaikkoja ja resursseja laskiessa pinta-alalla ja etäisyyksillä ei ole merkitystä. Joka tapauksessa sen seurauksena ihmishenget tai varallisuus eivät ole enää samanarvoisia joka puolella Suomea. Oikeusturva toteutuu epätasaisesti eri puolilla maatamme. Henkilöetsinnöissä ja rikostutkinnassa ensimmäiset minuutit ja tunnit ovat ratkaisevia. Rikostutkintaa on mahdotonta suorittaa laadukkaasti ja tuloksellisesti, jos ensimmäinen poliisipartio on paikalla vasta tuntien, jopa päivien kuluttua. Tai kuka kadonneen henkilön omainen haluaisi kuulla poliisilta, ettei etsintään juuri nyt kevään aikana voida kohdistaa resursseja, mutta voisiko omainen palata asiaan syksymmällä, kun silloin poliiseja on taas enemmän töissä?

No tapahtuuko Lapissa poliisia edellyttäviä tilanteita? Koko Lapin alueella poliisille annettiin 18 907 tehtävää (v. 2017). Rovaniemen osuus tästä oli 7042 tehtävää. Enontekiöllä kaivattiin poliisia paikalle 244 kertaa ja Utsjoella 66 kertaa. Pääasiassa poliisi tuli varsin ripeästi paikalle! Kiireellisiksi luokitelluissa A-luokan tehtävissä (esim. väkivaltatilanteet) poliisi saapui turvaamaan tilannetta ja nappaamaan epäiltyjä kiinni Rovaniemellä 2353 kertaa, jolloin toimintavalmiusaika (TVA) oli keskimäärin 17,5 minuuttia. Kemissä poliisia kaivattiin kiireellisesti hätiin 947 kertaa ja ”maija” kaartoi kohteeseen 20,1 minuutissa. Torniossa vastaavat luvut olivat 701 kertaa ja toimintavalmiusaika 21,1 minuuttia. Kuulostaa varsin kohtuusuoritukselta, kun miettii, millaisia kilometrimääriä partio saattaa joutua ajamaan.

Utsjoella ja Enontekiöllä ei kannata joutua poliisin apua edellyttävään tilanteeseen, ellei sinulla satu olemaan ylimääräistä aikaa. Utsjoella A-luokan kiireellisiin tehtäviin saatiin poliisi keskimäärin 85,4 minuutissa. Kaikki tehtävät huomioiden poliisipartio oli sidoksissa yhteen tehtävään jopa 252 minuuttia (tehtäväsidonnaisuusaika). Enontekiöllä puolestaan tarvittiin poliisia pikaisesti paikalle 81 kertaa, jolloin partio kurvasi näköpiiriin keskimäärin 88 minuutissa! Siis keskimäärin. Joskus partio oli valmiiksi lähempänä, joskus odotusaika oli tuotakin aikaa pidempi. Tehtäväsidonnaisuusaika oli 207 minuuttia. Kyse ei ole partion hitaudesta tai välinpitämättömyydestä, vaan välimatkoista ja partioiden vähyydestä.

Luettuna tämä saattaa ihmetyttää, mutta koettuna tyrmistyttää.

Lapin poliisin tilanne on perusoikeuksien ja oikeusperiaatteiden vastainen. Tutkinta-ajat venyvät ja rikostutkintaa joudutaan keskittämään kiireellisiin ja isoimpiin juttuihin. Pahimmillaan rikosjuttu kaatuu oikeudenkäynnissä vajavaiseen näyttöön tai muuhun prosessiväitteeseen, jota ei kerta kaikkiaan ehditty miettiä tai hoitaa tutkinnan aikana. Joskus se tavanomainen, tuntemattoman tekijän suorittama nakkikioskipahoinpitely on työssäkäyvälle veronmaksajalle ainutlaatuinen kokemus rikosprosessista, mutta kukaan ei muista tapahtumista 3 vuoden jälkeen. Syytteiden hylkääminen näytön puuttumisen vuoksi tai hätätilanteessa 3 tunnin poliisin odottelu tuskin lisää kansalaisten luottamusta oikeusvaltioon ja oikeusvarmuuteen.

Olisi vähintäänkin perustuslain ja yhdenvertaisuusperiaatteen mukaista, mikäli Lapin poliisilaitokselle osoitettaisiin määrärahat edes yhden poliisipartion palkkaamiseen kalustoineen sekä Utsjoelle että Enontekiölle. Kustannus on verraten pieni: noin 200 000 euroa vuodessa /partio. Ylä-Lapin partiot voisivat teemaluontoisesti suorittaa ennaltaestävää rikostorjuntaa, erit. liikennevalvontaa, mutta myös suorittaa tutkintaa tai toimia tukipartiona Muonioon, Kittilään ja Ivaloon erityisesti matkailusesonkina. Turvattomuuden tunne, mikä alueen asukkailla tällä hetkellä on, on häpeänpilkku oikeusvaltiossamme.

Lappi on alueena ainutlaatuinen verrattuna muuhun Suomeen: upea luonto houkuttelee matkailijoita luontoon ja hiihtokeskuksiin, välimatkat ovat pitkät ja talviset olosuhteet ankarat ja haastavat. Huolehditaan siitä, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja oikeusturva toteutuu oikeusvaltiossamme. Huolehditaan siitäkin, että Lapin poliisi saa tehdä sitä työtä mikä sille kuuluu.

]]>
0 http://sannaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259493-mita-yhteista-on-lapin-poliisilla-ja-liito-oravalla#comments Kotimaa Tue, 14 Aug 2018 17:46:32 +0000 Sanna Luoma http://sannaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259493-mita-yhteista-on-lapin-poliisilla-ja-liito-oravalla
Onko Helsingin keskustassa asuminen kaikkien oikeus? http://tarikahsanullah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259430-onko-helsingin-keskustassa-asuminen-kaikkien-oikeus <p><a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005787872.html">Helsingin Sanomissa</a> otsikoitiin viikonloppuna hyvin siitä, miten kaupungin vuokra-asunnot ovat kuin lottovoittoja niissä asuville. Toki harmillista tässäkin lottovoitossa on se, että sen maksavat kaikki ne muut ketkä eivät näitä voittoja saa. Tämän subvention kustannukset ovat jo artikkelinkin lukujen perusteella satojen miljoonien eurojen luokkaa. Kyse on siis todella merkittävistä summista. Ongelmallista on se, että tämä valtava tulonsiirto ei ole löydettävissä kuntien tai valtion budjeteista lainkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi asumistuki. Aiheesta löytyy hyvin lisätietoa esimerkiksi <a href="https://vatt.fi/documents/2956369/3011993/VATT+Policy+Brief+3-2016/1e92c562-600a-412a-bec0-41c6f222451c">VATT:n Policy Briefistä</a>.</p><p>Tuettujen vuokra-asuntojen tulonsiirto on euromääräisesti sitä suurempi mitä lähempänä kallista kantakaupunkia vuokratalo sijaitsee. Tämä herättääkin perustellun kysymyksen: onko tuetuilla asunnoilla tarjottava mahdollisuus asua myös aivan keskustan tuntumassa?&nbsp;</p><p>Kaupungin asuntojen sijoittamista ympäri kaupunkia perustellaan segregaatiokehityksen estämisellä. Tästä tavoitteesta olen täysin samaa mieltä: asuntoja ei voida rakentaa esimerkiksi vain kaupungin itälaidalle. Tavoitteena tulee olla monimuotoisten asuinalueiden luominen, jossa sekä keskiluokan omistusasujat ja kaupungin vuokralaiset elävät sulassa sovussa. Sen sijaan tämän tavoitteen saavuttaminen ei millään muotoa vaadi sitä, että kaupungin asuntoja on myös kantakaupungissa, jossa valtaosa keskituloisistakaan ei voi asua.</p><p>Tutkimustulosten mukaan pienituloiset Helsingin kaupungin vuokralaiset asuvat keskimäärin köyhemmillä postinumeroalueilla ja rakennuksissa kuin muuten samanlaiset markkinahintaisissa vuokra-asunnoissa asuvat pienituloiset. Kaupungin vuokra-asunnoilla ei siis ole onnistuttu torjumaan segregaatiokehitystä.</p><p>Lisäksi tuetuissa asunnoissa on yksi merkittävä ongelma: vuokrasäästön kautta tarjottavia tulonsiirtoja kohdistuu huomattavasti myös hyvätuloisiin. Kaupunki siis maksaa myös sellaisten perheiden asumisesta, jotka voisivat aivan hyvin hankkia asuntonsa vapailta markkinoilta. Vaikka asumistuessa on omat ongelmansa, oheisen kuvion perusteella on selvää, että se kuitenkin kohdistuu paremmin tukea todella tarvitseville.</p><p>Verovaroin tuettuja vuokra-asuntoja tulisikin tarjota vain erityisryhmille - ei tavallisille keskituloisille. Lisäksi ei ole mitään syytä, miksi näiden asuntojen tulisi sijaita ydinkeskustassa, jolloin ne maksavat yhteiskunnalle eniten. Hyvinvointivaltiossa jokaisella tulee olla oikeus länsimaiset standardit täyttävään asumiseen, mutta ei Helsingin kantakaupungissa asumiseen.</p> Helsingin Sanomissa otsikoitiin viikonloppuna hyvin siitä, miten kaupungin vuokra-asunnot ovat kuin lottovoittoja niissä asuville. Toki harmillista tässäkin lottovoitossa on se, että sen maksavat kaikki ne muut ketkä eivät näitä voittoja saa. Tämän subvention kustannukset ovat jo artikkelinkin lukujen perusteella satojen miljoonien eurojen luokkaa. Kyse on siis todella merkittävistä summista. Ongelmallista on se, että tämä valtava tulonsiirto ei ole löydettävissä kuntien tai valtion budjeteista lainkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi asumistuki. Aiheesta löytyy hyvin lisätietoa esimerkiksi VATT:n Policy Briefistä.

Tuettujen vuokra-asuntojen tulonsiirto on euromääräisesti sitä suurempi mitä lähempänä kallista kantakaupunkia vuokratalo sijaitsee. Tämä herättääkin perustellun kysymyksen: onko tuetuilla asunnoilla tarjottava mahdollisuus asua myös aivan keskustan tuntumassa? 

Kaupungin asuntojen sijoittamista ympäri kaupunkia perustellaan segregaatiokehityksen estämisellä. Tästä tavoitteesta olen täysin samaa mieltä: asuntoja ei voida rakentaa esimerkiksi vain kaupungin itälaidalle. Tavoitteena tulee olla monimuotoisten asuinalueiden luominen, jossa sekä keskiluokan omistusasujat ja kaupungin vuokralaiset elävät sulassa sovussa. Sen sijaan tämän tavoitteen saavuttaminen ei millään muotoa vaadi sitä, että kaupungin asuntoja on myös kantakaupungissa, jossa valtaosa keskituloisistakaan ei voi asua.

Tutkimustulosten mukaan pienituloiset Helsingin kaupungin vuokralaiset asuvat keskimäärin köyhemmillä postinumeroalueilla ja rakennuksissa kuin muuten samanlaiset markkinahintaisissa vuokra-asunnoissa asuvat pienituloiset. Kaupungin vuokra-asunnoilla ei siis ole onnistuttu torjumaan segregaatiokehitystä.

Lisäksi tuetuissa asunnoissa on yksi merkittävä ongelma: vuokrasäästön kautta tarjottavia tulonsiirtoja kohdistuu huomattavasti myös hyvätuloisiin. Kaupunki siis maksaa myös sellaisten perheiden asumisesta, jotka voisivat aivan hyvin hankkia asuntonsa vapailta markkinoilta. Vaikka asumistuessa on omat ongelmansa, oheisen kuvion perusteella on selvää, että se kuitenkin kohdistuu paremmin tukea todella tarvitseville.

Verovaroin tuettuja vuokra-asuntoja tulisikin tarjota vain erityisryhmille - ei tavallisille keskituloisille. Lisäksi ei ole mitään syytä, miksi näiden asuntojen tulisi sijaita ydinkeskustassa, jolloin ne maksavat yhteiskunnalle eniten. Hyvinvointivaltiossa jokaisella tulee olla oikeus länsimaiset standardit täyttävään asumiseen, mutta ei Helsingin kantakaupungissa asumiseen.

]]>
23 http://tarikahsanullah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259430-onko-helsingin-keskustassa-asuminen-kaikkien-oikeus#comments Kotimaa Asumisen tuet Asumistuki Asumistukijärjestelmä Segregaatio Mon, 13 Aug 2018 12:59:13 +0000 Tarik Ahsanullah http://tarikahsanullah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259430-onko-helsingin-keskustassa-asuminen-kaikkien-oikeus
Avoin kirje Juha Sipilälle – tuomitse Soinin aborttikannanotto http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259419-avoin-kirje-juha-sipilalle-tuomitse-soinin-aborttikannanotto <p>Arvoisa Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Juha.</p><p>Lähestyn sinua näin avoimella kirjeellä, koska hallituksesi ministeri on ottanut jälleen kerran vapauksia, joita muillakaan hallitusta edustavilla herroilla ei ole eikä pidäkään olla, koska ministeri ei vaan voi lausua ihan mitä vain todeten, että ajatukset ovat henkilökohtaisia mielipiteitä ja vetoamalla sananvapauteensa.</p><p>Halusimme tai ei, ministerin toiminnalla työtehtävissään ja yksityiselämässään on suurempi painoarvo kuin tavallisella kansalaisella. Minusta ministeri on vahvasti sidottu Suomen viralliseen hallituksen linjaan abortista.</p><p>Hallituksesi ulkoministeri Timo Soinin abortin vastainen kannanotto ja aikaisempi osallistuminen työmatkalla aborttioikeutta vastustavalle marssille asettaa Soinin ja hallituksesi hyvin outoon asemaan.</p><p>Minusta on kaksinaamaista ja poliittista liturgiaa sanoa, että jokaisella on oikeus omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä ja vetäytyä näin vastuusta. Oikeus sananvapauteen on, mutta miten sitä käytetään, on oleellinen kysymys.</p><p>Sanot, että täytyy olla äärimmäisen tarkkana siinä, että esiinnytään yksityishenkilönä eikä ministerinä. Ihan oikeasti, miltä tämä näyttää ulospäin Suomessa ja ulkomailla. Tarkkuudesta on lipsuttu ja pahasti. Opposition ihmetys Soinin toiminnasta on aiheellista ja kerrankin oikeutettua.</p><p>Minusta ulkoministeri Soinin erivapaudet asettavat tyttöjen ja naisten oikeuksien edistämisen todella kummalliseen valoon.</p><p>En ymmärrä esimerkiksi tilannetta, jossa tyttö ja nainen joutuvat raiskatuksi ja abortti ei olisi mahdollista. Kyse on perustavaa laatua olevasta ihmisoikeus kysymyksestä, joka ei voi olla tulkinnallinen.</p><p>Nyt on jätettävä uskonnolliset intohimot syrjään ja kunnioitettava tyttöjen ja naisten oikeuksia.</p><p>Pyydän sinua Juha nöyrimmästi tuomitsemaan ulkoministeri Soinin abortin vastainen aborttikannanotto.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ystävällisesti,</p><p>&nbsp;</p><p>Alpi Ripatti</p><p>Keskustan Tikkurilan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja</p> Arvoisa Pääministeri ja Keskustan puheenjohtaja Juha.

Lähestyn sinua näin avoimella kirjeellä, koska hallituksesi ministeri on ottanut jälleen kerran vapauksia, joita muillakaan hallitusta edustavilla herroilla ei ole eikä pidäkään olla, koska ministeri ei vaan voi lausua ihan mitä vain todeten, että ajatukset ovat henkilökohtaisia mielipiteitä ja vetoamalla sananvapauteensa.

Halusimme tai ei, ministerin toiminnalla työtehtävissään ja yksityiselämässään on suurempi painoarvo kuin tavallisella kansalaisella. Minusta ministeri on vahvasti sidottu Suomen viralliseen hallituksen linjaan abortista.

Hallituksesi ulkoministeri Timo Soinin abortin vastainen kannanotto ja aikaisempi osallistuminen työmatkalla aborttioikeutta vastustavalle marssille asettaa Soinin ja hallituksesi hyvin outoon asemaan.

Minusta on kaksinaamaista ja poliittista liturgiaa sanoa, että jokaisella on oikeus omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiinsä ja vetäytyä näin vastuusta. Oikeus sananvapauteen on, mutta miten sitä käytetään, on oleellinen kysymys.

Sanot, että täytyy olla äärimmäisen tarkkana siinä, että esiinnytään yksityishenkilönä eikä ministerinä. Ihan oikeasti, miltä tämä näyttää ulospäin Suomessa ja ulkomailla. Tarkkuudesta on lipsuttu ja pahasti. Opposition ihmetys Soinin toiminnasta on aiheellista ja kerrankin oikeutettua.

Minusta ulkoministeri Soinin erivapaudet asettavat tyttöjen ja naisten oikeuksien edistämisen todella kummalliseen valoon.

En ymmärrä esimerkiksi tilannetta, jossa tyttö ja nainen joutuvat raiskatuksi ja abortti ei olisi mahdollista. Kyse on perustavaa laatua olevasta ihmisoikeus kysymyksestä, joka ei voi olla tulkinnallinen.

Nyt on jätettävä uskonnolliset intohimot syrjään ja kunnioitettava tyttöjen ja naisten oikeuksia.

Pyydän sinua Juha nöyrimmästi tuomitsemaan ulkoministeri Soinin abortin vastainen aborttikannanotto. 

 

 

Ystävällisesti,

 

Alpi Ripatti

Keskustan Tikkurilan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja

]]>
33 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259419-avoin-kirje-juha-sipilalle-tuomitse-soinin-aborttikannanotto#comments Kotimaa Abortti Juha Sipilä Timo Soini Mon, 13 Aug 2018 08:42:22 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259419-avoin-kirje-juha-sipilalle-tuomitse-soinin-aborttikannanotto
Presidentti Niinistön ilmoittamana Suomi on nyt sotilaallisesti liittoutunut http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut <p>Kirjoitin tämä kirjoituksen jo heinäkuun lopulla, mutta julkaisen sen vasta nyt. Aiheen ja sysäyksen tähän kirjoitukseen antoivat Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja presidentti Sauli Niinistön heinäkuiset lausumat.</p><p>Tein tässä välillä pienen kolmen kirjoituksen &rdquo;harhapolun&rdquo; kansanedustajien korotettuihin kulukorvauksiin asuntoasioissa, mutta nyt olen palannut perinteisiin kirjoitusaiheisiin, mikä saattaa olla joidenkin lukioiden mieleen.</p><p>Maanantaina 16.7.2018 presidentti Niinistö määritteli ensi kertaa presidentin julkisella lausumalla Suomen uudehkoa ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.</p><p>Tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu arvosteli Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) toukokuussa Suomen ja Ruotsin solmimaa aiesopimusta tai aiejulistusta Yhdysvaltojen kanssa.</p><p>Noilla kahdella asialla on yhteys.</p><p>Puolustusministeri Sergei Šoigu totesi tuolloin sanatarkasti:</p><p>&quot;<em>Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран.</em>&quot; (<a href="http://tass.ru/armiya-i-opk/5399285"><u>Тасс 24.7.2018</u></a>).<br /><br />Vapaasti suomennettuna:</p><p>&quot;<em>Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.</em>&rdquo;</p><p>Kirjoitin jo tuolloin heinäkuun lopulla asiaan liittyvän blogikirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusaiesopimus - mitä onkaan sovittu?</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258661-suomen-ruotsin-ja-yhdysvaltain-puolustusaiesopimus-mita-onkaan-sovittu"><u>US-blogi 25.7.2018</u></a>).</p><p>Palaan nyt tässä kirjoituksessa uudelleen teemaan, miksi Suomen osalta Šoigu lausui niin kuin lausui. Mikä osaltaan sai Šoigun lausumaan niin kuin lausui. Oliko presidentti Niinistön Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä lausutuilla sanoilla merkitystä Šoigun ulostuloon?</p><p>Helsingin Sanomien kolumnikirjoittaja Jarmo Mäkelä tulkitsi kirjoituksessaan otsikolla &rdquo;<em>Venäjän puolustusministeri lateli valheita Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä - puheilla voi olla synkkä tarkoitus</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005781310.html"><u>HS 6.8.2018</u></a>), ettei Šoigun väittämää sopimusta ole olemassa.</p><p>Ehkä meidän näkemänä Šoigun väittämää sopimusta ei ole olemassa, mutta ymmärrän Šoigun näkemystä Venäjän näkökulmasta. Venäjän lukee sopimuksen sisältöä ilman sen tarkkoja sanoja. Venäjä lukee sopimuksessa ennen kaikkea Suomen poliittista ja sotilaallista sitoutumista. Šoigun sanoja on tulkittava laajemmin. Kyse on Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, johon liittyvät Suomen ilmaukset ovat saaneet Venäjän nyt ärsyyntymään.</p><p>Presidentti Niinistö meneekin &rdquo;lepyttelemään&rdquo; presidentti Putinia nyt elokuussa Sotšiin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;****</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa </em><em>ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.</em>&rdquo; (<a href="https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1427398/Ratkaisujen+Suomi_FI_YHDISTETTY_netti.pdf"><u>Sipilän hallituksen hallitusohjelma 29.5.2015, julkaisusarja 10/2015</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Vuoden 2007 jälkeen Suomi ei ole enää käyttänyt termiä liittoutumattomuus kuvaamaan ulkopolitiikkaansa, kun taas Ruotsi käyttää sitä edelleen. Asia ilmaistaan yksinkertaises</em><em>ti niin, <u>ettei Suomi kuulu sotilasliittoon</u>.</em>&rdquo; (<a href="https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79159/IP1601374_UM_Nato-arvioFI_13371.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><u>Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>.</em>&rdquo; (<a href="http://www.finlandnato.org/public/download.aspx?ID=159271&amp;GUID=%7BB084DC8B-BF65-4B64-A1A7-7E5E108F0753%7D"><u>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 17.6.2016, julkaisusarja 7/2016</u></a>).</p><p>&rdquo;<em><u>Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa</u>, </em><em>joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää edelleen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.</em>&rdquo; (<a href="http://www.finlandnato.org/public/download.aspx?ID=167832&amp;GUID=%7BD1AC3E52-4766-4927-9594-44CE7F872CE9%7D"><u>Puolustusselonteko 16.2.2017, julkaisusarja 5/2017</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Shoigu </em><em>esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. Suomen asema <u>sotilaallisesti liittoutumattomana maana</u> on selkeä ja Suomi tekee itse turvallisuuspoliittiset valintansa.</em>&rdquo; (<a href="https://defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9412"><u>Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018</u></a>).</p><p>Suomen virallinen määritelmä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta on, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Tuota määritelmää ei tosin käytä edes valtionhallinto itse muuta kuin eduskunnassa käsitellyissä virallisissa asiakirjoissa, kuten selonteoissa. Puolustusministeriön edellä mainittu tiedote on yksi esimerkki, että &rdquo;<em>Suomi on sotilaallisesti liitoutumaton maa</em>&rdquo; -käsite elää vahvasti valtionhallinnossa.</p><p>Sotilaallisesti liittoutumaton -termiä on viljelty etenkin puolustushallinnon virkamieskunnassa näihin päiviin saakka.</p><p>Mikä ero sotilasliittoon kuulumattomalla maalla ja sotilaallisesti liittoutumattomalla maalla?</p><p>Suomennettuna: jos Suomi sanoo itseään sotilaallisesti liittoutumattomaksi, niin se on sotilaallisesti liittoutumaton kaikilla määritteillä eikä asema mahdollistaisi Suomelle edes osallistumista EU:n puitteissa tapahtuvaan sotilaalliseen liittoutumiseen. Jos Suomi määrittelee itsensä puolestaan sotilasliittoon kuulumattomaksi, se ei voi olla sotilasliiton jäsen, mutta sotilaallisesti liittoutunut puolustussopimustensa ja EU:n kautta. EU:ta ei toistaiseksi määritellä sotilasliitoksi. Tuo määritelmä evää Suomelta vain Nato-jäsenyyden.</p><p>99,9 prosenttia maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä tekevistä politiitikoista tai ulko- ja turvallisuuspolitikkaa ammatikseen tutkivista Suomen ulkopuolella tuskin tuota eroa tietävät, kun puhutaan muiden maiden reagoinnista noiden kahden politiikan mukaisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tai puolustuspoliittisiin toimiin.</p><p>Sotilaallisesti liittoutumattomaton -määritelmä ei kuitenkaan ole presidentti Niinistön heinäkuisten julkisten sanojen jälkeen enää voimassa. Tosiasiassa se ei ole ollut voimassa vuoden 2013 jälkeen, mutta nyt presidentiltä tuli selkeä vahvistus. Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Vaikka Nato-selvityksen neljä tekijää toteaakin, että Suomi olisi määrittelyt olevansa sotilasliittoon kuulumaton maa jo vuonna 2007, niin vielä vuoden 2009 Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (<a href="https://vnk.fi/documents/10616/622958/J1109_Suomen+turvallisuus-+ja+puolustuspolitiikka.pdf/ebe78430-c2a9-4e01-8b5a-638fc51871e7?version=1.0"><u>Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteko, julkaisusarja 11/2009</u></a>) toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Selonteko muun muassa kirjaa: &rdquo;<em>&hellip;Suomi <u>ei voi käyttää</u> sotilaallisen puolustuksensa suunnittelun perusteena <u>ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea</u>.</em>&rdquo;</p><p>Suomalaispoliitikoille Suomi on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Ei ole eroa, onko poliitikko kansanedustajana oppositiossa vai hallituksessa. Myös istuvat ministerit nimeävät Suomen edelleen liittoutumattomaksi maaksi.</p><p>Määritteet ovat siis poliitikoillamme ihan sekaisin.</p><p>&rdquo;<em>Tämä tasapaino on meille ehdottoman tärkeää, ja siihen tasapainoon kuuluu, että meillä on Nato-maita tuolla eteläpuolella, ja Ruotsin kanssa me olemme <u>sotilaallisesti liittoutumattomia</u> - tämän tasapainon häiriintyminen tekisi tilaa jollekin muulle.</em>&rdquo;, nykyinen pääministeri Juha Sipilä lausui vielä kuukausi sitten (<a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201807172201079570_pi.shtml"><u>IL 17.7.2018</u></a>).</p><p>&rdquo;<em>Näen asian niin, että puolustusministerin velvollisuus on tehdä kaikkensa <u>sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen</u> oman vahvan puolustuksen eteen.</em>&rdquo;, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö lausui vielä reilu kuukausi sitten (<a href="https://www.verkkouutiset.fi/puolustusministeri-vastaa-li-anderssonille-suomi-hankki-parhaat-mahdolliset-aseet/"><u>Verkkouutiset 6.7.2018</u></a>)</p><p>&rdquo;<em>Mielenkiintoista on, että <u>sotilaallisesti liittoutumaton Suomi</u> on tehnyt toisenlaisen linja&shy;ratkaisun kuin läntinen naapurinsa</em>.&rdquo;, nykyinen kansanedustaja ja puoluejohtaja Li Andersson lausui vielä vajaa vuosi sitten (<a href="https://demokraatti.fi/li-anderson-suomi-paatyi-toiseen-ratkaisuun-kuin-naapurinsa/"><u>Demokraatti 15.9.2017</u></a>). Toisenlaisen ratkaisun tekemisessä Andersson viittaa, ettei Suomi allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta kuten Itävalta, Ruotsi, Irlanti, Kypros ja Malta, jotka Andersson määrittelee kirjoituksessa sotilasliittoon kuulumattomiksi maiksi toisin kuin Suomen.</p><p>&rdquo;<em>Suomen puolustus perustuu omaan kansalliseen puolustusratkaisuun ja <u>sotilaalliseen liittoutumattomuuteen</u>.</em>&rdquo; ja &rdquo;<em><u>Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan</u> [= Suomen ja Ruotsin] yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois.</em>&rdquo;, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui vielä reilu vuosi sitten (<a href="https://tuomioja.org/blogi/2017/05/suurin-uhkamme-kestamaton-kehitys/"><u>Tuomioja.org 1.5.2017</u></a>).</p><p>Vastaavia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Vaikka Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, Sipilän hallituksen ministerit ja jopa pääministeri itse määrittelee Suomen edelleen sotilaallisesti liittoutumattomaksi vastoin hallitusohjelmaa.</p><p>Ei ihme, että ulkomailla ollaan näistä kannanotoista täysin sekaisin - myös Venäjällä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Nykyisen hallituksen ministereistä ulkoministeri Soini on poikkeus. Nykyinen ulkoministeri ja entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ei ole nimittänyt Suomea vuosiin sotilaallisesti liittoutumattomaksi, mistä kertoo hyvin Ylen juttu otsikolla &rdquo;<em>Soini liittoutumattomuudesta: &rsquo;Sitä ei enää ole&rsquo;</em>&quot; vuoden 2013 alkupuolella (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-6629411"><u>Yle 6.5.2013</u></a>).</p><p>Timo Soini oli tuolloin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunta oli annattanut 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=uavm+1/2013"><u>Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp</u></a>), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista.</p><p><u>Ulkoasiainvaliokunta määritteli siis 26.4.2013, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.</u> Asiasta ei tuolloin noussut Suomessa kummoista mekkalaa, mikä on poikkeuksellista. Asia meni läpi myös täysistunnossa.</p><p>Suomen liittoutumattomuusasian käsittelyyn liittyen kansanedustaja Markus Mustajärvi, joka tunnetaan armottomana Nato-kriitikkona, esitti eduskunnan 8.5.2013 eduskunnalle ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja valtioneuvoston Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 -selonteon täysistuntokäsittelyn pohjalta päätettäväksi (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=ptk+50/2013"><u>Täysistunnon pöytäkirja&nbsp;50/2013 vp</u></a>), että:</p><p>&rdquo;<em>Eduskunta toteaa, että Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen</em>&rdquo;.</p><p>Mustajärven ehdotus sai 149 ei-ääntä ja 3 kyllä-ääntä.</p><p>Monet ei-äänestäjät - melkeinpä kaikki jotain poliittista asemaa omaavat - ovat nimenneet tuon äänestyksen ja muiden asiaan liittyvien äänestysten jälkeen Suomen edelleen sotilaallisesti liitoutumattomaksi muistamatta omaa napinpainallusta 8.5.2013. Nuo 149 nimeä, joiden mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut, voida käydä lukemassa eduskunnan sivuilta (<a href="https://www.eduskunta.fi/FI/Vaski/sivut/aanestys.aspx?aanestysnro=4&amp;istuntonro=50&amp;vuosi=2013"><u>Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05</u></a>).</p><p>Äänestyksessä Juha Sipilä ja Jussi Niinistö äänestivät, ettei Suomi enää ole liittoutumaton vaan liittoutunut eikä olisi liittoutumaton niin kauan kuin ei ole sotilasliiton jäsen. Erkki Tuomioja oli poissa istunnosta ja äänestyksestä.</p><p>Välillä kansanedustajien toiminnan epäloogisuudella ei ole mitään rajoja sanojen ja tekojen välillä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Presidentti Niinistö vahvisti Suomen uuden turvallisuuspoliittisen aseman selkeästi presidentti Donald Trumpin ja presidentti Vladimir Putinin Helsinki-tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 16.7.2018 klo 20.00 alkaen.</p><p>&rdquo;<em>If country is EU member, NATO partner, a country with <u>agreements of defence security</u> with USA, UK and Sweden is neutral, so let it be. But then almost all the countries in the world are neutral</em> (<a href="https://areena.yle.fi/1-50005410"><u>Yle Areena, 1.01-1.25)</u></a>.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Jos maa on EU:n jäsenmaa, Nato-kumppani sekä maa, jolla on <u>puolustusyhteistyösopimus</u> Yhdysvaltojen Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa, on puolueeton, niin olkoon sitten. Mutta silloin kaikki maailman maat ovat puolueettomia.</em>&rdquo;</p><p><em>NATO partner</em> sanojen edessä on määrite, josta ei saa selvää, mitä presidentti Niinistö tarkoittaa. Jokainen voi käydä kuuntelemissa nauhan ja arvuutella kahden englanninkielisen sanan sisältöä.</p><p>Niinistö siis totesi, ettei Suomi ole puolueeton tai liittoutumaton kolmen erillisen sopimuskokonaisuuden pohjalta. Nuo kolme sopimuskokonaisuutta muodostuvat EU:sta, Nato-kumppanuudesta ja puolustusyhteistyösopimuksista, joista yksi on toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä solmittu ja joka joutui Šoigun silmätikuksi.</p><p>Suomalaiset suomentavat mielellään englannin kielen neutral- tai neutrality-sanojen merkitystä liittoutumattomuudella eikä puolueettomuudella.</p><p>Niinistön ilmoitus on sinänsä todettu ennenkin, mutta se on ollut sidottuna vain Suomen EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen, ei kuitenkaan nyt ilmoitettuun kolmanteen sopimuskokonaisuuteen.</p><p>Nyt Niinistö ei ole sitonut Suomen liittoutumista vain EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen vaan myös <u>sotilaallisiin</u> puolustusyhteistyösopimuksiin Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa.</p><p>Tuo on se uusi määrite, joka varmistaa Suomen sotilaallisen liittoutumiskäsitteen presidentin ilmoittamana.</p><p>Niinistön käyttämä <em>agreements of defence security</em> -määritelmä on hieman epätarkka, mutta tarkoittanee Suomen solmimia statement of intent- tai memorandum of understanding -sopimuksia.</p><p>Niinistö tulkitsee siis kuitenkin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa puolustusyhteistyössä allekirjoitetut asiakirjat sopimuksiksi (agreement) eikä vain julistuksiksi (statement). Englannin kielen memorandum-sana on puolestaan sopimuksellinen pöytäkirja, joka ei kuitenkaan edellytä oikeudellista sitoumusta.</p><p>Nuo Niinistön mainitsemat sopimukset ovat Suomen ja Iso-Britannian solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/3634/FIN-UK.pdf"><u>Framework Arrangement for British-Finnish Defence Co-operation</u></a>), Suomen ja Yhdysvaltain solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/3543/Statement_of_Intent.pdf"><u>Statement of Intent between The United States of America and Finland</u></a>), Suomen ja Ruotsin solmima sopimus (<a href="https://www.government.se/49fcef/globalassets/government/dokument/forsvarsdepartementet/2018/mou-finnish-swedish-defence-cooperation-20180625-signerad.pdf"><u>Memorandum of Understanding between Finland and Sweden on defence cooperation</u></a>) sekä Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain&nbsp; solmima sopimus (<a href="https://www.defmin.fi/files/4231/Trilateral_Statement_of_Intent.pdf"><u>Trilateral Statement of Intent</u></a>).</p><p>Suomella on muita vastaavanlaisia sopimuksia mm. Viron ja Saksan kanssa.</p><p>Kun Niinistö on nuo nimennyt sopimuksiksi, myös meidän muiden on syytä nimetä ne sopimuksiksi eikä esimerkiksi julistuksiksi.</p><p>Presidentti Niinistö on siis nyt linjannut, että kyseiset sopimukset tekevät Suomesta osaltaan liittoutuneen. Ne tekevät Suomesta sotilaallisesti liittoutuneen, koska kaikki em. sopimukset ovat sotilaallisia kuten liityntäsopimus Natoon myös olisi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>On ymmärrettävää, että Venäjä reagoi puolustusministeri Sergei Šoigun suulla vain kahdeksan päivää Niinistön sanojen jälkeen. Niinistön sanat antoivat konkreettisen syyn Venäjälle arvostella Suomea sitoutumisesta Yhdysvaltain kanssa sotilaallisella sopimuksella.</p><p>Suomi on kiivaasti kiistänyt puolustusministeri Sergei Šoigun näkemykset mm. edellä tässä kirjoituksessa mainitussa puolustusministeriön tiedotteessa (<a href="https://defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet?9_m=9412"><u>Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018</u></a>).</p><p>Tiedotteeseen on mm. kirjattu:</p><p><em>&rdquo;Suomella ei ole <u>täysimääräistä</u> pääsyä Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, toisin kuin Šoigu väittää. Natolla ei myöskään ole <u>rajoittamatonta</u> pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle <u>edellyttää lupaa </u>lupaviranomaiselta eli <u>Puolustusvoimilta</u>. Lupakäsittely on aina tapauskohtainen ja harkinnanvarainen.</em>&rdquo;</p><p>Suomella on siis pääsy Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, mutta ei täysimääräistä kuten Nato-mailla.</p><p>Nato pääsee Suomen aluevesille ja ilmatilaan Suomen Puolustusvoimien luvalla. Siihen ei tarvita eduskunnan lupaa vaan vain Puolustusvoimien lupa riittää.</p><p>Jarmo Mäkelä on Helsingin Sanomissa suomentanut Šoigun sanoja seuraavasti (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005781310.html"><u>HS 6.8.2018</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Toukokuussa solmittiin sopimus, joka <u>avaa</u> niille täydellisen osallistumisen Naton harjoituksiin ja kyvyn käyttää sen komento-, valvonta- ja asejärjestelmiä. Vastavuoroisesti Nato sai täydet oikeudet käyttää niiden ilmatilaa ja aluevesiä</em>&rdquo;.</p><p>Jos Šoigu olisi jättänyt <em>täydellisen</em>- ja <em>täydet</em>-sanat pois, lauseet olisivat virheettömät suomennettuna.</p><p>Itse käytin hieman toisenlaista suomennosta, mutta kyse on vain sanavalinnoista, ei lauseiden merkityksestä.</p><p>Šoigun ensimmäinen lause on sinänsä totta itseasiassa myös<em> täydellisen</em>-sanan kanssa. Avainsana suomennoksessa on &quot;avaa&quot;, mikä tarkoittaa, ettei asiaa ole itse sopimuksessa, mutta sopimus avaa mahdollisuuden.</p><p>Suomi on siis ilmoittanut, että Natolle annetaan mahdolliset oikeudet käyttää maan ilmatilaa ja aluevesiä tapauskohtaisesti. Jokainen tapaus ja pyyntö käsitellään siis erikseen ja tehdään yksittäinen päätös. Asia ja sen toimintaperiaate on käyty läpi sopimuksen teon yhteydessä, vaikka se ei ole kirjattuna paperille.</p><p>Puolustusministeriön kirjaus &rdquo;<em>Natolla ei myöskään ole <u>rajoittamatonta</u> pääsyä...</em>&rdquo; tarkoittaa, että Natolla on pääsy, mutta se on rajoitettu. Rajoitus rajoittamattomalle pääsylle on se, että Puolustusvoimien pitää antaa pääsylle lupa. Luvan antaa siis poliittisen päätännän ulkopuolinen sotilasorganisaatio - Puolustusvoimat - sotilaallisin perustein.&nbsp;</p><p>Suomennettuna, mistä on kyse ja mistä Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ovat sopineet: kriisi- ja sotatilanteessa Nato toimisi myös Suomen ja Ruotsin aluevesillä ja ilmatilassa saatuaan ensiksi luvan Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimilta. Suomen ja Ruotsin komento-, valvonta- ja viestintäjärjestelmät liitettäisiin Naton vastaaviin. Suomi ja Ruotsi olisivat täysin integroituja Natoon, mutta ilmeisesti Naton maajoukkojen saapumisesta Suomen maaperälle ei ole sovittu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;****</p><p>Käsitän sinänsä, että tuo kaikki&nbsp;on ärsyttänyt Venäjää. Venäjän reagointi heidän näkökulmasta on ymmärrettävää. Suomen poliittinen päätäntä on jätetty taka-alalle ja päätöksiä tekee Puolustusvoimat sotilaallisista lähtökohdista. Venäjä tulkitsee, että Suomi kyllä antaa aina Natolle oikeudet, jos Nato niitä kysyy tapauskohtaisesti. Kyse on nimellisestä päätäntäkuviosta.</p><p>Miettikääpä, jos vastaava järjestely ja sopimus olisi Venäjän ja Valko-Venäjän välillä. Miten me sen tulkitsisimme? Aivan vastaavasti kuin Venäjä toukokuista Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta.</p><p>Suomessa presidentti Niinistön hyvin tärkeitä sanoja 16.7.2018 ei ole paljonkaan kommentoitu. Ei ollenkaan. On vain kiistetty Šoigun sanomiset. Sen sijaan Venäjällä Niinistön sanoihin on kiinnitetty huomiota, kun taustalla on tuo toukokuinen sopimus, johon Niinistö viittasi 16.7.2018.</p><p>Suomi on nyt käytännössä Naton jäsen saamatta 5. artiklan turvatakuita. Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen toukokuinensopimus on merkityksellinen tuon kuvan syntymisessä Venäjällä.</p><p>Eduskunnan alainen Suomen Ulkopoliittinen instituutti oli kansainvälisessä lehdistössä määrittelyt jo aikaisemmin Suomen sotilaallisesti liittoutuneeksi tutkijansa suulla:</p><p>&ldquo;<em>&rsquo;Finland is not politically, economically or militarily neutral,&rsquo; said Charly Salonius-Pasternak, a researcher at the Finnish Institute for International Affairs.</em>&rdquo; (<u><a href="http://www.globaltimes.cn/content/1108868.shtml">Global Times 29.6.2018</a></u>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>&rsquo;Suomi ei ole poliittisesti, taloudellisesti eikä sotilaallisesti liittoutumaton&rsquo; sanoi Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.</em>&rdquo;</p><p>Suomen valtionhallinon ja suomalaispoliitikkojen on nyt syytä käyttää Suomelle yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista määritelmää:</p><p>Suomi on sotilaallisesti liittoutunut maa.</p><p>Olen Suomen Nato-jäsenyyden ja Suomen sotilaallisen liittoutumisen kannattaja, jos tämän kirjoituksen perusteella jollekin se on epäselvää. Olen tyytyväinen näiden pienten askelten politiikkaan kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. Näin Suomen Nato-jäsenyydelle vastahakoinen kansa saadaan kääntymään pikkuhiljaa.</p> Kirjoitin tämä kirjoituksen jo heinäkuun lopulla, mutta julkaisen sen vasta nyt. Aiheen ja sysäyksen tähän kirjoitukseen antoivat Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigun ja presidentti Sauli Niinistön heinäkuiset lausumat.

Tein tässä välillä pienen kolmen kirjoituksen ”harhapolun” kansanedustajien korotettuihin kulukorvauksiin asuntoasioissa, mutta nyt olen palannut perinteisiin kirjoitusaiheisiin, mikä saattaa olla joidenkin lukioiden mieleen.

Maanantaina 16.7.2018 presidentti Niinistö määritteli ensi kertaa presidentin julkisella lausumalla Suomen uudehkoa ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa.

Tiistaina 24.7.2018 Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu arvosteli Venäjän puolustusministeriön kokouksessa (Заседание Коллегии Минобороны России) toukokuussa Suomen ja Ruotsin solmimaa aiesopimusta tai aiejulistusta Yhdysvaltojen kanssa.

Noilla kahdella asialla on yhteys.

Puolustusministeri Sergei Šoigu totesi tuolloin sanatarkasti:

"Вызывает беспокойство втягивание в натовские структуры Финляндии и Швеции. В мае подписан договор, предусматривающий их полноправное участие в учениях альянса и возможность использования его систем управления войсками и оружием. Взамен НАТО получило беспрепятственный доступ в воздушное пространство и территориальные воды этих стран." (Тасс 24.7.2018).

Vapaasti suomennettuna:

"Suomen ja Ruotsin sitoutuminen Naton rakenteisiin on huolestuttavaa. Toukokuussa maat allekirjoittivat sopimuksen, jossa tarjotaan täydellinen osallistumismahdollisuus liittoutuman [= Naton] harjoituksiin ja mahdollisuus käyttää Naton komento- ja valvontajärjestelmiä [Suomen ja Ruotsin] joukkoja ja aseistusta varten. Vastineeksi Nato saa vapaan pääsyn näiden maiden ilmatilaan ja aluevesille.

Kirjoitin jo tuolloin heinäkuun lopulla asiaan liittyvän blogikirjoituksen otsikolla ”Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain puolustusaiesopimus - mitä onkaan sovittu?” (US-blogi 25.7.2018).

Palaan nyt tässä kirjoituksessa uudelleen teemaan, miksi Suomen osalta Šoigu lausui niin kuin lausui. Mikä osaltaan sai Šoigun lausumaan niin kuin lausui. Oliko presidentti Niinistön Trump-Putin-tapaamisen yhteydessä lausutuilla sanoilla merkitystä Šoigun ulostuloon?

Helsingin Sanomien kolumnikirjoittaja Jarmo Mäkelä tulkitsi kirjoituksessaan otsikolla ”Venäjän puolustusministeri lateli valheita Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä - puheilla voi olla synkkä tarkoitus” (HS 6.8.2018), ettei Šoigun väittämää sopimusta ole olemassa.

Ehkä meidän näkemänä Šoigun väittämää sopimusta ei ole olemassa, mutta ymmärrän Šoigun näkemystä Venäjän näkökulmasta. Venäjän lukee sopimuksen sisältöä ilman sen tarkkoja sanoja. Venäjä lukee sopimuksessa ennen kaikkea Suomen poliittista ja sotilaallista sitoutumista. Šoigun sanoja on tulkittava laajemmin. Kyse on Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta, johon liittyvät Suomen ilmaukset ovat saaneet Venäjän nyt ärsyyntymään.

Presidentti Niinistö meneekin ”lepyttelemään” presidentti Putinia nyt elokuussa Sotšiin.

                                                                             ****

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.” (Sipilän hallituksen hallitusohjelma 29.5.2015, julkaisusarja 10/2015).

Vuoden 2007 jälkeen Suomi ei ole enää käyttänyt termiä liittoutumattomuus kuvaamaan ulkopolitiikkaansa, kun taas Ruotsi käyttää sitä edelleen. Asia ilmaistaan yksinkertaisesti niin, ettei Suomi kuulu sotilasliittoon.” (Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista 29.4.2016).

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa.” (Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 17.6.2016, julkaisusarja 7/2016).

Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää edelleen mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.” (Puolustusselonteko 16.2.2017, julkaisusarja 5/2017).

Shoigu esittää virheellisesti, että Suomea ollaan vetämässä mukaan Natoon. Suomen asema sotilaallisesti liittoutumattomana maana on selkeä ja Suomi tekee itse turvallisuuspoliittiset valintansa.” (Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018).

Suomen virallinen määritelmä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asemasta on, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa. Tuota määritelmää ei tosin käytä edes valtionhallinto itse muuta kuin eduskunnassa käsitellyissä virallisissa asiakirjoissa, kuten selonteoissa. Puolustusministeriön edellä mainittu tiedote on yksi esimerkki, että ”Suomi on sotilaallisesti liitoutumaton maa” -käsite elää vahvasti valtionhallinnossa.

Sotilaallisesti liittoutumaton -termiä on viljelty etenkin puolustushallinnon virkamieskunnassa näihin päiviin saakka.

Mikä ero sotilasliittoon kuulumattomalla maalla ja sotilaallisesti liittoutumattomalla maalla?

Suomennettuna: jos Suomi sanoo itseään sotilaallisesti liittoutumattomaksi, niin se on sotilaallisesti liittoutumaton kaikilla määritteillä eikä asema mahdollistaisi Suomelle edes osallistumista EU:n puitteissa tapahtuvaan sotilaalliseen liittoutumiseen. Jos Suomi määrittelee itsensä puolestaan sotilasliittoon kuulumattomaksi, se ei voi olla sotilasliiton jäsen, mutta sotilaallisesti liittoutunut puolustussopimustensa ja EU:n kautta. EU:ta ei toistaiseksi määritellä sotilasliitoksi. Tuo määritelmä evää Suomelta vain Nato-jäsenyyden.

99,9 prosenttia maailman ulko- ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä tekevistä politiitikoista tai ulko- ja turvallisuuspolitikkaa ammatikseen tutkivista Suomen ulkopuolella tuskin tuota eroa tietävät, kun puhutaan muiden maiden reagoinnista noiden kahden politiikan mukaisiin Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin tai puolustuspoliittisiin toimiin.

Sotilaallisesti liittoutumattomaton -määritelmä ei kuitenkaan ole presidentti Niinistön heinäkuisten julkisten sanojen jälkeen enää voimassa. Tosiasiassa se ei ole ollut voimassa vuoden 2013 jälkeen, mutta nyt presidentiltä tuli selkeä vahvistus. Suomi on sotilaallisesti liittoutunut.

                                                                             ****

Vaikka Nato-selvityksen neljä tekijää toteaakin, että Suomi olisi määrittelyt olevansa sotilasliittoon kuulumaton maa jo vuonna 2007, niin vielä vuoden 2009 Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon (Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteko, julkaisusarja 11/2009) toimintalinjan mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Selonteko muun muassa kirjaa: ”…Suomi ei voi käyttää sotilaallisen puolustuksensa suunnittelun perusteena ulkopuolelta saatavaa sotilaallista tukea.

Suomalaispoliitikoille Suomi on edelleen sotilaallisesti liittoutumaton maa. Ei ole eroa, onko poliitikko kansanedustajana oppositiossa vai hallituksessa. Myös istuvat ministerit nimeävät Suomen edelleen liittoutumattomaksi maaksi.

Määritteet ovat siis poliitikoillamme ihan sekaisin.

Tämä tasapaino on meille ehdottoman tärkeää, ja siihen tasapainoon kuuluu, että meillä on Nato-maita tuolla eteläpuolella, ja Ruotsin kanssa me olemme sotilaallisesti liittoutumattomia - tämän tasapainon häiriintyminen tekisi tilaa jollekin muulle.”, nykyinen pääministeri Juha Sipilä lausui vielä kuukausi sitten (IL 17.7.2018).

Näen asian niin, että puolustusministerin velvollisuus on tehdä kaikkensa sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen oman vahvan puolustuksen eteen.”, nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö lausui vielä reilu kuukausi sitten (Verkkouutiset 6.7.2018)

Mielenkiintoista on, että sotilaallisesti liittoutumaton Suomi on tehnyt toisenlaisen linja­ratkaisun kuin läntinen naapurinsa.”, nykyinen kansanedustaja ja puoluejohtaja Li Andersson lausui vielä vajaa vuosi sitten (Demokraatti 15.9.2017). Toisenlaisen ratkaisun tekemisessä Andersson viittaa, ettei Suomi allekirjoittanut ydinasekieltosopimusta kuten Itävalta, Ruotsi, Irlanti, Kypros ja Malta, jotka Andersson määrittelee kirjoituksessa sotilasliittoon kuulumattomiksi maiksi toisin kuin Suomen.

Suomen puolustus perustuu omaan kansalliseen puolustusratkaisuun ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.” ja ”Kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan [= Suomen ja Ruotsin] yhteistyö ei tähtää kahdenväliseen puolustusliittoon, vaikka sitä mahdollisuutta ei pidemmällä tähtäyksellä tule sulkea pois.”, entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja lausui vielä reilu vuosi sitten (Tuomioja.org 1.5.2017).

Vastaavia esimerkkejä löytyy pilvin pimein. Vaikka Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, Sipilän hallituksen ministerit ja jopa pääministeri itse määrittelee Suomen edelleen sotilaallisesti liittoutumattomaksi vastoin hallitusohjelmaa.

Ei ihme, että ulkomailla ollaan näistä kannanotoista täysin sekaisin - myös Venäjällä.

                                                                             ****

Nykyisen hallituksen ministereistä ulkoministeri Soini on poikkeus. Nykyinen ulkoministeri ja entinen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ei ole nimittänyt Suomea vuosiin sotilaallisesti liittoutumattomaksi, mistä kertoo hyvin Ylen juttu otsikolla ”Soini liittoutumattomuudesta: ’Sitä ei enää ole’" vuoden 2013 alkupuolella (Yle 6.5.2013).

Timo Soini oli tuolloin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Ulkoasiainvaliokunta oli annattanut 26.4.2013 valmistuneen mietinnön (Ulkoasiainvaliokunnan mietintö UaVM 1/2013 vp), joka toteaa monipolvisesti, että Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ei käytännössä ole enää täysin mahdollista, koska Suomi on riippuvainen monista yhteistyömuodoista.

Ulkoasiainvaliokunta määritteli siis 26.4.2013, että Suomi on sotilaallisesti liittoutunut. Asiasta ei tuolloin noussut Suomessa kummoista mekkalaa, mikä on poikkeuksellista. Asia meni läpi myös täysistunnossa.

Suomen liittoutumattomuusasian käsittelyyn liittyen kansanedustaja Markus Mustajärvi, joka tunnetaan armottomana Nato-kriitikkona, esitti eduskunnan 8.5.2013 eduskunnalle ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja valtioneuvoston Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012 -selonteon täysistuntokäsittelyn pohjalta päätettäväksi (Täysistunnon pöytäkirja 50/2013 vp), että:

Eduskunta toteaa, että Suomi on liittoutumaton maa niin kauan, kun se ei ole sotilasliiton jäsen”.

Mustajärven ehdotus sai 149 ei-ääntä ja 3 kyllä-ääntä.

Monet ei-äänestäjät - melkeinpä kaikki jotain poliittista asemaa omaavat - ovat nimenneet tuon äänestyksen ja muiden asiaan liittyvien äänestysten jälkeen Suomen edelleen sotilaallisesti liitoutumattomaksi muistamatta omaa napinpainallusta 8.5.2013. Nuo 149 nimeä, joiden mukaan Suomi on sotilaallisesti liittoutunut, voida käydä lukemassa eduskunnan sivuilta (Äänestys 4 klo. 14:15 Istunto 50/08.05.2013 klo. 14:05).

Äänestyksessä Juha Sipilä ja Jussi Niinistö äänestivät, ettei Suomi enää ole liittoutumaton vaan liittoutunut eikä olisi liittoutumaton niin kauan kuin ei ole sotilasliiton jäsen. Erkki Tuomioja oli poissa istunnosta ja äänestyksestä.

Välillä kansanedustajien toiminnan epäloogisuudella ei ole mitään rajoja sanojen ja tekojen välillä.

                                                                             ****

Presidentti Niinistö vahvisti Suomen uuden turvallisuuspoliittisen aseman selkeästi presidentti Donald Trumpin ja presidentti Vladimir Putinin Helsinki-tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa 16.7.2018 klo 20.00 alkaen.

If country is EU member, NATO partner, a country with agreements of defence security with USA, UK and Sweden is neutral, so let it be. But then almost all the countries in the world are neutral (Yle Areena, 1.01-1.25).

Vapaasti suomennettuna:

Jos maa on EU:n jäsenmaa, Nato-kumppani sekä maa, jolla on puolustusyhteistyösopimus Yhdysvaltojen Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa, on puolueeton, niin olkoon sitten. Mutta silloin kaikki maailman maat ovat puolueettomia.

NATO partner sanojen edessä on määrite, josta ei saa selvää, mitä presidentti Niinistö tarkoittaa. Jokainen voi käydä kuuntelemissa nauhan ja arvuutella kahden englanninkielisen sanan sisältöä.

Niinistö siis totesi, ettei Suomi ole puolueeton tai liittoutumaton kolmen erillisen sopimuskokonaisuuden pohjalta. Nuo kolme sopimuskokonaisuutta muodostuvat EU:sta, Nato-kumppanuudesta ja puolustusyhteistyösopimuksista, joista yksi on toukokuussa Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen välillä solmittu ja joka joutui Šoigun silmätikuksi.

Suomalaiset suomentavat mielellään englannin kielen neutral- tai neutrality-sanojen merkitystä liittoutumattomuudella eikä puolueettomuudella.

Niinistön ilmoitus on sinänsä todettu ennenkin, mutta se on ollut sidottuna vain Suomen EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen, ei kuitenkaan nyt ilmoitettuun kolmanteen sopimuskokonaisuuteen.

Nyt Niinistö ei ole sitonut Suomen liittoutumista vain EU-jäsenyyteen ja Nato-kumppanuuteen vaan myös sotilaallisiin puolustusyhteistyösopimuksiin Yhdysvaltain, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa.

Tuo on se uusi määrite, joka varmistaa Suomen sotilaallisen liittoutumiskäsitteen presidentin ilmoittamana.

Niinistön käyttämä agreements of defence security -määritelmä on hieman epätarkka, mutta tarkoittanee Suomen solmimia statement of intent- tai memorandum of understanding -sopimuksia.

Niinistö tulkitsee siis kuitenkin Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Ruotsin kanssa puolustusyhteistyössä allekirjoitetut asiakirjat sopimuksiksi (agreement) eikä vain julistuksiksi (statement). Englannin kielen memorandum-sana on puolestaan sopimuksellinen pöytäkirja, joka ei kuitenkaan edellytä oikeudellista sitoumusta.

Nuo Niinistön mainitsemat sopimukset ovat Suomen ja Iso-Britannian solmima sopimus (Framework Arrangement for British-Finnish Defence Co-operation), Suomen ja Yhdysvaltain solmima sopimus (Statement of Intent between The United States of America and Finland), Suomen ja Ruotsin solmima sopimus (Memorandum of Understanding between Finland and Sweden on defence cooperation) sekä Suomen ja Ruotsin sekä Yhdysvaltain  solmima sopimus (Trilateral Statement of Intent).

Suomella on muita vastaavanlaisia sopimuksia mm. Viron ja Saksan kanssa.

Kun Niinistö on nuo nimennyt sopimuksiksi, myös meidän muiden on syytä nimetä ne sopimuksiksi eikä esimerkiksi julistuksiksi.

Presidentti Niinistö on siis nyt linjannut, että kyseiset sopimukset tekevät Suomesta osaltaan liittoutuneen. Ne tekevät Suomesta sotilaallisesti liittoutuneen, koska kaikki em. sopimukset ovat sotilaallisia kuten liityntäsopimus Natoon myös olisi.

                                                                             ****

On ymmärrettävää, että Venäjä reagoi puolustusministeri Sergei Šoigun suulla vain kahdeksan päivää Niinistön sanojen jälkeen. Niinistön sanat antoivat konkreettisen syyn Venäjälle arvostella Suomea sitoutumisesta Yhdysvaltain kanssa sotilaallisella sopimuksella.

Suomi on kiivaasti kiistänyt puolustusministeri Sergei Šoigun näkemykset mm. edellä tässä kirjoituksessa mainitussa puolustusministeriön tiedotteessa (Puolustusministeriön tiedote 26.7.2018).

Tiedotteeseen on mm. kirjattu:

”Suomella ei ole täysimääräistä pääsyä Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, toisin kuin Šoigu väittää. Natolla ei myöskään ole rajoittamatonta pääsyä Suomen aluevesille ja ilmatilaan, vaan valtion alusten ja ilma-alusten pääsy Suomen alueelle edellyttää lupaa lupaviranomaiselta eli Puolustusvoimilta. Lupakäsittely on aina tapauskohtainen ja harkinnanvarainen.

Suomella on siis pääsy Naton harjoituksiin ja komentorakenteisiin, mutta ei täysimääräistä kuten Nato-mailla.

Nato pääsee Suomen aluevesille ja ilmatilaan Suomen Puolustusvoimien luvalla. Siihen ei tarvita eduskunnan lupaa vaan vain Puolustusvoimien lupa riittää.

Jarmo Mäkelä on Helsingin Sanomissa suomentanut Šoigun sanoja seuraavasti (HS 6.8.2018):

Toukokuussa solmittiin sopimus, joka avaa niille täydellisen osallistumisen Naton harjoituksiin ja kyvyn käyttää sen komento-, valvonta- ja asejärjestelmiä. Vastavuoroisesti Nato sai täydet oikeudet käyttää niiden ilmatilaa ja aluevesiä”.

Jos Šoigu olisi jättänyt täydellisen- ja täydet-sanat pois, lauseet olisivat virheettömät suomennettuna.

Itse käytin hieman toisenlaista suomennosta, mutta kyse on vain sanavalinnoista, ei lauseiden merkityksestä.

Šoigun ensimmäinen lause on sinänsä totta itseasiassa myös täydellisen-sanan kanssa. Avainsana suomennoksessa on "avaa", mikä tarkoittaa, ettei asiaa ole itse sopimuksessa, mutta sopimus avaa mahdollisuuden.

Suomi on siis ilmoittanut, että Natolle annetaan mahdolliset oikeudet käyttää maan ilmatilaa ja aluevesiä tapauskohtaisesti. Jokainen tapaus ja pyyntö käsitellään siis erikseen ja tehdään yksittäinen päätös. Asia ja sen toimintaperiaate on käyty läpi sopimuksen teon yhteydessä, vaikka se ei ole kirjattuna paperille.

Puolustusministeriön kirjaus ”Natolla ei myöskään ole rajoittamatonta pääsyä...” tarkoittaa, että Natolla on pääsy, mutta se on rajoitettu. Rajoitus rajoittamattomalle pääsylle on se, että Puolustusvoimien pitää antaa pääsylle lupa. Luvan antaa siis poliittisen päätännän ulkopuolinen sotilasorganisaatio - Puolustusvoimat - sotilaallisin perustein. 

Suomennettuna, mistä on kyse ja mistä Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat ovat sopineet: kriisi- ja sotatilanteessa Nato toimisi myös Suomen ja Ruotsin aluevesillä ja ilmatilassa saatuaan ensiksi luvan Suomen ja Ruotsin Puolustusvoimilta. Suomen ja Ruotsin komento-, valvonta- ja viestintäjärjestelmät liitettäisiin Naton vastaaviin. Suomi ja Ruotsi olisivat täysin integroituja Natoon, mutta ilmeisesti Naton maajoukkojen saapumisesta Suomen maaperälle ei ole sovittu.

                                                                             ****

Käsitän sinänsä, että tuo kaikki on ärsyttänyt Venäjää. Venäjän reagointi heidän näkökulmasta on ymmärrettävää. Suomen poliittinen päätäntä on jätetty taka-alalle ja päätöksiä tekee Puolustusvoimat sotilaallisista lähtökohdista. Venäjä tulkitsee, että Suomi kyllä antaa aina Natolle oikeudet, jos Nato niitä kysyy tapauskohtaisesti. Kyse on nimellisestä päätäntäkuviosta.

Miettikääpä, jos vastaava järjestely ja sopimus olisi Venäjän ja Valko-Venäjän välillä. Miten me sen tulkitsisimme? Aivan vastaavasti kuin Venäjä toukokuista Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen välistä sopimusta.

Suomessa presidentti Niinistön hyvin tärkeitä sanoja 16.7.2018 ei ole paljonkaan kommentoitu. Ei ollenkaan. On vain kiistetty Šoigun sanomiset. Sen sijaan Venäjällä Niinistön sanoihin on kiinnitetty huomiota, kun taustalla on tuo toukokuinen sopimus, johon Niinistö viittasi 16.7.2018.

Suomi on nyt käytännössä Naton jäsen saamatta 5. artiklan turvatakuita. Suomen, Ruotsi ja Yhdysvaltojen toukokuinensopimus on merkityksellinen tuon kuvan syntymisessä Venäjällä.

Eduskunnan alainen Suomen Ulkopoliittinen instituutti oli kansainvälisessä lehdistössä määrittelyt jo aikaisemmin Suomen sotilaallisesti liittoutuneeksi tutkijansa suulla:

’Finland is not politically, economically or militarily neutral,’ said Charly Salonius-Pasternak, a researcher at the Finnish Institute for International Affairs.” (Global Times 29.6.2018).

Vapaasti suomennettuna:

’Suomi ei ole poliittisesti, taloudellisesti eikä sotilaallisesti liittoutumaton’ sanoi Charly Salonius-Pasternak, Ulkopoliittisen instituutin tutkija.

Suomen valtionhallinon ja suomalaispoliitikkojen on nyt syytä käyttää Suomelle yhtenäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista määritelmää:

Suomi on sotilaallisesti liittoutunut maa.

Olen Suomen Nato-jäsenyyden ja Suomen sotilaallisen liittoutumisen kannattaja, jos tämän kirjoituksen perusteella jollekin se on epäselvää. Olen tyytyväinen näiden pienten askelten politiikkaan kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. Näin Suomen Nato-jäsenyydelle vastahakoinen kansa saadaan kääntymään pikkuhiljaa.

]]>
102 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut#comments Kotimaa Itämeren turvallisuus Nato Suomen ja Yhdysvaltain puolustusyhteistyö Turpo Venäjän uhka Sun, 12 Aug 2018 18:11:24 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259406-presidentti-niiniston-ilmoittamana-suomi-on-nyt-sotilaallisesti-liittoutunut
Abortti Argentiinassa http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259384-abortti-argentiinassa <p>Argentiinassa tehdään arvioiden mukaan 300-500 tuhatta laitonta aborttia vuodessa. Vuosittain noin 50 tuhatta argentiinalaista naista päättyy sairaalaan laittomasti tehtyjen <a href="https://cnnespanol.cnn.com/2018/06/13/las-cifras-del-aborto-en-argentina-el-historico-debate-por-la-despenalizacion/">aborttien</a> seurauksena. Arvioiden mukaan 245 raskaana olevaa naista kuoli vuonna 2016.&nbsp;</p><p>Vuosittain Argentiinassa syntyy 3000 vauvaa 10-14 vuotiaille alaikäisille tytöille.&nbsp;</p><p>Argentiinassa abortti on sallittu vain kahdessa tapauksessa: kun raskaus on seuraus raiskauksesta ja kun äidin terveys on vaarassa.&nbsp;</p><p>Moni nainen on laillisesti pakotettu synnyttämään, vaikka hän ei olisi henkisesti tai taloudellisesti valmis siihen. Jos äidillä on esimerkiksi mielenterveysongelmia, hänen pitää kuitenkin synnyttää koska raskaus ei aiheuta fyysistä vaaraa hänelle.</p><p>Naiset kuolevat laittomien ja heikoissa olosuhteissa tehtyjen aborttien takia.</p><p>Aborttikielto on sukupuolinen asia, koska se koskettaa ainoastaan naisia, ja naiset haluavat päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan.</p><p>Aborttikielto on yhteiskunnallinen asia, koska rikkaat naiset voivat matkustaa maihin, jopa Eurooppaan aborttia tekemään, mutta köyhät turvautuvat vaarallisiinkin konsteihin ja kuolevat.&nbsp;</p><p>Aborttikielto vaarantaa naisten terveyden ja elämän.</p><p>Latinalaisen Amerikan maissa abortti on kielletty kaikissa olosuhteissa: El Salvadorissa (naiset voivat saada jopa 30 vuoden vankeustuomion abortin takia), Hondurasissa, Nicaraguassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Surinamissa ja <a href="http://m.notimerica.com/sociedad/noticia-aborto-latinoamerica-delito-nuevos-derechos-20150311102208.html">Haitissa.</a></p><p>Abortti on täysin sallittu Uruguayssa, Kuubassa ja Guyanassa.<br />Muissa Latinalaisen Amerikan maissa abortti on kielletty, ja lainsäädännössä on vain joitakin poikkeuksia, jolloin se on sallittu.</p><p>Ilman muuta Latinalaisen Amerikan maihin tarvitaan edistyksellisiä lainsäädäntöjä naisten toivomaan suuntaan. Tarvitaan myös edistyksellisten maiden esimerkkiä, tukea ja jopa painostusta siihen suuntaan. Suomen ulkoministeri ei ole nyt se, joka sellaista tekisi Suomen puolesta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Argentiinassa tehdään arvioiden mukaan 300-500 tuhatta laitonta aborttia vuodessa. Vuosittain noin 50 tuhatta argentiinalaista naista päättyy sairaalaan laittomasti tehtyjen aborttien seurauksena. Arvioiden mukaan 245 raskaana olevaa naista kuoli vuonna 2016. 

Vuosittain Argentiinassa syntyy 3000 vauvaa 10-14 vuotiaille alaikäisille tytöille. 

Argentiinassa abortti on sallittu vain kahdessa tapauksessa: kun raskaus on seuraus raiskauksesta ja kun äidin terveys on vaarassa. 

Moni nainen on laillisesti pakotettu synnyttämään, vaikka hän ei olisi henkisesti tai taloudellisesti valmis siihen. Jos äidillä on esimerkiksi mielenterveysongelmia, hänen pitää kuitenkin synnyttää koska raskaus ei aiheuta fyysistä vaaraa hänelle.

Naiset kuolevat laittomien ja heikoissa olosuhteissa tehtyjen aborttien takia.

Aborttikielto on sukupuolinen asia, koska se koskettaa ainoastaan naisia, ja naiset haluavat päättää omasta kehostaan ja tulevaisuudestaan.

Aborttikielto on yhteiskunnallinen asia, koska rikkaat naiset voivat matkustaa maihin, jopa Eurooppaan aborttia tekemään, mutta köyhät turvautuvat vaarallisiinkin konsteihin ja kuolevat. 

Aborttikielto vaarantaa naisten terveyden ja elämän.

Latinalaisen Amerikan maissa abortti on kielletty kaikissa olosuhteissa: El Salvadorissa (naiset voivat saada jopa 30 vuoden vankeustuomion abortin takia), Hondurasissa, Nicaraguassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Surinamissa ja Haitissa.

Abortti on täysin sallittu Uruguayssa, Kuubassa ja Guyanassa.
Muissa Latinalaisen Amerikan maissa abortti on kielletty, ja lainsäädännössä on vain joitakin poikkeuksia, jolloin se on sallittu.

Ilman muuta Latinalaisen Amerikan maihin tarvitaan edistyksellisiä lainsäädäntöjä naisten toivomaan suuntaan. Tarvitaan myös edistyksellisten maiden esimerkkiä, tukea ja jopa painostusta siihen suuntaan. Suomen ulkoministeri ei ole nyt se, joka sellaista tekisi Suomen puolesta.

 

]]>
14 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259384-abortti-argentiinassa#comments Kotimaa Abortti Ministeri Soini Sun, 12 Aug 2018 12:28:20 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259384-abortti-argentiinassa
Pöyristymispornolla paremmaksi ihmiseksi? http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259370-poyristymispornolla-paremmaksi-ihmiseksi <p>Some on täynnä loukkaantumisia ja niistä syntyviä virtuaalisia joukkoliikkeitä, joiden kannattajien määrän alla jopa ammattipoliitikot ja yritysjohtajat taipuvat &rdquo;kansanliikkeen&rdquo; toivomiin ratkaisuihin.</p><p>Viime aikojen kantopöllögate tai aino-aktivoituu-lentokoneessa olivat hyviä esimerkkejä siitä, että on mahdollisuus saada paljon kannattajia puolelleen, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä, onko itse asia edes totta.</p><p>Mutta pöhinää tulee. Voi Kallion kahviloissa profiloitua paremmaksi ihmiseksi. Kenties voi päästä jopa parlamenttiin.</p><p>Pöyristyminen on 2010-luvun pornoa, jota ihmiset odottavat, kuin Hymy-lehteä 70-luvulla.</p><p>Sillä erolla, että nyt voi itsekin kommentoida lehteen &quot;minustakin tuolla missillä on iso perse&quot;. Ja se juuri on räjäyttänyt koko kulttuurin.</p><p>Somekanavien kautta oman moraalisen ylemmyyden tunteen jakaminen on saanut aivan uudet mittasuhteet tehdä itsestään todellisuutta paremman ja tärkeämmän ihmisen. Kunhan vaan noukkii sopivat loukkaantumisen aiheet ja vouhkaa netissä.</p><p>Pöyristymispornolla on moni jopa päässyt politiikan huipulle. Ja tekee kaikkensa pysyäkseen siellä.</p><p>Ajan ilmiö on se, että monet pöyristymisaktivistit ovat marxilaisen porvariston sijaan ottaneet sortajaksi valkoisen miehen ja sorretuksi jonkin vähemmistöryhmän.</p><p>Ryhmän voi valita itse. Ja sorrettuja riittää. &rdquo;Valkoisia miehiä&rdquo; on melkein 50% kansasta. Ja ihmiset janoavat tarinoita. Pöhinää piisaa.</p><p>Some on luonut mahdollisuuden sysätä uhriutumalla vastuun mitä kummallisimmista asioista toisten valittujen ihmisten harteille.</p><p>Ihmisten, jotka vain sattuvat olemaan eri mieltä. Tai isossa kuvassa ihmisten, ketkä eivät edes ole mitään mieltä, haluavat vain olla rauhassa.</p><p>Ja mediahan käyttää klikkijournalismissaan pöyristymispornoa sumeilematta hyväkseen.</p><p>Merkittävistä yhteiskunnallisista tapahtumista kirjoittamisen sijaan, toimittajat kaivavat kansaa pöyristyttäviä asioita ja kertovat jutuissaan, miten paljon joku on taas närkästynyt mistäkin asiasta.</p><p>Todelliset yhteiskunnalliset tärkeät teemat jäävät ääripäiden kinastelun varjoon. Oikeasti merkittävistä asioista ei puhuta, kun panokset menevät pöyristymisistä meuhkaamiseen.</p><p>Pitkässä juoksussa kuitenkin koko poliittisen järjestelmän tulevaisuuden uskottavuus on kiinni siitä, pystymmekö näkemään demokratian metsän poliittisen pöyristymisen puilta.</p><p><em>Nyt politikkojen täytyy pitää pää kylmänä. Pitkälle tulevaisuuteen kantavia päätöksiä ei pidä tehdä hetken somessa kiehuneiden tunteiden pohjalta.</em></p><p>Ja mitäs sitten tapahtuu, kun tunne muuttuu ja totuus vaihtuu toiseksi totuudeksi?</p><p>Jos siis eletään tunteiden, eikä totuuden ohjaamana.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Some on täynnä loukkaantumisia ja niistä syntyviä virtuaalisia joukkoliikkeitä, joiden kannattajien määrän alla jopa ammattipoliitikot ja yritysjohtajat taipuvat ”kansanliikkeen” toivomiin ratkaisuihin.

Viime aikojen kantopöllögate tai aino-aktivoituu-lentokoneessa olivat hyviä esimerkkejä siitä, että on mahdollisuus saada paljon kannattajia puolelleen, vaikka kukaan ei oikeasti tiedä, onko itse asia edes totta.

Mutta pöhinää tulee. Voi Kallion kahviloissa profiloitua paremmaksi ihmiseksi. Kenties voi päästä jopa parlamenttiin.

Pöyristyminen on 2010-luvun pornoa, jota ihmiset odottavat, kuin Hymy-lehteä 70-luvulla.

Sillä erolla, että nyt voi itsekin kommentoida lehteen "minustakin tuolla missillä on iso perse". Ja se juuri on räjäyttänyt koko kulttuurin.

Somekanavien kautta oman moraalisen ylemmyyden tunteen jakaminen on saanut aivan uudet mittasuhteet tehdä itsestään todellisuutta paremman ja tärkeämmän ihmisen. Kunhan vaan noukkii sopivat loukkaantumisen aiheet ja vouhkaa netissä.

Pöyristymispornolla on moni jopa päässyt politiikan huipulle. Ja tekee kaikkensa pysyäkseen siellä.

Ajan ilmiö on se, että monet pöyristymisaktivistit ovat marxilaisen porvariston sijaan ottaneet sortajaksi valkoisen miehen ja sorretuksi jonkin vähemmistöryhmän.

Ryhmän voi valita itse. Ja sorrettuja riittää. ”Valkoisia miehiä” on melkein 50% kansasta. Ja ihmiset janoavat tarinoita. Pöhinää piisaa.

Some on luonut mahdollisuuden sysätä uhriutumalla vastuun mitä kummallisimmista asioista toisten valittujen ihmisten harteille.

Ihmisten, jotka vain sattuvat olemaan eri mieltä. Tai isossa kuvassa ihmisten, ketkä eivät edes ole mitään mieltä, haluavat vain olla rauhassa.

Ja mediahan käyttää klikkijournalismissaan pöyristymispornoa sumeilematta hyväkseen.

Merkittävistä yhteiskunnallisista tapahtumista kirjoittamisen sijaan, toimittajat kaivavat kansaa pöyristyttäviä asioita ja kertovat jutuissaan, miten paljon joku on taas närkästynyt mistäkin asiasta.

Todelliset yhteiskunnalliset tärkeät teemat jäävät ääripäiden kinastelun varjoon. Oikeasti merkittävistä asioista ei puhuta, kun panokset menevät pöyristymisistä meuhkaamiseen.

Pitkässä juoksussa kuitenkin koko poliittisen järjestelmän tulevaisuuden uskottavuus on kiinni siitä, pystymmekö näkemään demokratian metsän poliittisen pöyristymisen puilta.

Nyt politikkojen täytyy pitää pää kylmänä. Pitkälle tulevaisuuteen kantavia päätöksiä ei pidä tehdä hetken somessa kiehuneiden tunteiden pohjalta.

Ja mitäs sitten tapahtuu, kun tunne muuttuu ja totuus vaihtuu toiseksi totuudeksi?

Jos siis eletään tunteiden, eikä totuuden ohjaamana.

 

]]>
17 http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259370-poyristymispornolla-paremmaksi-ihmiseksi#comments Kotimaa Sun, 12 Aug 2018 08:35:17 +0000 Tuomo Luoma http://tuomoluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259370-poyristymispornolla-paremmaksi-ihmiseksi
Soten tietosuojahaasteet http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259366-soten-tietosuojahaasteet <p>Tein kohta 20 vuotta sitten oikeustieteellisen väitöskirjani henkilötietojen käsittelystä terveydenhuollossa. Suomi liittyi v. 1995 Euroopan unioniin ja samana vuonna voimaan astunut henkilötietodirektiivi pakotti harmonisoimaan silloisen henkilörekisterilain yhteisöoikeuden kanssa. Suomen liittyminen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen velvoitti toisaalta Suomen valtiota ylläpitämään sellaista salassapitovelvoitetta potilaan ja häntä hoitavien henkilöiden välisessä tiedonvaihdossa kuin mitä länsimaisissa demokraattisissa valtioissa edellytetään. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perusoikeuksiin vahvistettiin kuuluvan yksityiselämän suojan (nykyisen perustuslain 10 &sect;), jonka ydinalueeseen osoitin omassa tutkimuksessani kuuluvan hoitosuhteen luottamuksellisuuden.</p><p>Terveydenhuollon tietosuoja-asiat ovat jälleen nousseet vahvasti esille, kun perustuslakivaliokunta havaitsi Sipilän hallituksen sote-esityksessä merkittäviä ongelmia terveydenhuollon ja sosiaalitoimen asiakkaan yksityiselämän suojan suhteen. Ongelmat ovat sitä luokkaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Kristiina Kiuru ehti jo julkisuudessa epäilemään, ettei hallituksen täydennettykään sote-esitys tältä osin täytä perustuslain vaatimuksia. Tästä asiasta valiokunta tuskin kuitenkaan on yksimielinen.</p><p>Sosiaali- ja terveysvaliokunta halusi heinäkuun alussa kuulla tietosuoja-asiantuntijoita, mutta valtaosa asiantuntijoista (kuten allekirjoittanutkin) oli viettämässä lomaansa kaukana Arkadianmäen kabineteista. Heinäkuun lopussa kävin lopulta läpi hallituksen sote-vastineen, hallituksen täydennetyn sote-vastineen sekä hallituksen täydennetyn sote-vastineen korjauksen, ja aloin kirjoittaa valiokunnalle lausuntoani soten tietosuojahaasteista. Tosin hallituksen täydennetyn sote-vastineen korjauksen lisäys on tulossa valiokunnalle mediatietojen mukaan vasta 20.8., joten antaessaan lausuntojaan valiokunnalle 17.8.2018 mennessä eivät tietosuoja-asiantuntijat vielä varmasti tiedä, millaisia viime hetken korjauksia Sipilän hallitus valinnanvapauslakiesitykseensä on esittämässä.</p><p>Sote-uudistuksen tietohallinto rakentuu keskeisiltä osiltaan ns. valtakunnallisten palvelujen varaan. Käytännössä ajatuksena on, että potilaiden ja asiakkaiden tiedot imuroidaan terveydenhuollon ammattihenkilöiltä ja sosiaalihuollon palvelutuottajilta ensin maakuntien tietojärjestelmiin ja sitten Kelan tai perustettavien sote-yhtiöiden tietokantoihin. Rusinana pullassa on esitetty mahdollisuus näiden tietojen toissijaiseen käyttöön, jossa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos voisi maksua vastaan luovuttaa tietoja niin tutkimusta kuin yritysten tuotekehitystoimintoja varten. Ehdotetussa sote-mallissa valtakunnallisten palvelujen perustana oleva potilastiedon Kanta-arkisto sekä sosiaalihuollon asiakastietoja varten perustettava Kansa-arkisto otetaan itsestään selvyytenä.</p><p>Laki sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisestä käsittelystä (asiakastietolaki), johon Kanta-arkisto perustuu, säädettiin alun perin vuonna 2007. Silloisessa ajatusmallissa lähtökohtana oli, että terveydenhuollon toimintayksikkö tallentaa potilastiedot kansalliseen arkistoon ja että potilas siirtyessään toisen toimintayksikön potilaaksi antaa luvan katsoa vanhoja tietojaan kansallisesta arkistosta. Näin vältetään tietojen siirtely eri terveydenhuollon toimintayksiköiden välillä, mikä tuntuu sinänsä hyvin järkevälle. Vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta oli jo vuonna 2006 huolissaan potilastietojen luottamuksellisuudesta, ei asiakastietolakia koskaan arvioitu perustuslain kannalta. Lakia on vuoden 2007 jälkeen muutettu 9 kertaan ilman, että yhtään ao. muutoksista olisi viety perustuslakivaliokuntaan. Asiakastietolaki nykymuodossaan onkin kokonaistavoitteiltaan varsin erilainen kuin se säädös, joka v. 2006 valmisteltiin.</p><p>Kukin terveydenhuollon toimintayksikkö on oman potilasrekisterinsä rekisterinpitäjä. Kanta-palvelujen rekisterinpitäjänä taas on Kansaneläkelaitos. Rekisterinpitäjän vastuisiin kuuluu huolehtia siitä, ettei kukaan ulkopuolinen pääse tietoihin käsiksi. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa kielletään antamasta tietoja sellaisille henkilöille, jotka eivät osallistu potilaan hoitoon. Tuohon salassapitoon on kuitenkin säädetty paljon poikkeuksia ja esim. poliisin tiedonsaantioikeus potilastiedoista on Suomessa poikkeuksellisen laaja. Perustuslain 10 &sect;:n turvaaman yksityiselämän suojan kannalta poikkeukset sen ydinalueeseen kuluvasta hoitosuhteen salassapidosta ovat hyvin ongelmallisia ja sote-lakeihin ehdotetaan nyt uusia hyvin laajoja poikkeuksia.</p><p>Ongelmia lisää se, että Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) edellyttää rekisterinpitäjän minimoivan henkilötietojen käsittelyn (eikä suinkaan keräävän kaikki potilastiedot kaikkien tarvitsijoiden käyttöön). Rekisterinpitäjän on GDPR 5 artiklan mukaan jatkuvasti voitava osoittaa, että henkilötietoja käsitellään tietosuojaperiaatteiden mukaisesti (mm. tietojen käyttötarkoitusta kunnioittaen ja huolellisuusvelvoitetta noudattaen). Keskeinen osa rekisterinpitäjän huolellisuusvelvoitetta on arkaluonteisten tietojen käyttöoikeuksien hallinta. Potilastietoja rekisteriinsä vievän terveydenhuollon toimintayksikön on jatkuvasti voitava varmistautua, että vain potilaan hoitoon osallistuvat pääsevät noihin tietoihin. Soten valtakunnallisissa palveluissa tämä on ongelmallista, koska terveydenhuollon toimintayksikkö ei lopulta voi käyttöoikeushallinnallaan määrittää, kuka sen kokoamia henkilötietoja käsittelee. Tilanne on analoginen sen suhteen, että finanssialalla yhden pankin asiakkaan kaikki tili- ja luottotiedot olisivat ilman asiakkaan omaa suostumusta kaikkien Suomen pankkien kaikkien virkailijoiden nähtävillä ja vielä myytävissä kauppaketjuille. Jos näin tapahtuisi, rikkoisivat ao. finanssilaitokset raskaasti eurooppalaisia tietosuojavelvoitteita ja saisivat tuntuvat sanktiot. Sipilän sote-uudistuksessa terveydenhuoltoon ehdotettu vastaava järjestelmä ei sen sijaan tunnu juurikaan huolestuttavan sote-esitystä valmistelleita ministeriöitä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tein kohta 20 vuotta sitten oikeustieteellisen väitöskirjani henkilötietojen käsittelystä terveydenhuollossa. Suomi liittyi v. 1995 Euroopan unioniin ja samana vuonna voimaan astunut henkilötietodirektiivi pakotti harmonisoimaan silloisen henkilörekisterilain yhteisöoikeuden kanssa. Suomen liittyminen Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen velvoitti toisaalta Suomen valtiota ylläpitämään sellaista salassapitovelvoitetta potilaan ja häntä hoitavien henkilöiden välisessä tiedonvaihdossa kuin mitä länsimaisissa demokraattisissa valtioissa edellytetään. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perusoikeuksiin vahvistettiin kuuluvan yksityiselämän suojan (nykyisen perustuslain 10 §), jonka ydinalueeseen osoitin omassa tutkimuksessani kuuluvan hoitosuhteen luottamuksellisuuden.

Terveydenhuollon tietosuoja-asiat ovat jälleen nousseet vahvasti esille, kun perustuslakivaliokunta havaitsi Sipilän hallituksen sote-esityksessä merkittäviä ongelmia terveydenhuollon ja sosiaalitoimen asiakkaan yksityiselämän suojan suhteen. Ongelmat ovat sitä luokkaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Kristiina Kiuru ehti jo julkisuudessa epäilemään, ettei hallituksen täydennettykään sote-esitys tältä osin täytä perustuslain vaatimuksia. Tästä asiasta valiokunta tuskin kuitenkaan on yksimielinen.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta halusi heinäkuun alussa kuulla tietosuoja-asiantuntijoita, mutta valtaosa asiantuntijoista (kuten allekirjoittanutkin) oli viettämässä lomaansa kaukana Arkadianmäen kabineteista. Heinäkuun lopussa kävin lopulta läpi hallituksen sote-vastineen, hallituksen täydennetyn sote-vastineen sekä hallituksen täydennetyn sote-vastineen korjauksen, ja aloin kirjoittaa valiokunnalle lausuntoani soten tietosuojahaasteista. Tosin hallituksen täydennetyn sote-vastineen korjauksen lisäys on tulossa valiokunnalle mediatietojen mukaan vasta 20.8., joten antaessaan lausuntojaan valiokunnalle 17.8.2018 mennessä eivät tietosuoja-asiantuntijat vielä varmasti tiedä, millaisia viime hetken korjauksia Sipilän hallitus valinnanvapauslakiesitykseensä on esittämässä.

Sote-uudistuksen tietohallinto rakentuu keskeisiltä osiltaan ns. valtakunnallisten palvelujen varaan. Käytännössä ajatuksena on, että potilaiden ja asiakkaiden tiedot imuroidaan terveydenhuollon ammattihenkilöiltä ja sosiaalihuollon palvelutuottajilta ensin maakuntien tietojärjestelmiin ja sitten Kelan tai perustettavien sote-yhtiöiden tietokantoihin. Rusinana pullassa on esitetty mahdollisuus näiden tietojen toissijaiseen käyttöön, jossa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos voisi maksua vastaan luovuttaa tietoja niin tutkimusta kuin yritysten tuotekehitystoimintoja varten. Ehdotetussa sote-mallissa valtakunnallisten palvelujen perustana oleva potilastiedon Kanta-arkisto sekä sosiaalihuollon asiakastietoja varten perustettava Kansa-arkisto otetaan itsestään selvyytenä.

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisestä käsittelystä (asiakastietolaki), johon Kanta-arkisto perustuu, säädettiin alun perin vuonna 2007. Silloisessa ajatusmallissa lähtökohtana oli, että terveydenhuollon toimintayksikkö tallentaa potilastiedot kansalliseen arkistoon ja että potilas siirtyessään toisen toimintayksikön potilaaksi antaa luvan katsoa vanhoja tietojaan kansallisesta arkistosta. Näin vältetään tietojen siirtely eri terveydenhuollon toimintayksiköiden välillä, mikä tuntuu sinänsä hyvin järkevälle. Vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta oli jo vuonna 2006 huolissaan potilastietojen luottamuksellisuudesta, ei asiakastietolakia koskaan arvioitu perustuslain kannalta. Lakia on vuoden 2007 jälkeen muutettu 9 kertaan ilman, että yhtään ao. muutoksista olisi viety perustuslakivaliokuntaan. Asiakastietolaki nykymuodossaan onkin kokonaistavoitteiltaan varsin erilainen kuin se säädös, joka v. 2006 valmisteltiin.

Kukin terveydenhuollon toimintayksikkö on oman potilasrekisterinsä rekisterinpitäjä. Kanta-palvelujen rekisterinpitäjänä taas on Kansaneläkelaitos. Rekisterinpitäjän vastuisiin kuuluu huolehtia siitä, ettei kukaan ulkopuolinen pääse tietoihin käsiksi. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa kielletään antamasta tietoja sellaisille henkilöille, jotka eivät osallistu potilaan hoitoon. Tuohon salassapitoon on kuitenkin säädetty paljon poikkeuksia ja esim. poliisin tiedonsaantioikeus potilastiedoista on Suomessa poikkeuksellisen laaja. Perustuslain 10 §:n turvaaman yksityiselämän suojan kannalta poikkeukset sen ydinalueeseen kuluvasta hoitosuhteen salassapidosta ovat hyvin ongelmallisia ja sote-lakeihin ehdotetaan nyt uusia hyvin laajoja poikkeuksia.

Ongelmia lisää se, että Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) edellyttää rekisterinpitäjän minimoivan henkilötietojen käsittelyn (eikä suinkaan keräävän kaikki potilastiedot kaikkien tarvitsijoiden käyttöön). Rekisterinpitäjän on GDPR 5 artiklan mukaan jatkuvasti voitava osoittaa, että henkilötietoja käsitellään tietosuojaperiaatteiden mukaisesti (mm. tietojen käyttötarkoitusta kunnioittaen ja huolellisuusvelvoitetta noudattaen). Keskeinen osa rekisterinpitäjän huolellisuusvelvoitetta on arkaluonteisten tietojen käyttöoikeuksien hallinta. Potilastietoja rekisteriinsä vievän terveydenhuollon toimintayksikön on jatkuvasti voitava varmistautua, että vain potilaan hoitoon osallistuvat pääsevät noihin tietoihin. Soten valtakunnallisissa palveluissa tämä on ongelmallista, koska terveydenhuollon toimintayksikkö ei lopulta voi käyttöoikeushallinnallaan määrittää, kuka sen kokoamia henkilötietoja käsittelee. Tilanne on analoginen sen suhteen, että finanssialalla yhden pankin asiakkaan kaikki tili- ja luottotiedot olisivat ilman asiakkaan omaa suostumusta kaikkien Suomen pankkien kaikkien virkailijoiden nähtävillä ja vielä myytävissä kauppaketjuille. Jos näin tapahtuisi, rikkoisivat ao. finanssilaitokset raskaasti eurooppalaisia tietosuojavelvoitteita ja saisivat tuntuvat sanktiot. Sipilän sote-uudistuksessa terveydenhuoltoon ehdotettu vastaava järjestelmä ei sen sijaan tunnu juurikaan huolestuttavan sote-esitystä valmistelleita ministeriöitä.

]]>
18 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259366-soten-tietosuojahaasteet#comments Kotimaa Kanta-arkisto Perusoikeudet Sote-uudistus Tietosuoja Sun, 12 Aug 2018 06:22:08 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259366-soten-tietosuojahaasteet
Timo Soinista tuli rasite Suomelle http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259354-timo-soinista-tuli-rasite-suomelle <p>Suomen ulkoministeri Timo Soini (sin.) on aktiivinen abortin vastustaja. Soini on ottanut aborttia vastaan näkyvästi kantaa kolme kertaa lyhyen ajan sisään.</p> <p>Ensin maamme ulkoministeri <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/250102-ulkoministeri-timo-soini-marssi-aborttia-vastaan-tyomatkalla-vihreat-tyrmistyi">osallistui abortinvastustajien tilaisuuteen Kanadassa</a>, sitten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/249820-timo-soinin-aborttikannanotolle-tyrmays-tama-ei-ole-suomen-virallinen-linja">tuskaili Irlannin aborttimyönteistä kansanäänestystulosta</a> ja tuoreimmassa tapauksessa <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255900-totaalista-halveksuntaa-timo-soini-lahetti-pusuemojin-abortit-torjuneelle">iloitsi Argentiinan senaatin abortin vastaisesta päätöksestä</a><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255900-totaalista-halveksuntaa-timo-soini-lahetti-pusuemojin-abortit-torjuneelle">.</a></p> <p>Soinin tuoreimpia näkemyksiä ovat hallituksen sisältä paheksuneet vahvimmin ministerit Anne-Mari Virolainen (kok.) ja Annika Saarikko (kesk.).</p> <p>&rdquo;Kokoomus ei iloitse takaiskusta naisten aseman parantamisessa. Soinin aborttivastainen kanta ei ole myöskään hallituksen kanta&rdquo;, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Virolainen twiittasi perjantaina.</p> <p>&rdquo;Mi&shy;nun asi&shy;a&shy;ni ei ole ar&shy;vi&shy;oi&shy;da sitä, käy&shy;kö hal&shy;li&shy;tuk&shy;sen joh&shy;to täs&shy;tä kes&shy;kus&shy;te&shy;lua tai ar&shy;vi&shy;oi&shy;da mi&shy;nis&shy;te&shy;ri Soi&shy;nin ase&shy;maa. To&shy;te&shy;an tasa-ar&shy;vo&shy;mi&shy;nis&shy;te&shy;ri&shy;nä, et&shy;tä tä&shy;män&shy;kal&shy;tai&shy;sia vih&shy;jai&shy;lu&shy;ja&shy;kaan sii&shy;tä, et&shy;tä voi&shy;sim&shy;me ol&shy;la tyy&shy;ty&shy;väi&shy;siä Ar&shy;gen&shy;tii&shy;nas&shy;sa ta&shy;pah&shy;tu&shy;nee&shy;seen ke&shy;hi&shy;tyk&shy;seen, en voi hy&shy;väk&shy;syä&rdquo;, perhe- ja peruspalveluministeri Saarikko totesi. (<a href="https://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&amp;com=6/3/404390/ac4c805096">Lue aihetta käsittelevä STT:n juttu Suomenmaasta</a>)</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Kokoomuksen puheenjohtaja</strong>, valtiovarainministeri Petteri Orpo on kompannut Soini-kriittistä ministeri Virolaista. Myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808102201130282_pi.shtml">asiasta esittämä näkemys</a> on tulkittavissa Soinin arvosteluksi, jossa hänen katsotaan toimineen Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti.</p> <p>Vasemmisto-oppositiosta <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255900-totaalista-halveksuntaa-timo-soini-lahetti-pusuemojin-abortit-torjuneelle">Soinia on arvosteltu jyrkästi</a> ja erovaatimuksiakin on kuultu.</p> <p>&rdquo;Saako ulkoministeri Soini kulkea puoli vuotta vaaleihin saakka puhumassa maailmalla mitä huvittaa?&rdquo;, eduskunnan <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255948-varapuhemies-saako-ulkoministeri-soini-kulkea-puhumassa-maailmalla-mita-huvittaa">varapuhemies Tuula Haatainen (sd.) esimerkiksi kysyi tänää</a>n.</p> <p>Katolilaisen Soinin abortin vastainen näkemys on toistunut johdonmukaisesti. Hänellä on mielipiteeseensä oikeus, kuten hänellä on myös poliitikkona oikeus tärkeäksi katsomiensa asioiden ajamiseen.</p> <p>Kukaan ei voi vaatia ulkoministeriä lukemaan esimerkiksi Väestöliiton jakamaa tutkittua tietoa aborteista, saatikka uskomaan sitä.</p> <p>Väestöliiton vaikuttamistoiminnan asiantuntija <a href="https://vaestoliitonblogi.com/tag/abortti/">Riikka Kaukoranta kirjoitti liiton blogissa</a> kesän alussa muun muassa siitä, kuinka &rdquo;tutkimukset eivät tue väitettä, että aborttien kieltäminen vähentäisi tehtyjen aborttien määrä. Mutta kuoleman määrää se kyllä lisää&rdquo;.</p> <p>&rdquo;Joka vuosi 25 miljoonaa kertaa abortti tehdään vaarallisissa olosuhteissa. Kymmeniä tuhansia yrittäneistä kuolee. Nämä kuolemat ovat täydellisen turhia ja järkyttäviä. Ja ne olisivat täydellisen estettävissä&rdquo;, Kaukoranta muistutti kirjoituksessaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Mitähän Soinin tapauksesta miettii</strong> tällä kerralla Suomen ulkopolitiikan johtaja, tasavallan presidentti Sauli Niinistö? Hän oli selvästikin pannut Soinin tekemiset Kanadassa merkille ja <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/soini-saa-niinistolta-moitteita-aborttisooloilusta-ministerismiehen-on-vaikea-olla-yksityishenkilona/421b5ceb-e730-3517-93ad-436937d8c263">kommentoi niitä Talouselämä-lehdessä kesäkuun alussa</a>:</p> <p>&rdquo;Ministeri ei voi yksityishenkilönä ilmaista poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyviä kantojaan ulkomaanvierailulla, varsinkin jos ne liittyvät siinä maassa polttavaan keskusteluun&rdquo;, presidentti muotoili Talouselämässä.</p> <p>Tuekseen Soini on saanut kristillisdemokraatit. Pienen oppositiopuolueen puheenjohtaja Sari Essayah on puolustanut ulkoministerin oikeutta ilmaista aborttia vastustava mielipiteensä.</p> <p>&rdquo;Ministerillä on oikeus ilmaista vakaumuksensa, minkä linjasi oikeusasiamies jo 2013 silloisen sisäministeri Päivi Räsäsen vapaa-aikanaan Kansanlähetyspäivillä pitämän puheen johdosta. Silloinkin oli kyse abortista, ja ministerin vakaumuksesta&rdquo;, <a href="http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256297-taivastelua-kerrakseen">Essayah kirjoitti Puheenvuoron blogissaan kesäkuussa.</a></p> <p>Seuraako tuoreimmasta kohusta mitään? Hiljaista on ollut, joskin tasa-arvoasioista hallituksessa vastaava ministeri Saarikko <a href="https://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&amp;com=6/3/404390/ac4c805096">on sanonut, &rdquo;ettei keskustelu asiasta olisi pahitteeksi&rdquo;.</a></p> <p>Vaikka hallituksessa asiasta jutellaan, se tuskin estää Soinia laukomasta jatkossakaan Suomen kannalta kiusallisia mielipiteitään.</p> <p>Timo Soinista on tullut rasite hallitukselle ja siinä samalla myös Suomelle.</p> Suomen ulkoministeri Timo Soini (sin.) on aktiivinen abortin vastustaja. Soini on ottanut aborttia vastaan näkyvästi kantaa kolme kertaa lyhyen ajan sisään.

Ensin maamme ulkoministeri osallistui abortinvastustajien tilaisuuteen Kanadassa, sitten tuskaili Irlannin aborttimyönteistä kansanäänestystulosta ja tuoreimmassa tapauksessa iloitsi Argentiinan senaatin abortin vastaisesta päätöksestä.

Soinin tuoreimpia näkemyksiä ovat hallituksen sisältä paheksuneet vahvimmin ministerit Anne-Mari Virolainen (kok.) ja Annika Saarikko (kesk.).

”Kokoomus ei iloitse takaiskusta naisten aseman parantamisessa. Soinin aborttivastainen kanta ei ole myöskään hallituksen kanta”, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Virolainen twiittasi perjantaina.

”Mi­nun asi­a­ni ei ole ar­vi­oi­da sitä, käy­kö hal­li­tuk­sen joh­to täs­tä kes­kus­te­lua tai ar­vi­oi­da mi­nis­te­ri Soi­nin ase­maa. To­te­an tasa-ar­vo­mi­nis­te­ri­nä, et­tä tä­män­kal­tai­sia vih­jai­lu­ja­kaan sii­tä, et­tä voi­sim­me ol­la tyy­ty­väi­siä Ar­gen­tii­nas­sa ta­pah­tu­nee­seen ke­hi­tyk­seen, en voi hy­väk­syä”, perhe- ja peruspalveluministeri Saarikko totesi. (Lue aihetta käsittelevä STT:n juttu Suomenmaasta)

 

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Petteri Orpo on kompannut Soini-kriittistä ministeri Virolaista. Myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asiasta esittämä näkemys on tulkittavissa Soinin arvosteluksi, jossa hänen katsotaan toimineen Suomen ulkopoliittisen linjan vastaisesti.

Vasemmisto-oppositiosta Soinia on arvosteltu jyrkästi ja erovaatimuksiakin on kuultu.

”Saako ulkoministeri Soini kulkea puoli vuotta vaaleihin saakka puhumassa maailmalla mitä huvittaa?”, eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd.) esimerkiksi kysyi tänään.

Katolilaisen Soinin abortin vastainen näkemys on toistunut johdonmukaisesti. Hänellä on mielipiteeseensä oikeus, kuten hänellä on myös poliitikkona oikeus tärkeäksi katsomiensa asioiden ajamiseen.

Kukaan ei voi vaatia ulkoministeriä lukemaan esimerkiksi Väestöliiton jakamaa tutkittua tietoa aborteista, saatikka uskomaan sitä.

Väestöliiton vaikuttamistoiminnan asiantuntija Riikka Kaukoranta kirjoitti liiton blogissa kesän alussa muun muassa siitä, kuinka ”tutkimukset eivät tue väitettä, että aborttien kieltäminen vähentäisi tehtyjen aborttien määrä. Mutta kuoleman määrää se kyllä lisää”.

”Joka vuosi 25 miljoonaa kertaa abortti tehdään vaarallisissa olosuhteissa. Kymmeniä tuhansia yrittäneistä kuolee. Nämä kuolemat ovat täydellisen turhia ja järkyttäviä. Ja ne olisivat täydellisen estettävissä”, Kaukoranta muistutti kirjoituksessaan.

 

Mitähän Soinin tapauksesta miettii tällä kerralla Suomen ulkopolitiikan johtaja, tasavallan presidentti Sauli Niinistö? Hän oli selvästikin pannut Soinin tekemiset Kanadassa merkille ja kommentoi niitä Talouselämä-lehdessä kesäkuun alussa:

”Ministeri ei voi yksityishenkilönä ilmaista poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyviä kantojaan ulkomaanvierailulla, varsinkin jos ne liittyvät siinä maassa polttavaan keskusteluun”, presidentti muotoili Talouselämässä.

Tuekseen Soini on saanut kristillisdemokraatit. Pienen oppositiopuolueen puheenjohtaja Sari Essayah on puolustanut ulkoministerin oikeutta ilmaista aborttia vastustava mielipiteensä.

”Ministerillä on oikeus ilmaista vakaumuksensa, minkä linjasi oikeusasiamies jo 2013 silloisen sisäministeri Päivi Räsäsen vapaa-aikanaan Kansanlähetyspäivillä pitämän puheen johdosta. Silloinkin oli kyse abortista, ja ministerin vakaumuksesta”, Essayah kirjoitti Puheenvuoron blogissaan kesäkuussa.

Seuraako tuoreimmasta kohusta mitään? Hiljaista on ollut, joskin tasa-arvoasioista hallituksessa vastaava ministeri Saarikko on sanonut, ”ettei keskustelu asiasta olisi pahitteeksi”.

Vaikka hallituksessa asiasta jutellaan, se tuskin estää Soinia laukomasta jatkossakaan Suomen kannalta kiusallisia mielipiteitään.

Timo Soinista on tullut rasite hallitukselle ja siinä samalla myös Suomelle.

]]>
97 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259354-timo-soinista-tuli-rasite-suomelle#comments Kotimaa Abortti Timo Soini Sat, 11 Aug 2018 18:56:46 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259354-timo-soinista-tuli-rasite-suomelle
Yle ja helle avittivat Kepua? http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259326-yle-ja-helle-avittivat-kepua <p>Keskustan nousu Ylen viimeisessä mielipidetutkimuksessa hiukan ihmetyttää. Selityksenä on tarjottu vanhemman väen lisääntynyttä kannatusta. Tässä voi olla perääkin. Yle julkaisi &rdquo;koko Suomi asuttuna&rdquo;- tutkimuksensa mittausten aikana auringon polttaessa satoa pilalle. &nbsp;Maalta muuttanut vanhempi väki osoitti solidaarisuutta. Muuta syytä Keskustan nousuun on vaikea löytää, ehkä Väyrysen puolue sekoilut olisivat osa kannatuksen paluuta.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisen perinteisen punamultapuolueen demareiden kannatuksen kasvu lienee osittain muiden ansiota. Vihreät ja Vasemmistoliitto vaikuttavat hampaattomilta samoin perussuomalaiset.</p><p>&nbsp;</p><p>Sdp:n kannatuksen kasvua selitetään duunareiden paluulla. Paluu on ollut helppo, kun persut ovat hampaattomia ja johtavat toverit pitävät suut soukalla semmoisissa asennekysymyksissä kuin maahanmuutto, joka muutenkin on tällä hetkellä marginaalissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ainoa poliittinen avaus, jolla on saattanut olla merkitystä, on tuo Antti Rinteen eläkelupaus, jotta on yleisesti pidetty hölmöläisten hommana.&nbsp; Näin siksi, että muita avauksia ei juuri ole ollut ja kannatuksen hankinta lupauksilla puree aina osaan porukkaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustan ja Sdp:n kannatuksen kasvu saattaa ennustaa tulevalla vaalikaudella &rdquo;sulle mulle &rdquo;-politiikan paluuta. Sellainen politiikka on tie velkaantumiseen. Jos maakuntauudistus jää toteutumatta on jännä nähdä kumpaa kepu syyttää demareita vai kokoomusta. Pelissä voi olla valinnanvapauden lisäksi myös seuraava hallituspohja.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustan nousu Ylen viimeisessä mielipidetutkimuksessa hiukan ihmetyttää. Selityksenä on tarjottu vanhemman väen lisääntynyttä kannatusta. Tässä voi olla perääkin. Yle julkaisi ”koko Suomi asuttuna”- tutkimuksensa mittausten aikana auringon polttaessa satoa pilalle.  Maalta muuttanut vanhempi väki osoitti solidaarisuutta. Muuta syytä Keskustan nousuun on vaikea löytää, ehkä Väyrysen puolue sekoilut olisivat osa kannatuksen paluuta.

 

Toisen perinteisen punamultapuolueen demareiden kannatuksen kasvu lienee osittain muiden ansiota. Vihreät ja Vasemmistoliitto vaikuttavat hampaattomilta samoin perussuomalaiset.

 

Sdp:n kannatuksen kasvua selitetään duunareiden paluulla. Paluu on ollut helppo, kun persut ovat hampaattomia ja johtavat toverit pitävät suut soukalla semmoisissa asennekysymyksissä kuin maahanmuutto, joka muutenkin on tällä hetkellä marginaalissa.

 

Ainoa poliittinen avaus, jolla on saattanut olla merkitystä, on tuo Antti Rinteen eläkelupaus, jotta on yleisesti pidetty hölmöläisten hommana.  Näin siksi, että muita avauksia ei juuri ole ollut ja kannatuksen hankinta lupauksilla puree aina osaan porukkaa.

 

Keskustan ja Sdp:n kannatuksen kasvu saattaa ennustaa tulevalla vaalikaudella ”sulle mulle ”-politiikan paluuta. Sellainen politiikka on tie velkaantumiseen. Jos maakuntauudistus jää toteutumatta on jännä nähdä kumpaa kepu syyttää demareita vai kokoomusta. Pelissä voi olla valinnanvapauden lisäksi myös seuraava hallituspohja.

 

 

 

 

 

]]>
18 http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259326-yle-ja-helle-avittivat-kepua#comments Kotimaa Sat, 11 Aug 2018 05:35:17 +0000 Lars-Erik Wilskman http://jaga.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259326-yle-ja-helle-avittivat-kepua
Holmström, avoimuus ja demokratia http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259278-holmstrom-avoimuus-ja-demokratia <p>Ehdikin jo ihmetellä, missä viipyi hyökkäys Nobel-ekonomisti Bengt Holmströmiä vastaan hänen lausuttuaan julki ajatuksiaan avoimuudesta ja demokratiasta. Turhaan ihmettelin, sillä tulihan se sieltä, tosin on jo laantunutkin. Palaan kuitenkin vielä teemaan.</p><p>Jos ymmärsin Holmströmin teesit oikein &ndash; ja varaus on tehtävä, sillä ne ovat minulle välittyneet vain haastattelun laatineen toimittajan sanoin &ndash; hän katsoo, että avoimuudessa on menty niin pitkälle, että kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Luottamus on mennyt, koska poliitikot ovat siinä määrin julkisuuden valokeilassa, että he eivät pysty tekemään kompromisseja missään asioissa karkottamatta äänestäjiään. Herää kysymys, miksi juuri kompromissit, jotka vaativat jonkinlaista tinkimistä omista, maksimaallisista tavoitteista, johtavat äänestäjien luottamuksen/kannatuksen menettämiseen.</p><p>Holmström elää ja työskentelee Yhdysvalloissa, on ollut siellä vuosikymmeniä. Niinpä voi olettaa, että hän on päätynyt teeseihinsä seurattuaan nimenomaan Yhdysvaltain poliittista elämää ja sen muuttumista. Yksi perustavanlaatuinen kehityskulku siellä on äänestäjäkunnan polarisoituminen mielipiteiltään yhä kauempana toistaan oleviin blokkeihin. Ilmiön perimmäisiä syitä on tässä mahdotonta käydä selvittämään ja tuskinpa niitä kukaan tyhjentävästi tunteekaan, mutta sitä on pahentanut äänestysalueiden jakaantuminen, eikä vain jakaantuminen vaan tarkoituksellinen jakaminen siten, että jo suurin osa kongressiedustajien paikoista on suurella enemmistöllä yhden puolueen hallussa. Seuraus on ollut, että tärkein vaali on itse asiassa kummankin pääpuolueen sisäinen esivaali kongressiehdokkuudesta. Poliittisen aktiivisuuden matalan tason takia siinä taas pärjäävät parhaiten äärimmäisyysajatteluun taipuvaisten puolueaktivistien tukea nauttivat henkilöt.</p><p>Tämä kehityskulku ei ole eilen tapahtunut, vaan se on ollut näkyvissä jo vuosikymmeniä. Viime presidentinvaaleissa se ulottui myös Yhdysvaltain presidentin valintaan, ja sen seuraukset ovat siitä syystä nyt räikeästi näkyvissä.</p><p>Muissa länsimaissa, Suomessakin, on tapahtumassa samankaltaista kehitystä, mutta se ei ole yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa, eikä ole varmaa, johtaako se koskaan yhtä pitkälle.</p><p>Holmströmin avoimuuskritiikki tuntuu sinänsä järkeenkäyvältä, mutta &rdquo;avoimuus&rdquo; ei oikeastaan kuvaa ilmiötä oikein ja on sitä paitsi edellä kuvaamastani näkökulmasta vain osa suurempaa ongelmaa. Tai ehkä oikeammin oire suuremmasta ongelmasta.</p><p>Mediateollisuuden tuottama hellittämätön, armoton julkisuuden valokeilaan asettaminen ei ole yhtä kuin avoimuus. Standardiväite, että kaiken nostaminen julkisuuteen jotenkin suodattaisi esiin ja panisi menestymään parhaat ideat, parhaat politiikan päämäärät ja tekijät, on naiivi. Varsinkaan se ei toimi hedonistisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa niin aineellisten kuin aineettomien tarpeiden välitön tyydytys ajaa aina ohi pitkän tähtäimen näkökohtien, tulevaisuuteen investoivan säästämisen. &rdquo;Avoimuus&rdquo; on itse asiassa nimenomaan vauhdittanut kehitystä kohti tällaista hedonistista tarpeentyydytystä.</p><p>Holmström olisi varmaankin pääsyt vähemmällä ryöpytyksellä, jos hän olisi esittänyt avoimuuden liiallisuutta koskevan kritiikkinsä osana vielä laajempaa ja perustavampaa poliittisen filosofian kysymystä: kumpi on parempi, edustuksellisen demokratia vai suora demokratia.</p><p>Suora demokratia, jossa äänestäjäkunta päättää politiikan sisällöstä ilman välikäsiä oli &ndash; sikäli kuin tiedetään &ndash; käytössä antiikin Kreikan muutamassa kaupunkivaltiossa ja Rooman tasavallassa (joskin meillä on taipumusta anakronistisesti heijastaa omia demokratian mielikuviamme kokonaan toisenlaisen maailmankuvan vallassa olleisiin aikakausiin). Kreikassa se sortui ilmiöihin, joista nykytermein käyttäisimme varmaankin nimitystä populismi ja demagogia. Roomassakin koettiin samaa, mutta siellä tasavallan loppua joudutti myös valtakunnan kasvaminen niin suureksi, että kansankokoukseen ei enää voinut käytännössä osallistua, vaikka kansalaisoikeudet olisi ulotettu Rooman ulkopuolelle, mitä roomalaiset evät halunneet tehdä.</p><p>Nykyaikaisen demokratian suuri oivallus oli nimenomaan edustuksellisuus: että kansa valitsee vaaleilla itselleen edustajat, jotka käyttävät poliittista valtaa vaalien väliaikoina. Se mahdollisti alueellisesti suurten valtakuntien siirtymisen demokratioiksi, vaikka ei tietysti yksin siihen riittänyt. Tämä perusmallin päälle on sitten rakennettu hallitusten vastuullisuus parlamenteille, puoluejärjestelmät ja muut demokratian toimimisen kannalta oleelliset rakenteet.</p><p>Tämä järjestelmä on nyt uhanalainen kahdellakin tavalla. Ensimmäinen uhka ovat kasvavat vaatimukset korvata edustuksellinen demokratia suoralla. Teknisesti se olisikin jo mahdollista maantieteellisen etäisyyden estämättä. Kansanäänestykset ovat yksi esimerkki tästä suuntauksesta, mutta ilmiö on syvällisempi. &rdquo;Kansan edustajiin&rdquo; ja itse asiassa koko niin sanottuun poliittiseen luokkaan kohdistuu yhä suurempi epäluottamus, pilkka ja halveksunta. Siinä ei ole enää kyse terveestä kritiikistä yksittäisiä poliittisia päätöksiä ja niiden tekijöitä kohtaan, vaan yhä suuremmassa määrin epäluottamuksesta koko edustuksellista järjestelmää kohtaan.</p><p>Toisekseen, edustuksellinen demokratia on murenemassa sitäkin kautta, että kansan edustajien käyttäytyminen parlamenteissa ja vaalitaisteluissa alkaa muistuttaa yhä enemmän antiikin kansankokousten käyttäytymistä kaikkine kohtalokkaine lieveilmiöineen: tahdin määräävät kansankiihottajat, olivat nämä itse kansanedustajia tai ei. Hellittämätön ja julma julkisuus &rdquo;avoimuuden&rdquo; kaavussa toimii katalysaattorina sille, että vähänkin isompien ja pitkää valmistelua vaativien hankkeiden läpivienti käy yhä vaikeammaksi. Mitä isompi asia, sitä pikkumaisemmat näkemykset. Valmius kompromisseihin rinnastuu jo petturuuteen. Suun paneminen säkkiä myöten ei onnistu, oli vallassa vasemmisto tai oikeisto. On jo näkyvissä, että edellisen parlamentin (ja sen valtaan nostaman hallituksen) päätökset kyseenalaistetaan niin, että luottamus lakien pysyvyyteen on heikkenemässä. Poliittisia vastustajia leimataan rikollisiksi ja uhataan rangaistuksilla kunhan päästään itse valtaan. Antiikin Ateenan ostrakismos-instituutio tulee jo mieleen.</p><p>Yhdysvalloissa tämä on pisimmällä, mutta mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Valitettavasti on pakko sanoa, että ulospääsyä tästä kuolemanspiraalista ei ole näkyvissä.</p> Ehdikin jo ihmetellä, missä viipyi hyökkäys Nobel-ekonomisti Bengt Holmströmiä vastaan hänen lausuttuaan julki ajatuksiaan avoimuudesta ja demokratiasta. Turhaan ihmettelin, sillä tulihan se sieltä, tosin on jo laantunutkin. Palaan kuitenkin vielä teemaan.

Jos ymmärsin Holmströmin teesit oikein – ja varaus on tehtävä, sillä ne ovat minulle välittyneet vain haastattelun laatineen toimittajan sanoin – hän katsoo, että avoimuudessa on menty niin pitkälle, että kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Luottamus on mennyt, koska poliitikot ovat siinä määrin julkisuuden valokeilassa, että he eivät pysty tekemään kompromisseja missään asioissa karkottamatta äänestäjiään. Herää kysymys, miksi juuri kompromissit, jotka vaativat jonkinlaista tinkimistä omista, maksimaallisista tavoitteista, johtavat äänestäjien luottamuksen/kannatuksen menettämiseen.

Holmström elää ja työskentelee Yhdysvalloissa, on ollut siellä vuosikymmeniä. Niinpä voi olettaa, että hän on päätynyt teeseihinsä seurattuaan nimenomaan Yhdysvaltain poliittista elämää ja sen muuttumista. Yksi perustavanlaatuinen kehityskulku siellä on äänestäjäkunnan polarisoituminen mielipiteiltään yhä kauempana toistaan oleviin blokkeihin. Ilmiön perimmäisiä syitä on tässä mahdotonta käydä selvittämään ja tuskinpa niitä kukaan tyhjentävästi tunteekaan, mutta sitä on pahentanut äänestysalueiden jakaantuminen, eikä vain jakaantuminen vaan tarkoituksellinen jakaminen siten, että jo suurin osa kongressiedustajien paikoista on suurella enemmistöllä yhden puolueen hallussa. Seuraus on ollut, että tärkein vaali on itse asiassa kummankin pääpuolueen sisäinen esivaali kongressiehdokkuudesta. Poliittisen aktiivisuuden matalan tason takia siinä taas pärjäävät parhaiten äärimmäisyysajatteluun taipuvaisten puolueaktivistien tukea nauttivat henkilöt.

Tämä kehityskulku ei ole eilen tapahtunut, vaan se on ollut näkyvissä jo vuosikymmeniä. Viime presidentinvaaleissa se ulottui myös Yhdysvaltain presidentin valintaan, ja sen seuraukset ovat siitä syystä nyt räikeästi näkyvissä.

Muissa länsimaissa, Suomessakin, on tapahtumassa samankaltaista kehitystä, mutta se ei ole yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa, eikä ole varmaa, johtaako se koskaan yhtä pitkälle.

Holmströmin avoimuuskritiikki tuntuu sinänsä järkeenkäyvältä, mutta ”avoimuus” ei oikeastaan kuvaa ilmiötä oikein ja on sitä paitsi edellä kuvaamastani näkökulmasta vain osa suurempaa ongelmaa. Tai ehkä oikeammin oire suuremmasta ongelmasta.

Mediateollisuuden tuottama hellittämätön, armoton julkisuuden valokeilaan asettaminen ei ole yhtä kuin avoimuus. Standardiväite, että kaiken nostaminen julkisuuteen jotenkin suodattaisi esiin ja panisi menestymään parhaat ideat, parhaat politiikan päämäärät ja tekijät, on naiivi. Varsinkaan se ei toimi hedonistisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa niin aineellisten kuin aineettomien tarpeiden välitön tyydytys ajaa aina ohi pitkän tähtäimen näkökohtien, tulevaisuuteen investoivan säästämisen. ”Avoimuus” on itse asiassa nimenomaan vauhdittanut kehitystä kohti tällaista hedonistista tarpeentyydytystä.

Holmström olisi varmaankin pääsyt vähemmällä ryöpytyksellä, jos hän olisi esittänyt avoimuuden liiallisuutta koskevan kritiikkinsä osana vielä laajempaa ja perustavampaa poliittisen filosofian kysymystä: kumpi on parempi, edustuksellisen demokratia vai suora demokratia.

Suora demokratia, jossa äänestäjäkunta päättää politiikan sisällöstä ilman välikäsiä oli – sikäli kuin tiedetään – käytössä antiikin Kreikan muutamassa kaupunkivaltiossa ja Rooman tasavallassa (joskin meillä on taipumusta anakronistisesti heijastaa omia demokratian mielikuviamme kokonaan toisenlaisen maailmankuvan vallassa olleisiin aikakausiin). Kreikassa se sortui ilmiöihin, joista nykytermein käyttäisimme varmaankin nimitystä populismi ja demagogia. Roomassakin koettiin samaa, mutta siellä tasavallan loppua joudutti myös valtakunnan kasvaminen niin suureksi, että kansankokoukseen ei enää voinut käytännössä osallistua, vaikka kansalaisoikeudet olisi ulotettu Rooman ulkopuolelle, mitä roomalaiset evät halunneet tehdä.

Nykyaikaisen demokratian suuri oivallus oli nimenomaan edustuksellisuus: että kansa valitsee vaaleilla itselleen edustajat, jotka käyttävät poliittista valtaa vaalien väliaikoina. Se mahdollisti alueellisesti suurten valtakuntien siirtymisen demokratioiksi, vaikka ei tietysti yksin siihen riittänyt. Tämä perusmallin päälle on sitten rakennettu hallitusten vastuullisuus parlamenteille, puoluejärjestelmät ja muut demokratian toimimisen kannalta oleelliset rakenteet.

Tämä järjestelmä on nyt uhanalainen kahdellakin tavalla. Ensimmäinen uhka ovat kasvavat vaatimukset korvata edustuksellinen demokratia suoralla. Teknisesti se olisikin jo mahdollista maantieteellisen etäisyyden estämättä. Kansanäänestykset ovat yksi esimerkki tästä suuntauksesta, mutta ilmiö on syvällisempi. ”Kansan edustajiin” ja itse asiassa koko niin sanottuun poliittiseen luokkaan kohdistuu yhä suurempi epäluottamus, pilkka ja halveksunta. Siinä ei ole enää kyse terveestä kritiikistä yksittäisiä poliittisia päätöksiä ja niiden tekijöitä kohtaan, vaan yhä suuremmassa määrin epäluottamuksesta koko edustuksellista järjestelmää kohtaan.

Toisekseen, edustuksellinen demokratia on murenemassa sitäkin kautta, että kansan edustajien käyttäytyminen parlamenteissa ja vaalitaisteluissa alkaa muistuttaa yhä enemmän antiikin kansankokousten käyttäytymistä kaikkine kohtalokkaine lieveilmiöineen: tahdin määräävät kansankiihottajat, olivat nämä itse kansanedustajia tai ei. Hellittämätön ja julma julkisuus ”avoimuuden” kaavussa toimii katalysaattorina sille, että vähänkin isompien ja pitkää valmistelua vaativien hankkeiden läpivienti käy yhä vaikeammaksi. Mitä isompi asia, sitä pikkumaisemmat näkemykset. Valmius kompromisseihin rinnastuu jo petturuuteen. Suun paneminen säkkiä myöten ei onnistu, oli vallassa vasemmisto tai oikeisto. On jo näkyvissä, että edellisen parlamentin (ja sen valtaan nostaman hallituksen) päätökset kyseenalaistetaan niin, että luottamus lakien pysyvyyteen on heikkenemässä. Poliittisia vastustajia leimataan rikollisiksi ja uhataan rangaistuksilla kunhan päästään itse valtaan. Antiikin Ateenan ostrakismos-instituutio tulee jo mieleen.

Yhdysvalloissa tämä on pisimmällä, mutta mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Valitettavasti on pakko sanoa, että ulospääsyä tästä kuolemanspiraalista ei ole näkyvissä.

]]>
48 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259278-holmstrom-avoimuus-ja-demokratia#comments Kotimaa Avoimuus Demagogia Demokratia Holmström Polarisaatio Fri, 10 Aug 2018 06:58:12 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259278-holmstrom-avoimuus-ja-demokratia
Opettajan arkea http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259226-opettajan-arkea <p>Koulut alkavat. Tämän open työ alkoi veso -päivien merkeissä ja myös rätti kädessä sekä pulpetteja nostellen. Puunasimme kiireellä paikkoja kuntoon. Pieniä ja isompia koululaisia kirmaa torstaina taloon.</p><p>Koulumme oli muuttokuvioiden vuoksi lähes kaoottisessa tilassa kahta päivää ennen oppilaiden tuloa. Opettajien säntillisyydellä saatiin kaikki valmiiksi viime hetkellä. Tottakai opetusta on hyvän aikaa valmisteltu syksyä varten muutoinkin, kukin oppilaidensa tarpeiden mukaisesti.&nbsp;</p><p>Meille opettajille kaoottinen työn aloitus muistuttaa kuinka niukkuuden jakaminen on perusopetuksen arkea. Toki varmasti myös muilla työpaikoilla. Avatakseni opettajan työn arkea ajattelin kuitenkin kertoa muutaman esimerkin resursseista, varsinkin, kun kikyn varjolla &rdquo;paisuvaa julkista sektoria&rdquo; syytetään paisumisesta.</p><p>Rättisulkeiset meillä oli, koska luokkahuoneen muutoksen vuoksi syntyvän kaappien ja lokerikkojen siivoustarpeen hoitaa opettaja itse; saa taikoa jostain pesuaineetkin. Siivooja ei voinut luovuttaa tilkkaakaan, kemikaaliasetus kuulemma kieltää. Siivousluutun sain sentään kerjättyä talon puolesta. Onneksi kotitalousopelta löytyi lopulta pullo yleispesuainetta.</p><p>Toimistotarvikkeet on myös menokohta, jota ei oikeasti koulujen budjetissa ole. Hajonneen nitojan tilalle ei löydy uutta, joten ehkä tuon kotoa. Parempi tuoda myös vanhoja muovitaskuja ja klemmareita, sillä ne ovat luksuhyödykkeitä. Tosin varsin tarpeellisia asiapapereiden säilyttämisen kannalta.</p><p>Lyijykyniä on tunnetusti aina mitoitettu yksi per oppilas. Jotta selviäisin erityisluokan arkityön aineellisista tarpeista hamstraan kymmenen ylimääräistä lyijykynää pahan päivän varalle. Emme anna kyniä kotiin, jonne ne unohtuisivat. Antamalla kynät päivän aluksi ja keräämällä ne päivän päätteeksi pois säästyy kyniä ja kumeja pitkälle talveen. Talven mittaan tällä setillä pärjätään, jos ei satu kovin monta &rdquo;pahaa päivää&rdquo;, jolloin kynä katkeaa raivonpuuskassa.&nbsp;Sen verran oli kouluun ostettu myös muita kirjoitusvälineitä, että uskallan lisäksi ottaa pari mustekynää ja muutaman muistilehtiön.&nbsp;</p><p>Entäs kirjat ja muut aineistot? Enimmäkseen on tultava toimeen pyhällä hengellä. Jos aineistohankintojen arvo liikkuu noin&nbsp; 300 eurossa (10 oppilaalle), niin siitä voi vetää johtopäätöksiä oppimateriaalien tuoreudesta. Pystymme hankkimaan fysiikkaan, kemiaan ja matematiikkaan työkirjat, lisäksi sain uskonnon digiaineiston lisenssin. Eipä erityisopetuksessa aivan joka työkirjaa voisi käyttääkään, useimmat ovat liian moniselkoisia. Mielellään sitä kuitenkin hankkisi laadukkaita digimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, jos vain määrärahoja olisi. Monet oppikirjat ovat todella vanhoja.</p><p>Eli tänäkin lukuvuonna saan käyttää luovuutta ja pärrätä illat netissä aineiston metsästyksessä. Onneksi sieltä löytyy paljon materiaalia, josta voi muokata sopivaa. Vaatii perslihaksia saa silmät väsyneenä katsomaan kieroon, mutta oppii myös itse paljon. Onneksi on myös hyvä työyhteisö ja mukavat kollegat, niillä eväillä jaksaa pitkälle.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyvää kouluvuoden aloitusta niin oppilaille kuin opettajille!</p><p>Säde Tahvanainen</p><p>-osaaja-</p><p>ps. Niukkuutta jaetaan myös ammatillisessa koulutuksessa, josta hallitus on leikannut 220 miljoonaa. Opettajia on irtisanottu kohtuuton määrä ja koulutusreformia toimeenpannaan työpaikoilla. Nyt hallitus osoittaa &rdquo;armollisuudessaan&rdquo; peräti 15 miljoonaa lisärahaa reformin toimeenpanoon. Kyllä huolestuttaa opetuksen laadun tulevaisuus.</p><p>&nbsp;</p> Koulut alkavat. Tämän open työ alkoi veso -päivien merkeissä ja myös rätti kädessä sekä pulpetteja nostellen. Puunasimme kiireellä paikkoja kuntoon. Pieniä ja isompia koululaisia kirmaa torstaina taloon.

Koulumme oli muuttokuvioiden vuoksi lähes kaoottisessa tilassa kahta päivää ennen oppilaiden tuloa. Opettajien säntillisyydellä saatiin kaikki valmiiksi viime hetkellä. Tottakai opetusta on hyvän aikaa valmisteltu syksyä varten muutoinkin, kukin oppilaidensa tarpeiden mukaisesti. 

Meille opettajille kaoottinen työn aloitus muistuttaa kuinka niukkuuden jakaminen on perusopetuksen arkea. Toki varmasti myös muilla työpaikoilla. Avatakseni opettajan työn arkea ajattelin kuitenkin kertoa muutaman esimerkin resursseista, varsinkin, kun kikyn varjolla ”paisuvaa julkista sektoria” syytetään paisumisesta.

Rättisulkeiset meillä oli, koska luokkahuoneen muutoksen vuoksi syntyvän kaappien ja lokerikkojen siivoustarpeen hoitaa opettaja itse; saa taikoa jostain pesuaineetkin. Siivooja ei voinut luovuttaa tilkkaakaan, kemikaaliasetus kuulemma kieltää. Siivousluutun sain sentään kerjättyä talon puolesta. Onneksi kotitalousopelta löytyi lopulta pullo yleispesuainetta.

Toimistotarvikkeet on myös menokohta, jota ei oikeasti koulujen budjetissa ole. Hajonneen nitojan tilalle ei löydy uutta, joten ehkä tuon kotoa. Parempi tuoda myös vanhoja muovitaskuja ja klemmareita, sillä ne ovat luksuhyödykkeitä. Tosin varsin tarpeellisia asiapapereiden säilyttämisen kannalta.

Lyijykyniä on tunnetusti aina mitoitettu yksi per oppilas. Jotta selviäisin erityisluokan arkityön aineellisista tarpeista hamstraan kymmenen ylimääräistä lyijykynää pahan päivän varalle. Emme anna kyniä kotiin, jonne ne unohtuisivat. Antamalla kynät päivän aluksi ja keräämällä ne päivän päätteeksi pois säästyy kyniä ja kumeja pitkälle talveen. Talven mittaan tällä setillä pärjätään, jos ei satu kovin monta ”pahaa päivää”, jolloin kynä katkeaa raivonpuuskassa. Sen verran oli kouluun ostettu myös muita kirjoitusvälineitä, että uskallan lisäksi ottaa pari mustekynää ja muutaman muistilehtiön. 

Entäs kirjat ja muut aineistot? Enimmäkseen on tultava toimeen pyhällä hengellä. Jos aineistohankintojen arvo liikkuu noin  300 eurossa (10 oppilaalle), niin siitä voi vetää johtopäätöksiä oppimateriaalien tuoreudesta. Pystymme hankkimaan fysiikkaan, kemiaan ja matematiikkaan työkirjat, lisäksi sain uskonnon digiaineiston lisenssin. Eipä erityisopetuksessa aivan joka työkirjaa voisi käyttääkään, useimmat ovat liian moniselkoisia. Mielellään sitä kuitenkin hankkisi laadukkaita digimateriaaleja ja oppimisympäristöjä, jos vain määrärahoja olisi. Monet oppikirjat ovat todella vanhoja.

Eli tänäkin lukuvuonna saan käyttää luovuutta ja pärrätä illat netissä aineiston metsästyksessä. Onneksi sieltä löytyy paljon materiaalia, josta voi muokata sopivaa. Vaatii perslihaksia saa silmät väsyneenä katsomaan kieroon, mutta oppii myös itse paljon. Onneksi on myös hyvä työyhteisö ja mukavat kollegat, niillä eväillä jaksaa pitkälle.

 

Hyvää kouluvuoden aloitusta niin oppilaille kuin opettajille!

Säde Tahvanainen

-osaaja-

ps. Niukkuutta jaetaan myös ammatillisessa koulutuksessa, josta hallitus on leikannut 220 miljoonaa. Opettajia on irtisanottu kohtuuton määrä ja koulutusreformia toimeenpannaan työpaikoilla. Nyt hallitus osoittaa ”armollisuudessaan” peräti 15 miljoonaa lisärahaa reformin toimeenpanoon. Kyllä huolestuttaa opetuksen laadun tulevaisuus.

 

]]>
22 http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259226-opettajan-arkea#comments Kotimaa Wed, 08 Aug 2018 18:54:43 +0000 Säde Tahvanainen http://sadetahvanainen72.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259226-opettajan-arkea
Kaunis aate? http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259216-kaunis-aate <p>Jos suomalainen puoluejohtaja nimittäisi natsismia kauniiksi aatteeksi, hän olisi saman tien entinen puoluejohtaja. Ymmärtäisimme, ettei aatetta voi kokonaan erottaa sen ilmenemismuodoistaan. Puoluetoimiston avaimia luovuttaessaan erotettu puoluepomo jäisi yksinään selittämään, että joskin aate teki paljon tuhoa, sen muutamat ideaalit kuten eläintensuojelu, ympäristönsuojelu, keynesiläinen elvyttäminen julkiseen rakentamiseen tai vaikkapa koronkiskonnan vastustaminen olivat arvokkaita ajatuksia.&nbsp;</p><p>Jostakin syystä kommunismin kohdalla ajatellaan yhä toisin. Kerta toisensa jälkeen tuo aate rimpuilee itsensä irti sen toteutumismuodoista, vaikka historia ei tunne yhtään esimerkkiä, jossa kommunismi valtiojärjestelmänä ei olisi kylvänyt sortoa ja kuolemaa.</p><p>Keväällä Vihreiden puheenjohtaja&nbsp;<strong>Touko Aalto</strong>&nbsp;meni tunnustamaan rakkautensa kommunismiin: &rdquo;Kommunismin aate ja utopia ovat kauniita. Reaalisosialismi erityisesti itärajan takana edusti kuitenkin sellaista totalitarismia ja sortoa, mistä halusin sanoutua irti. Jätin kommunistisen nuorisoliiton toiminnan siinä vaiheessa, kun ymmärrykseni maailman tapahtumista oli kasvanut&rdquo;, hän tunnusti Maaseudun Tulevaisuuden (7.4.18) haastattelussa.&nbsp;</p><p>Helsingin Sanomat kysyi taannoin&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/22072018/art-2000005765232.html">analyysi-artikkelissaan</a>, josko voisimme vihdoin päästä yli taistolaisuuden aiheuttamasta kansallisesta traumasta. Artikkelista voi päätellä, että kirjoittaja pitää kommunismin yhtä suuntausta, taistolaisuutta, kohtuuttomana leimakirveenä ilmiöstä, joka oli 70-luvulla varsin ohimenevä ja vaatimaton. Ex-kansanedustaja&nbsp;<strong>Kimmo Sasi</strong>&nbsp;puuttui siihen&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005767940.html">mielipidekirjoituksessaan</a>&nbsp;oudoksuen kuvausta harmittomasta nuorisoliikkeestä. Sekä kommunismi että fasismi ovat syyllistyneet viime vuosisadalla historian suurimpiin ihmisoikeusrikoksiin ja murhanneet miljoonia ihmisiä. Siksi on luonnollista, että Euroopan neuvosto on yhdenvertaisesti tuominnut kummatkin ideologiat. Keskustelu on jatkunut, ja Sasi&nbsp;<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/05082018/art-2000005780141.html">palasi aiheeseen muistuttamalla</a>, että kommunismin rikokset on yhä käsittelemättä.&nbsp;</p><p>On todella tarpeen muistuttaa nykyajan punavihreille,&nbsp;<em>kuinka</em>&nbsp;kaunis tuo aate on, ja herättää kysymys siitä, voiko aatetta erottaa sen hedelmistä. Ongelma on, ettei ihmiskunnalla ole kommunismista yhtään kaunista ja onnistunutta esimerkkiä. Uhrien määrä on konkreettisesti laskematon, ja kulttuuriympäristöstä huolimatta tulos on ollut aina verinen. Oli sitten kyseessä Neuvostoliitto, Itä-Eurooppa, Kiina, Pohjois-Korea, Vietnam, Kambodha, Laos, Kuuba, afrikkalaiset valtiot, kaikkialla voidaan esittää pitkä lista hirmuteoista, kidutuksista ja murhista.&nbsp;</p><p>Nuoret hipsterit eivät ole ehkä lukeneet&nbsp;<em>Kommunismin mustaa kirjaa</em>, joka ilmestyi noin kaksikymmentä vuotta sitten. Aiheesta on toki monia hyviä historiateoksia mutta tämä on varsin hyvä kooste kommunismin nimissä toteutetun joukkotuhonnan luonteesta. Useimmat kirjoittajat olivat vasemmalle kallellaan olleita ajattelijoita, jotka kommunismin rikosten paljastuessa eivät halunneet jättää äärioikeistolle sitä vahingoniloa. Heidän oli nostettava kauhut esiin itse. Kirja kumosi myytin hyvää tarkoittavista perustajista ja nosti natsien kuolemanleirien rinnalle kommunistien kuolemanleirit.</p><p>Teoksessa esitetään noin sata miljoonaa kommunismin uhria seuraavasti jakautuneena: Neuvostoliitto 20 miljoonaa kuollutta, Kiina 65 miljoonaa kuollutta, Vietnam miljoona kuollutta, Pohjois-Korea 2 miljoonaa kuollutta, Kambodža 2 miljoonaa kuollutta, Itä-Eurooppa miljoona kuollutta, Latinalainen Amerikka 150 000 kuollutta, Afrikka 1,7 miljoonaa kuollutta, Afganistan 1,5 miljoonaa kuollutta. Lisäksi kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa, joiden tiliin lasketaan noin 10 000 kuollutta. Kirja viittaa myös nälänhätiin, joita on vuoden 1918 jälkeen koettu ainoastaan kommunistisissa maissa. Kirjan toimittaja, ranskalainen historioitsija&nbsp;<strong>Stéphane Courtois</strong>&nbsp;pyrki myös perustelemaan, kuinka samanlaisia kommunistien ja natsien toimet olivat.&nbsp;</p><p>Kävin koulua ja suoritin filosofinopintoni tuossa maailmassa, jossa kommunismi vielä hallitsi osaa Eurooppaa. Kysymys ei ollut vain vallankumouksen melskeessä tapetuista uhreista vaan kokonaisesta yhteiskuntajärjestelmästä, joka perustui pelotteluun ja väkivaltaan. Toisinajattelijoita vangittiin, kidutettiin ja tapettiin. Ihmiset ilmiantoivat toisiaan perheissä ja työpaikoilla, sillä se oli sosialistisen kansalaisen ihanne ja hyve. Se vääristi kaiken sosiaalisen kanssakäymisen.&nbsp;</p><p>Me lännessä saimme tietoa vain palasina, mutta ulkomaanopiskelujen myötä minulla oli mahdollisuus olla hieman paremmin informoitu. Ja nyt voinen jo tunnustaa, että olen nuorena naisena salakuljettanut länteen dokumentteja toisinajattelijoiden kidutuksista, kuten puhkotuista silmistä &ndash; siis aikana ennen tietokoneita, muistitikkuja ja digikuvia. Eikä näiden kidutettujen rikos ollut yhtään suurempi kuin kenen tahansa mielipiteenvapautta rakastavan aktivistin.&nbsp;</p><p>Mikä kommunismin ja natsismin ongelma on? Miksi Touko Aalto tai kukaan muukaan ei tosielämässä voi harjoittaa kirsikoidenpoimintaa, valita kauniin aatteen mutta unohtaa sen seuraukset?</p><p>Siksi että kommunismin ongelma on filosofinen ja sen murhaavat elementit eivät nouse sattumasta vaan ovat aatteen ytimessä, identiteettipolitiikassa: autoritaarisuudessa, jossa ryhmäidentiteetti jyrää muun edelle. Olennaista ei ole kuka olet yksilönä vaan mihin ryhmään kuulut. Vasemmistoaktivistien ideologia on yhä edelleen sitä, kuten suosituista luennoistaan tunnetuksi tullut kanadalainen psykologian professori&nbsp;<strong>Jordan B. Peterson</strong>&nbsp;on varsin aiheellisesti muistuttanut. Jos se saa totalitaarisen vallan, seuraukset voivat olla yhtä veriset &ndash; ideologian vuoksi.</p> Jos suomalainen puoluejohtaja nimittäisi natsismia kauniiksi aatteeksi, hän olisi saman tien entinen puoluejohtaja. Ymmärtäisimme, ettei aatetta voi kokonaan erottaa sen ilmenemismuodoistaan. Puoluetoimiston avaimia luovuttaessaan erotettu puoluepomo jäisi yksinään selittämään, että joskin aate teki paljon tuhoa, sen muutamat ideaalit kuten eläintensuojelu, ympäristönsuojelu, keynesiläinen elvyttäminen julkiseen rakentamiseen tai vaikkapa koronkiskonnan vastustaminen olivat arvokkaita ajatuksia. 

Jostakin syystä kommunismin kohdalla ajatellaan yhä toisin. Kerta toisensa jälkeen tuo aate rimpuilee itsensä irti sen toteutumismuodoista, vaikka historia ei tunne yhtään esimerkkiä, jossa kommunismi valtiojärjestelmänä ei olisi kylvänyt sortoa ja kuolemaa.

Keväällä Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto meni tunnustamaan rakkautensa kommunismiin: ”Kommunismin aate ja utopia ovat kauniita. Reaalisosialismi erityisesti itärajan takana edusti kuitenkin sellaista totalitarismia ja sortoa, mistä halusin sanoutua irti. Jätin kommunistisen nuorisoliiton toiminnan siinä vaiheessa, kun ymmärrykseni maailman tapahtumista oli kasvanut”, hän tunnusti Maaseudun Tulevaisuuden (7.4.18) haastattelussa. 

Helsingin Sanomat kysyi taannoin analyysi-artikkelissaan, josko voisimme vihdoin päästä yli taistolaisuuden aiheuttamasta kansallisesta traumasta. Artikkelista voi päätellä, että kirjoittaja pitää kommunismin yhtä suuntausta, taistolaisuutta, kohtuuttomana leimakirveenä ilmiöstä, joka oli 70-luvulla varsin ohimenevä ja vaatimaton. Ex-kansanedustaja Kimmo Sasi puuttui siihen mielipidekirjoituksessaan oudoksuen kuvausta harmittomasta nuorisoliikkeestä. Sekä kommunismi että fasismi ovat syyllistyneet viime vuosisadalla historian suurimpiin ihmisoikeusrikoksiin ja murhanneet miljoonia ihmisiä. Siksi on luonnollista, että Euroopan neuvosto on yhdenvertaisesti tuominnut kummatkin ideologiat. Keskustelu on jatkunut, ja Sasi palasi aiheeseen muistuttamalla, että kommunismin rikokset on yhä käsittelemättä. 

On todella tarpeen muistuttaa nykyajan punavihreille, kuinka kaunis tuo aate on, ja herättää kysymys siitä, voiko aatetta erottaa sen hedelmistä. Ongelma on, ettei ihmiskunnalla ole kommunismista yhtään kaunista ja onnistunutta esimerkkiä. Uhrien määrä on konkreettisesti laskematon, ja kulttuuriympäristöstä huolimatta tulos on ollut aina verinen. Oli sitten kyseessä Neuvostoliitto, Itä-Eurooppa, Kiina, Pohjois-Korea, Vietnam, Kambodha, Laos, Kuuba, afrikkalaiset valtiot, kaikkialla voidaan esittää pitkä lista hirmuteoista, kidutuksista ja murhista. 

Nuoret hipsterit eivät ole ehkä lukeneet Kommunismin mustaa kirjaa, joka ilmestyi noin kaksikymmentä vuotta sitten. Aiheesta on toki monia hyviä historiateoksia mutta tämä on varsin hyvä kooste kommunismin nimissä toteutetun joukkotuhonnan luonteesta. Useimmat kirjoittajat olivat vasemmalle kallellaan olleita ajattelijoita, jotka kommunismin rikosten paljastuessa eivät halunneet jättää äärioikeistolle sitä vahingoniloa. Heidän oli nostettava kauhut esiin itse. Kirja kumosi myytin hyvää tarkoittavista perustajista ja nosti natsien kuolemanleirien rinnalle kommunistien kuolemanleirit.

Teoksessa esitetään noin sata miljoonaa kommunismin uhria seuraavasti jakautuneena: Neuvostoliitto 20 miljoonaa kuollutta, Kiina 65 miljoonaa kuollutta, Vietnam miljoona kuollutta, Pohjois-Korea 2 miljoonaa kuollutta, Kambodža 2 miljoonaa kuollutta, Itä-Eurooppa miljoona kuollutta, Latinalainen Amerikka 150 000 kuollutta, Afrikka 1,7 miljoonaa kuollutta, Afganistan 1,5 miljoonaa kuollutta. Lisäksi kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa, joiden tiliin lasketaan noin 10 000 kuollutta. Kirja viittaa myös nälänhätiin, joita on vuoden 1918 jälkeen koettu ainoastaan kommunistisissa maissa. Kirjan toimittaja, ranskalainen historioitsija Stéphane Courtois pyrki myös perustelemaan, kuinka samanlaisia kommunistien ja natsien toimet olivat. 

Kävin koulua ja suoritin filosofinopintoni tuossa maailmassa, jossa kommunismi vielä hallitsi osaa Eurooppaa. Kysymys ei ollut vain vallankumouksen melskeessä tapetuista uhreista vaan kokonaisesta yhteiskuntajärjestelmästä, joka perustui pelotteluun ja väkivaltaan. Toisinajattelijoita vangittiin, kidutettiin ja tapettiin. Ihmiset ilmiantoivat toisiaan perheissä ja työpaikoilla, sillä se oli sosialistisen kansalaisen ihanne ja hyve. Se vääristi kaiken sosiaalisen kanssakäymisen. 

Me lännessä saimme tietoa vain palasina, mutta ulkomaanopiskelujen myötä minulla oli mahdollisuus olla hieman paremmin informoitu. Ja nyt voinen jo tunnustaa, että olen nuorena naisena salakuljettanut länteen dokumentteja toisinajattelijoiden kidutuksista, kuten puhkotuista silmistä – siis aikana ennen tietokoneita, muistitikkuja ja digikuvia. Eikä näiden kidutettujen rikos ollut yhtään suurempi kuin kenen tahansa mielipiteenvapautta rakastavan aktivistin. 

Mikä kommunismin ja natsismin ongelma on? Miksi Touko Aalto tai kukaan muukaan ei tosielämässä voi harjoittaa kirsikoidenpoimintaa, valita kauniin aatteen mutta unohtaa sen seuraukset?

Siksi että kommunismin ongelma on filosofinen ja sen murhaavat elementit eivät nouse sattumasta vaan ovat aatteen ytimessä, identiteettipolitiikassa: autoritaarisuudessa, jossa ryhmäidentiteetti jyrää muun edelle. Olennaista ei ole kuka olet yksilönä vaan mihin ryhmään kuulut. Vasemmistoaktivistien ideologia on yhä edelleen sitä, kuten suosituista luennoistaan tunnetuksi tullut kanadalainen psykologian professori Jordan B. Peterson on varsin aiheellisesti muistuttanut. Jos se saa totalitaarisen vallan, seuraukset voivat olla yhtä veriset – ideologian vuoksi.

]]>
96 http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259216-kaunis-aate#comments Kotimaa Fasismi Kimmo Sasi Kommunismi Wed, 08 Aug 2018 16:39:14 +0000 Eija-Riitta Korhola http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259216-kaunis-aate
Aino Pennanen sai erävoiton? http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259209-aino-pennanen-sai-eravoiton <p>Sisäministeri Kai Mykkänen sanoi&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255659-sisaministeri-harkitsee-turvapaikkaselvitysta-jo-valmisteltu-tarkoitus-tehda-paatos">tiistaina Uuden Suomen haastattelussa</a> harkitsevansa riippumatonta turvapaikkaselvitystä.</p><p>&rdquo;Me olemme valmistelleet jo yhdessä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ja yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa sitä, miten tällainen selvitys voitaisiin teettää. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta kyllä oma ajatukseni on se, että voisi hyvinkin olla tarkoituksenmukaista, että tällaisen ulkopuolisen asiantuntijatahon tekemä selvitys saataisiin pidemmällä aikavälillä käyttöön Suomen turvapaikkajärjestelmästä&rdquo;, sisäministeri totesi.</p><p>Kun tieto kokoomusministeri Mykkäsen ulostulosta eilen levisi sosiaalisessa mediassa, oli monin paikoin tyytyväisyyttä ilmassa. Uutisesta tykkäsivät Twitterissä niin vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, SDP:n maahanmuuttovastaava Joona Räsänen kuin Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialakin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Vasemmistopoliitikot</strong> vihreillä lisättynä <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/255636-keskustalaiselta-tvssa-tukea-touko-aallon-vaatimukselle-riippumaton-selvitys-suomen">ovat esittäneet riippumatonta selvitystä</a> turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta ja maahanmuuttoviraston linjasta, johon uskotaan liittyvän poliittista ohjausta Sipilän hallituksesta päin. Vasemmistossa arvellaan yleisesti, että Sipilän hallitus toimii maahanmuuttoasioissa kireästi, koska sillä on perintönä perussuomalaisten vaikutus sen linjaan.</p><p>Huolta on ollut jo pitkään&nbsp;<a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3872137-andersson-vaati-selvitysta-maahanmuuttoviraston-tekemisista-2015-kielteisia-paatoksia-14-prosenttia-2017-hurjat-79-prosenttia">oikeusavun saatavuudesta</a> ja hyvin suurista määristä palautuspäätöksiä Afganistaniin ja Irakiin. Näihin sekasortoisiin maihin on viranomaisilla tarvetta tehdä kielteisten turvapaikkapäätösten jälkeen paljon puhuttuja pakkopalautuksia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Selvitysasia ei edennyt</strong> ennen tätä viikkoa hallituksessa mihinkään, mutta nyt kuin taikaiskusta riippumattoman osapuolen näkemyksen kuulemiseen on selvää valmiutta. Sisäministeriö ei toki ole kytkenyt harkitsemaansa selvitystä opposition toiveisiin, jotka ovat yltyneet vihreiden lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tehtyä protestinsa.</p><p>Joka tapauksessa on kulunut vain runsas viikko siitä, kun Pennanen ilmaisi tyytymättömyytensä Finnairin lentokoneessa nähtyään tilanteen, jossa neljä poliisia saattoi yhtä sidottua matkustajaa.</p><p>Aino Pennanen ja hänen kanssaan samankaltaisesti ajattelevat poliittiset toimijat näyttävät saavan asiassaan erävoiton. Tällainen osavoitto on tulossa myös kansalaistottelemattomalle toimintatavalle, vaikka <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807312201107721_u0.shtml">rapsut koneesta poistettu Pennanenkin saanee</a>.</p><p>Varmana riippumatonta selvitystä ei voi tosin vielä pitää, eikä varsinkaan sen tulosta.</p> Sisäministeri Kai Mykkänen sanoi tiistaina Uuden Suomen haastattelussa harkitsevansa riippumatonta turvapaikkaselvitystä.

”Me olemme valmistelleet jo yhdessä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n ja yhdenvertaisuusvaltuutetun kanssa sitä, miten tällainen selvitys voitaisiin teettää. Lopullista päätöstä ei ole vielä tehty, mutta kyllä oma ajatukseni on se, että voisi hyvinkin olla tarkoituksenmukaista, että tällaisen ulkopuolisen asiantuntijatahon tekemä selvitys saataisiin pidemmällä aikavälillä käyttöön Suomen turvapaikkajärjestelmästä”, sisäministeri totesi.

Kun tieto kokoomusministeri Mykkäsen ulostulosta eilen levisi sosiaalisessa mediassa, oli monin paikoin tyytyväisyyttä ilmassa. Uutisesta tykkäsivät Twitterissä niin vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, SDP:n maahanmuuttovastaava Joona Räsänen kuin Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialakin.

 

Vasemmistopoliitikot vihreillä lisättynä ovat esittäneet riippumatonta selvitystä turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta ja maahanmuuttoviraston linjasta, johon uskotaan liittyvän poliittista ohjausta Sipilän hallituksesta päin. Vasemmistossa arvellaan yleisesti, että Sipilän hallitus toimii maahanmuuttoasioissa kireästi, koska sillä on perintönä perussuomalaisten vaikutus sen linjaan.

Huolta on ollut jo pitkään oikeusavun saatavuudesta ja hyvin suurista määristä palautuspäätöksiä Afganistaniin ja Irakiin. Näihin sekasortoisiin maihin on viranomaisilla tarvetta tehdä kielteisten turvapaikkapäätösten jälkeen paljon puhuttuja pakkopalautuksia.

 

Selvitysasia ei edennyt ennen tätä viikkoa hallituksessa mihinkään, mutta nyt kuin taikaiskusta riippumattoman osapuolen näkemyksen kuulemiseen on selvää valmiutta. Sisäministeriö ei toki ole kytkenyt harkitsemaansa selvitystä opposition toiveisiin, jotka ovat yltyneet vihreiden lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tehtyä protestinsa.

Joka tapauksessa on kulunut vain runsas viikko siitä, kun Pennanen ilmaisi tyytymättömyytensä Finnairin lentokoneessa nähtyään tilanteen, jossa neljä poliisia saattoi yhtä sidottua matkustajaa.

Aino Pennanen ja hänen kanssaan samankaltaisesti ajattelevat poliittiset toimijat näyttävät saavan asiassaan erävoiton. Tällainen osavoitto on tulossa myös kansalaistottelemattomalle toimintatavalle, vaikka rapsut koneesta poistettu Pennanenkin saanee.

Varmana riippumatonta selvitystä ei voi tosin vielä pitää, eikä varsinkaan sen tulosta.

]]>
71 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259209-aino-pennanen-sai-eravoiton#comments Kotimaa Aino Pennanen Pakkopalautukset Wed, 08 Aug 2018 11:35:59 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259209-aino-pennanen-sai-eravoiton